ADVOK A AT T I / 1-2 018 25 laajakulma
”TAUSTALLA VOI OLLA
TUNNETASON KOKEMUS SIITÄ,
ETTÄ TOISEN PERHEEN LAPSET
OVAT OLLEET PAREMMASSA
ASEMASSA TAI ETTÄ
HEITÄ EI OLE KOSKAAN
HYVÄKSYTTYKÄÄN.”
– Tiedonsaantioikeuden antaminen avioeron pesänja-kajille
on myös osin poliittinen kysymys. Kenellä on roh-keutta
sanoa, että pesänjakajan tulisi saada kaikki tiedot
osapuolten varallisuudesta, kun puolisot eivät aina itsekään
tiedä toistensa varoja?
Asianajaja, Asianajotoimisto Sandström & Koulun osakas
Tanja Heiskanen mainitsee saman ongelman pohtiessaan
pesänjakoa silloin, kun avioliittoja on ollut useita.
– Kuolinositusta tehtäessä pesänjakajan on selvitettävä,
onko avioerojen ositukset tehty, ja jos ei ole, aikaisemmat-kin
puolisot ovat kuolinpesän osakkaita. Avioerossa tilanne
on kuitenkin toinen, sillä pesänjakajan toimialue ulottuu
vain viimeisimpään liittoon, eikä mahdollisesti osittamatta
olevasta aikaisemmasta liitosta saada mitään tietoa. Pitäi-sikö
pesänjakajan kuitenkin tiedustella asiaa, hän pohtii.
AVOLIITON ERITYISPIIRTEET | Laki avopuolisoiden yhteista-louden
purkamisesta eli niin sanottu avoliittolaki on ollut
voimassa vuodesta 2011. Siitä lähtien on ollut oikeus vaatia
hyvitystä ja tuomioistuimesta pesänjakajan määräämistä,
jos erottelua ei muuten saada tehdyksi.
– Hyvitysvaatimuksia tulee tuomioistuimiin jonkin
verran, vaikka se onkin aika harvinaista. Toisaalta laki ei
tuonut kovin paljon uutta. Ennen oli mahdollista vaatia
perusteettoman edun palauttamista, mikä on aika lailla
sama asia eri nimellä, kommentoi käräjätuomari Riikka
Meroma Pirkanmaan käräjäoikeudesta.
Lapsettoman avoliiton on pitänyt kestää vähintään viisi
vuotta, jotta hyvitystä voisi vaatia. Pesänjakajaa, erottelua
tai hyvitystä voi lisäksi hakea vasta eron jälkeen. Avoliitto-laissa
ei kuitenkaan määritellä, milloin avoliitto on alkanut
tai päättynyt.
– On aivan mahdollista, että avopari riitelee siitä, onko
erottu vai ei. Esimerkiksi iäkäs pariskunta, jonka toinen
puoliso vietiin hoitokotiin, ei kotiin jääneen puolison
mielestä ollut eronnut, mutta toinen oli eri mieltä. On-off-
suhteet taas luovat määrittelyongelmia siitä, milloin
avoliitto on alkanut.
Meroma mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa avopa-ri
oli ostanut sijoitusasunnon, johon toinen oli muuttanut
kirjoille saadakseen ensiasunnonostajan verohuojennuk-sen.
Sittemmin, parisuhteen kriisiaikoina, hän oli asunut
asunnossa oikeastikin.
– Todellinen elämä tuottaa eriskummallisia ongelmia,
vaikka määrällisesti avoeroja puidaan käräjillä aika harvoin.
Asianajajilla on Meroman mukaan suuri ansio siinä, että
avioeron ositukset ja avoerot saadaan useimmiten sovit-tua.
Oikeuteen tullaan vain siinä tapauksessa, että mikään
ratkaisu ei osapuolille kelpaa.
Perintöriitojakin tulee käräjäoikeuteen vain vähän, sillä
useimmiten perilliset sopivat omaisuudenjaosta keskenään
tai asia ratkeaa pesänselvittäjän avulla.
– Ongelmallisissa tilanteissa perillisiä voi olla ensimmäi-sestä
sekä toisesta avioliitosta ja uusleskikin on osallisena.
Taustalla voi olla tunnetason kokemus siitä, että toisen
perheen lapset ovat olleet paremmassa asemassa tai että
heitä ei ole koskaan hyväksyttykään. Ongelmat eivät siis
aina liity omaisuuden määrään tai laatuun, Meroma toteaa.
LAPSEN ASIAT UUSPERHEISSÄ | Vain kaikkein riitaisimmat
tapaukset tulevat tuomioistuimeen asti, ja joka perhetyy-pissä
etenkin talouteen liittyvissä kysymyksissä riidellään
samanlaisista asioista.
– Erityisiä, vain uusperheiden ongelmia saa talouspuo-lella
hakemalla hakea. Enemmän on vaikutusta sillä, onko
parisuhde avo- vai avioliitto ja onko avioehtoa vai ei, Tanja
Heiskanen sanoo.
Lasten huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvissä
asioissa uusperhe kuitenkin monimutkaistaa tilanteita
ratkaisevasti.
– Uusperhetilanteessa lasten tapaamisista sovittaessa
joudutaan sovittamaan monen perheen aikatauluja yh-teen.
Molemmilla aikuisilla voi olla omia lapsia ja joskus
useammastakin liitosta, ja toisten asuminen voi olla järjes-tetty
vuoroviikoin ja toiset tapaavat silloin tällöin. Joskus
entinen puoliso ei ole valmis uutta perhettä edes kohtaa-