Harrastusliite | syksy 2015 Viritä vapaalle 5 Neulojan unelma on oma lankakauppa Lahti Mervi Pasanen Kaikki lankakäsitöitä tekevät tietävät sen: kotona ei koskaan ole tarpeeksi lankaa. Sopiva määrä on kuulemma 12 kiloa, mutta ne joilla sen verran on, haluavat lisää. Lankahimon äärimmäinen muoto on oma lankakauppa. Käsityöliike Pitsi & Palmikko on kahden käsityöihmisen työpaikka. Anu Paljärvi ja Laura Pulliainen elävät lankahamstereiden unelmaa, mutta tietävät samalla, että oman lankakaupan pyörittäminen on kovaa työtä. Kaupan perustaminen tapahtui kuten hyvät asiat elämässä muutenkin – melkein vahingossa. – Olin aikaisemmin ollut töissä kangaskaupassa ja ompelukoneliikkeessä ja pitkään haaveillut omasta lankakaupasta. Tunsin Pia Kaukisen joka piti tässä kauppaa, ja hän joskus mainitsi että voisi luopua siitä, Anu Paljärvi kertoo. – Opiskelin Haminassa Etelä Kymenlaakson ammattiopistossa neulekisälliksi ja tapasin Lauran siellä. Laura Pulliainen oli koulussa pitämässä välivuotta opinnoistaan Jyväskylän yliopistosta, jossa Laura Pulliainen vietti yliopistosta välivuotta opiskelemalla neulekisälliksi - ja löysi pian itsensä lahtelaisesta hän opiskeli terveyskasvatusta. Sitten tuli päivä, jolloin Anu esitti ison kysymyksen. "Laitetaanko lankakauppa Lahteen?" Kyllä. Päätös siirtyä harrastajasta ammattilaiseksi oli helppo tehdä, mutta sen toteuttaminen ei. Kaikki mahdolliset säästöt menivät alkupääomaan, lisäksi naiset saivat naisyrittäjälainan. Kolme vuotta sitten avattu kauppa on toteutunut unelma, jota pitää vaalia koko ajan. – Laajensimme valikoimaa langoista ompelukoneisiin, teemme neulesuunnittelua lehdille, teemme tilaustöitä, suunnittelemme ja myymme tarvikkeita. Naisten puhuessa kädet käyvät: Laura koukkuaa, Anu tekee puikoilla sukkaa. Neuletyöt syntyvät kaupanteon lomassa ja niitä riittää myös iltaisin kotiin vietäväksi. Keskittymistä vaativat työt, kuten neulemallien suunnittelun naiset tekevät kotonaan. – Tässä on paljon työtä ja meidän alallamme syksy ja talvi ovat todella kiireistä aikaa. Kesällä kun on hiljaisempaa, pidämme jopa lomaa. Jos harrastuksesta tuli työ, mitä käsityöläinen sitten harrastaa? – Tätä, nauraa Anu Paljärvi. Kun neuletyö on kotona, hän katsoo hyvää elokuvaa ja käpertyy sohvalle mukavaan asentoon tekemään. – En harrasta varsinaisesti mitään, kavereiden kanssa seurustelua ei kai lasketa harrastukseksi? Laura Pulliainen on löytänyt itselleen uuden harrastuksen. – Se on jousiammunta. Se on hyvää vastapainoa lankakaupalle, pääsee irti työstä. Lisäksi kummatkin kuuluvat Asikkalassa toimivaan Kymenvarren Marttayhdistykseen, Anu on jopa sen puheenjohtaja tällä hetkellä. On kuulunut sellaistakin noista kässäpiireistä, että jotkut aviomiehet valittavat naiseläjien harrastuksesta. Mites täällä? Kärsiikö parisuhde? – Se parisuhde on etsinnässä, kaksi neiti-ihmistä puuskahtaa. Nyt olisi paikkoja avoinna mukaville, neuleharrastusta ymmärtäville sinkkumiehille siis. Jatkuu seuraavalla sivulla ➜ Tarpeeksi: