toksia. Manhattanilta oli pitkä matka kotitilalle
Kirkkonummelle.
Äitini isoisä Juho Hämäläinen (Suomi-Amerikka
yhdistysten liiton puheenjohtaja 1945-1959) puolestaan
matkusti New Yorkin maailmannäyttelyyn
huhtikuussa vuonna 1939. Atlantin hän ylitti Queen
Mary-aluksella, jonka ohjelmaan kuului tansseja,
pingisturnaus sekä uhkapelejä halukkaille.
Isäni aloitti amerikkalaisen opiskelijaelämän
tammikuussa vuonna 1983. Kotitila oli kaukana,
mutta toisin kuin Heikki-ukin tapauksessa, isä
matkusti Atlantin yli lentäen. Maa ja aikakausi
vaikuttivat isään pysyvästi. Hän harkitsi vakavasti
maahan jäämistä opiskeluiden jälkeen.
Kun minä saavuin Yhdysvaltoihin ensimmäisen
kerran isäni kanssa kesällä 2004, mieleeni jäi
erityisesti silloinen Ground Zero Manhattanin eteläkärjessä.
Paikka konkretisoi aikansa uutiskuvat
luhistuvista kaksoistorneista.
New Yorkissa en ole matkalla
Ensimmäinen Pohjois-Amerikan automatkamme
kesti yli kolme viikkoa. Isä totesi minulle matkan
aikana, että jos hän ei olisi koskaan opiskellut Yhdysvalloissa,
niin koko reissu olisi jäänyt tekemättä.
Miten isään vaikutti hänen isoisänsä Amerikka
-kokemus? Isäni kokemus vaikutti minuun kirjoittamisen
vuoksi tekemäni tutkimusmatkan kautta.
Vuonna 2014 matkustin New Yorkiin opiskelemaan
elokuvatuotantoa. Minun Amerikkani on
New Yorkissa, vaikka maa on tullut tutuksi useilla
matkoilla. Mutta New Yorkissa en ole matkalla.
Kaupunki on ainoa paikka Etelä-Suomen lisäksi,
jota voin kutsua kodiksi.
”Toinen kotini” alkaa lentokentän ulkoilman
hajusta. Se voittaa jopa lennon aikana kerätyn turvotuksen.
Se jatkuu metrossa, taksissa, kaduilla
sekä ennen kaikkea ihmisissä. Minun Amerikkani
on pohjatonta uteliaisuutta ihmisyydestä. Se elää ja
oppii uusista kohtaamisista ja kaikista heistä, joita
en ole vielä tavannut. Minun Amerikkani muuttaa
jatkuvasti muotoaan tarinoissa ja yhteisissä keskusteluissa.
Mutta arki on arkea kaikkialla. New Yorkista
muodostui minulle toinen koti vasta silloin, kun
opin vihaamaan sitä. Amerikassa elämään liittyy
kuitenkin sellaisia asioita, mitä ei Suomen kodista
saa. Olen suunnattoman etuoikeutettu, sillä minun
Amerikkani on – kuten isäni opiskelijaelämä
80-luvun Amerikassa – ihan normaalia elämää.
Heikki Herlin on esikoiskirjailija ja mediasijoittaja. Herlin
julkaisi syksyllä 2020 muistelmateoksen Tuollapäin on
highway, joka kertoo hänen isästään Niklas Herlinistä.
Isäni isoisä Heikki H. Herlin opiskeli
Columbian yliopistossa ja toimi
piirtäjänä koneenrakennusyrityksissä
1920-luvun loppupuolella
Äitini isoisä Juho Hämäläinen
(Suomi-Amerikka yhdistysten liiton
puheenjohtaja 1945-1959) puolestaan
matkusti New Yorkin maailmannäyttelyynhuhtikuussa
vuonna 1939.
SAM MAGAZINE 3/21 | 21