Sähköä tulevaisuuden
terveyspalveluihin
Sähköiset terveyspalvelut on laaja käsite,
joka usein määritellään terveysalan informatiikan,
32 Pro terveys
kansanterveyden ja liiketoimen
kasvavana alana, joka liittyy terveyspalveluihin
ja tiedon välitykseen tai tiedon parantamiseen
eri teknologioita hyödyntäen.
Laajasti ymmärrettynä käsite on ajattelutapa,
asenne ja sitoutuminen verkostoituneelle
ja maailmanlaajuiselle ajattelulle terveyden
edistämiseksi paikallisesti, alueellisesti
ja kansainvälisesti tieto- ja viestintätekniikan
avulla. (Eysenbach 2001.)
Sähköiset terveyspalvelut ovat lisääntymässä
kansainvälisesti. Maailman terveysjärjestön
mukaan 58 %:lla jäsenmaista on
kansallinen strategia sähköisille terveyspalveluille,
55 % suojaa sähköisiä potilasasiakirjoja
lailla, ja 87 %:lla on yksi tai useampi
mobiiliteknologiaan liittyvä terveysaloite
kansallisella tasolla. Myös etäpalveluiden
tarjonta kansainvälisesti on lisääntynyt ja
noin neljännes WHO:n jäsenmaista raportoivat
kansallisesta strategiasta tähän liittyen
(WHO 2016).
Olemassa olevat sähköiset terveyspalvelut
voidaan jakaa kolmeen osaalueeseen.
Ensimmäinen osa-alue kattaa
mobiililaitteet kuten älypuhelimet, tabletit
ja kliiniset laitteet, joilla terveystieto on
saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta.
Näillä pyritään seuraamaan ja edistämään
terveyttä käyttäjälähtöisesti. Myös sosiaalinen
media linkittyy näihin. Toinen osa-alue
liittyy vuorovaikutukseen. Perinteisesti tämä
on kattanut videoneuvotteluita, mutta nykyään
tähän liittyy erilaisia viestintämuotoja
kuten tekstiviestipalveluita, ohjelmien tekemiä
LAURA-MARIA PELTONEN
push-ilmoituksia ja virtuaalivastaanottoja,
joissa korostuu reaaliaikaisuus niin
palvelun käyttäjälle kuin ammattilaiselle.
Kolmas osa-alue kattaa tiedonhallintaa tukevia
ratkaisuja, joiden avulla tietoa kerätään,
hallitaan, analysoidaan ja käytetään.
Yksi esimerkki on sähköiset potilasasiakirjat.
Näihin liittyen potilaan osallisuuden
nähdään kasvavan, jopa niin, että potilas
tulevaisuudessa on asiakirjojen haltija terveyspalveluita
tuottavan organisaation sijaan.
(Shaw ym. 2017.)
Suomessa sähköisillä terveyspalveluilla
on suuret hyödyntämismahdollisuudet terveysalalla
koska internetin käyttö on suurta.
Vuonna 2016 julkaistun raportin mukaan
88 % kaikista suomalaisista ja lähes kaikki
alle 55-vuotiasta suomalaisista käyttivät internetiä.
Lisäksi 72 % kaikista käyttivät tätä
useamman kerran päivässä. Käyttö liittyi
useimmiten asioiden hoitamiseen, tiedonhakuun,
viestintään ja medioiden seuraamiseen.
(SVT 2016.)
Suomessa tehtiin kansalaisille suunnattu
kartoitus sähköisten asiointipalveluiden
käytöstä, käyttäjäkokemuksista ja kehittämistarpeista
sosiaali- ja terveydenhuollossa
vuonna 2014. Tutkimuksen mukaan
85 %:lla suomalaisista oli asiointitunnukset
sähköisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Korkea ikä, vähäinen liikunta, krooninen
sairaus ja vähäinen terveyspalveluiden
käyttö olivat yhteydessä siihen, ettei asiointitunnuksia
ollut. Yleisimmin käytetyt palvelut
olivat ajanvaraukset, joita käytti 83 %
vastanneista, sekä lääkemääräyksiin ja
laboratoriotesteihin liittyvät palvelut, joita
tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto
TUTKIMUSTIETOKATSAUS
käytti noin 60 % vastanneista. Lisäksi noin
40 % vastaajista olivat hakeneet internetin
kautta tietoa terveydestä, sairauksista ja
terveyspalveluorganisaatioista. Sosiaali- ja
terveysalan tunnetuimmat verkkoportaalit
olivat kuntien ylläpitämät portaalit ja noin
20 % vastanneista olivat hyödyntäneet
omakannan palveluita. (Hyyppönen ym.
2014.)
Sähköisten terveyspalveluiden odotetaan
mullistavan terveyspalvelut kustannustehokkaalla
ja vaikuttavalla tavalla. Sähköisiin
terveyspalveluihin liittyvä tutkimus
on tähän mennessä pääasiassa keskittynyt
turvallisuus ja luotettavuusnäkökulmiin, teknologian
kehittämiseen, tietyn kroonisen
sairauden hoitoon, sekä palveluiden hyötyihin
ja haasteisiin (Srivastava ym. 2015).
Vahvempaa näyttöä sähköisistä terveyspalveluista
saadaan koko ajan lisää.
LÄHTEET
Eysenbach, G. What is e-health? (2001). J Med Internet Res,
3(2):e20.
Hyppönen, H., Hyry, J., Valta, K., Ahlgren, S. (2014).
Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten
kokemukset ja kehittämistarpeet. Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos (THL), Raportti 33/2014. https://www.julkari.fi/
bitstream/handle/10024/125597/URN_ISBN_978-952-
302-410-6.pdf?sequence=1
Shaw, T., McGregor, D., Brunner, M., Keep, M., Janssen,
A., Barnet, S. (2017). What is eHealth(6)? Development of
a Conceptual Model for eHealth: Qualitative Study with Key
Informants. J Med Internet Res, 19(10):e324.
Srivastava, S., Pant, M., Abraham, A., Agrawal, N. (2015).
The Technological Growth in eHealth Services. Comput Math
Methods Med, 2015:894171.
Suomen virallinen tilasto (SVT). (2016). Väestön tieto- ja
viestintätekniikan käyttö. http://www.stat.fi/til/sutivi/2016/
sutivi_2016_2016-12-09_tie_001_fi.html
WHO. (2016). Global diffusion of eHealth: making
universal health coverage achievable. Report of the third
global survey on eHealth. http://apps.who.int/iris/bit
stream/10665/252529/1/9789241511780-eng.
pdf?ua=1#page=16
/
/
/bit