Työtä riittää myös kotiin vietäväksi Ylivilkas lapsi päätyi unelma-ammattiinsa Lahti Saara Larkio Tuloshakuisuus on levinnyt myös treenaamiseen. Kun oma keho halutaan saada kuntoon, lopputuloksen pitäisi näkyä tässä ja heti. – Jotkut ottavat kuntoilustakin stressiä. Asiakkailla on kiireiset aikataulut, ja joskus treeniaikojen sovittelu voi tuottaa heille aika paljon töitä. Pitäisi muistaa, että ilman raakaa työtä ja kärsivällisyyttä ei synny tulosta, sanoo Timo Ruuhijärvi, lahtelainen Fustra-personal trainer ja Crossfit-ohjaaja Forever Lahti -kuntoklubilta. Ruuhijärvi tuntee tutkimustulokset: istuminen tappaa, ja edes kahden tunnin hikiliikunta työpäivän jälkeen ei korjaa istumatyön aiheuttamia haittoja. – Lisäisin hyötyliikuntaa mahdollisuuksien mukaan. Pyörällä tai kävellen töihin, terveellistä ruokaa säännöllisesti, ja monipuolista liikuntaa. Ihmepilleriä ei vain ole olemassa. Jos Ruuhijärvi syntyisi nyt, hänet diagnosoitaisiin oman arvionsa mukaan adhd-lapseksi. Vauhdikas poika vipelsi lapsuutensa pitkin Asikkalan teitä ja metsikköjä, hakeutui Salpausselän urheilulukioon ja lähti armeijan jälkeen kouluttautumaan liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakouluun. Ruuhijärvi on harrastanut 20 vuoden aikana lähes kaikkia kamppailulajeja vapaapainia lukuun ottamatta. Hän ei malta olla kauaa paikallaan; Ruuhijärvi on muuttanut töiden perässä Viitasaarta ja Jyväskylää myöten. Takana on muun muassa seikkailukasvatusohjaajan töitä, mutta Foreverille Lahteen Ruuhijärvi siirtyi viime vuonna Mäntsälästä, missä toimi kunnan liikunnanohjaajana. – Kyllästyin 8–16-arkeen. Nyt saan suunnitella itse aikatauluni, koska teen töitä. On ollut tuuria, että saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan, liikkua. Kaikella on tietysti hintansa. Ruuhijärvi on paljon poissa kotoa, ja työpäivät voivat venyä pitkiksi. Monta tuntia liikuntaa päivässä vaatii myös energiaa. – Saatan kuluttaa päivän aikana lähes 5 000 kilokaloria, joten perheen ruokalaskut ovat melkoiset! Ruuhijärven vaimo Johanna Ruuhijärvi on fysioterapeutti, joten kotoa saa neuvoja pulmatilanteissa. Pariskunta nahistelee lähinnä siitä, kumpi pääsee seuraavaksi treenaamaan. Pariskunnalla on kaksi vilkasta poikaa, 1- ja 3-vuotiaat. – Vaikka istuisin pyörätuolissa, keksisin keinot liikkua. Vain neliraajahalvaus saattaisi estää minua. Osaan kaikkea, mitä haluan osata. Tapaan myös työssäni vain motivoituneita ihmisiä. En silti tuputa kellekään tätä elämäntapaa vapaa-ajalla, mutta vastaan, jos kysytään. Intohimo: Timo Ruuhijärvi keksisi keinot liikkumiseen, vaikka istuisi pyörätuolissa. "Kavereiden kanssa seurustelua ei kai lasketa harrastukseksi? Anu Paljärvi Timo Ruuhijärvi liikkuu elääkseen, ja elää liikkuakseen. Sami Kuusivirta lankakaupasta. Janne Laakkonen Anu Paljärvi oli pitkään haaveillut omasta lankakaupasta. Unelma on totta, mutta sen eteen pitää tehdä paljon työtä.
Virita_Vapaalle_2015
To see the actual publication please follow the link above