JÄSENYYS
Minun Amerikkani-palstalla esitellään SAM-jäsenien omakohtaisia Amerikka-tarinoita.
Minun
”Se oli normaalia opiskelijaelämää.” Näin minulle kertoi isäni vanha
opiskelukaveri 9. Avenuen ravintolassa New Yorkissa tammikuussa 2020.
Heidän opiskelijaelämänsä oli – ainakin amerikkalaisesta näkökulmasta
– normaalia opiskelijaelämää.
■ HEIKKI HERLIN
Kun aloitin isästäni Niklas Herlinistä kertovan
kirjan Tuollapäin on highway kirjoittamisen, päätin
aikaisessa vaiheessa, että toteutan vähintään
yhden kirjoitusjakson New Yorkissa. Illallisen aikaan
vajaan kuukauden kestänyt kirjoitusreissuni
oli loppusuoralla. Isän opiskelukavereiden tapaaminen
olisi viimeinen tärkeä tapaaminen ennen
paluuta Suomeen.
Vaikka olin viettänyt vajaan kuukauden minulle
tutussa kaupungissa, minun Amerikkani oli
jäänyt paitsioon. Kirjoittaminen tuntui kuin olisin
ankkuroitunut puolitutulle lahdelle, ja yritin tutkia
pohjaa samean veden läpi. New Yorkin matkallani
olin sukeltanut syvälle. Ja toisin kuin isäni ystävä
minulle totesi, isäni Amerikka ei kuulostanut ”normaalilta”.
Siinä oli kova annos gloriaa.
New York on ainoa paikka
Etelä-Suomen lisäksi, jota voin
kutsua kodiksi
Menneisyyden ihmisten omat Amerikat
Menneisyys jatkui pitkälle, isän kokemuksen taakse.
Miten muut menneisyyden ihmisten omat Amerikat
ovat muuten vaikuttaneet omaan kokemukseen?
Isäni isoisä Heikki H. Herlin opiskeli Columbian
yliopistossa ja toimi piirtäjänä koneenrakennusyrityksissä
1920-luvun loppupuolella. Vuosikymmenen
täydeltä taloudellisia ja sosiaalisia muu-
20 | SAM MAGAZINE 3/21