Yhä harvempi Yhdysvalloissa
mieltää itseään kristityksi
tai kokee kuuluvansa mihinkään
uskonnolliseen yhteisöön.
Vielä 2000-luvun alussa jopa yli
70 prosenttia yhdysvaltalaisista kertoi
kuuluvansa kirkkoon, synagogaan tai
moskeijaan, mutta kaksikymmentä
vuotta myöhemmin lukema on ensimmäistä
kertaa 1930-luvulla alkaneessa
mittaushistoriassa pudonnut
alle puoleen. Samaan aikaan uskonnollisesti
sitoutumattomien määrä on
kasvanut nopeaan tahtiin, minkä on
katsottu myös selittävän uskonnollisiin
yhteisöihin kuuluvien romahtanutta
määrää.
Uskonnollisesti sitoutumattomat
eli henkilöt, jotka eivät identifioidu
minkään uskonnollisen ryhmän jäseneksi
(”none”), ovat yhdessä ateistien
ja agnostikkojen kanssa nykyisessä
kehityksessä vauhdikkaimmin
kasvava uskonnollinen ryhmä. Sitoutumattomat
laajasti ymmärrettynä
muodostavat jo yli 20 prosenttia
amerikkalaisista, joidenkin arvioiden
mukaan jo tätäkin suuremman osan.
Vielä 1970-luvulla itsensä ei uskonnolliseen
ryhmään kuuluvaksi kertoi
kokevansa vain alle 5 prosenttia
väestöstä. Ennusteiden perusteella
sitoutumattomista tulee lähitulevaisuudessa
suurin uskonnollinen ryhmä
Yhdysvalloissa.
Amerikkalaiset ja uskonto
On hätkähdyttävää, millainen muutos
Yhdysvalloissa on tapahtunut. Vaikka
Yhdysvaltain perustuslaki on vuodesta
1791 lähtien taannut kansalaisilleen
uskonnonvapauden, tämä vapaus ei
ole kuitenkaan käytännössä tarkoittanut
vapautta uskonnosta. Uskonnolla
on ollut keskeinen, jopa poikkeuksellinen
rooli Yhdysvalloissa.
Ajatus Yhdysvalloista kristittynä
kansakuntana ei kuitenkaan ollut vallitseva
vielä kansakunnan syntyessä.
1700-luvun loppupuolella kansakunta
eli hetken jopa hiljaiseloa uskonnollisesti
– on arvioitu, että kirkkoon
kuuluneita oli vuonna 1776 jopa vain
10 prosenttia väestöstä. Vuosisadan
taitteessa kuitenkin uskonnollisen
herätyksen aalto pyyhkäisi maan yli
ja se kietoutui nopeasti yhteen kansakunnan
rakentamisen kanssa. Syntyi
käsitys Yhdysvalloista ei vain kristittynä
vaan protestanttisena valtiona,
jollaiseksi maan perustajaisät olivat
sen luoneet.
Ranskalainen diplomaatti Alexis
de Tocqueville havainnoi uskonnon
erityistä valta-asemaa Yhdysvalloissa
matkatessaan maassa 1830-luvulla.
Tocqueville totesi, että huolimatta
siitä, että Yhdysvalloissa uskonto ja
valtio on erotettu toisistaan, uskonto
on aivan poliittisten instituutioiden
keskiössä: ”Jos poliittinen toimija hyökkää
uskonnollista yhteisöä vastaan, tämä
ei välttämättä estä edes kyseisen yhteisön
jäseniä tukemasta häntä; mutta jos hän
hyökkää kaikkia uskonnollisia yhteisöjä
vastaan, kaikki hylkäävät hänet ja hän
jää yksin.”
Uskonnolla on ollut
keskeinen, jopa
poikkeuksellinen rooli
Yhdysvalloissa.
Uskonnottomuus
Yhdysvaltain historiassa
Samaan aikaan amerikkalaisuuden
ja kristinuskon kietoutuessa yhteen,
amerikkalaisten uskonnottomien
määrä alkoi kasvaa. Ajanjaksoa
1800-luvun puolivälistä 1900-luvun
alkuun on tavattu kutsua vapaa-ajattelun
kulta-ajaksi. Oman aikansa ”sitoutumattomat”,
vapaa-ajattelijat,
pyrkivät nostamaan perustajaisien
perustuslakiin kirjaamat valtion ja
kirkon erottavat ihanteet jälleen keskiöön
ja tunnustamaan uskonnottomien
aseman amerikkalaisina.
Ateismin muuttaminen salonkikelpoiseksi
ei ollut kuitenkaan helppoa.
Suurimmalle osalle 1800-luvun
amerikkalaisia ateismi oli lähes synonyymi
moraalittoman kanssa. Ateistiksi
leimautuminen oli asia, jota jopa
monet kaikista radikaaleimmat
uudistajat pyrkivät välttämään. Vapaa
ajattelun kultakauden himmen-
© ISTOCK BY GETTYIMAGES
Montpelier, Vermon
SAM MAGAZINE 3/21 | 7