henkilö kuvassa
Pimeällä
puolella
Parikymppisellä freelance-toimittajalla Mika Lahtosella
oli jännittävän kuuloinen juttukeikka: yö poliisipartion
matkassa. Tuloksena syntyisi varmasti mehu-kas
reportaasi, joka olisi helppo myydä kotipitäjän
Uudenkaupungin
paikallislehteen.
Yö osoittautui kuitenkin hiljaiseksi ja tapahtumil-taan
köyhäksi. Pettyneenä Lahtonen palasi aamuyöstä
kotiinsa ilman raportoivaa.
Se oli virhe.
Aamulla selvisi, että partio oli vielä ennen vuoron-sa
päättymistä vastannut yhteen hälytystehtävään.
Lahtoselta oli mennyt sivu suun iso paikallisuutinen:
Uudessakaupungissa
oli tapahtunut tappo.
– Näinkin voi käydä, hän sanoo lopputalvesta 2021.
Sittemmin tapot, murhat, petokset ja pahoinpite-lyt
ovat tulleet Lahtoselle hyvin tutuiksi. Nuorena hän
haaveili juristin urasta, mutta lehtimiehen ammatti vei
mennessään. Rikoslehti Alibin päätoimittajana Lahto-nen
on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Uransa varrel-la
hän on haastatellut kymmeniä vakavista rikoksista
tuomittuja suomalaisia sekä rikosten uhreja ja seuran-nut
toimittajan roolissa satoja oikeudenkäyntejä.
Lahtonen toimii myös viihdelehti Hymyn päätoi-mittajana
– mutta rikoksista raportointia, sitä hän
pitää
leipälajinaan.
– Olen rikostoimittaja henkeen ja vereen. Kyllä se
vain näin on.
RIKOKSET KIINNOSTAVAT UUTTA YLEISÖÄ
Tämän hetken kuumimpia viihdetrendejä on true
crime
eli todellisiin rikoksiin ja rikollisiin perustuvat tv-ohjelmat,
kirjat ja podcastit. Nykypäivän ihminen voi
halutessaan kuluttaa vapaa-ajallaan pelkästään rikok-siin
liittyviä sisältöjä.
Siinä suhteessa maailma on todella muuttunut, Lah-tonen
sanoo. Kun hän aloitti Alibin päätoimittajana, ei
roiseista rikoksista ollut soveliasta kirjoittaa – eikä var-sinkaan
julkaista rikollisten haastatteluita.
Mikä rikoksissa ja rikosjournalismissa oikein kiin-nostaa
ihmisiä?
– Henkirikoshan on tragedia ja kamala asia, mutta
ihmiselle, joka elää perusturvallista elämää, se on kiin-nostava
aihe. Ihminen kai vain on sellainen. Normaa-lista
poikkeava käyttäytyminen kiinnostaa.
– Ja kyllä se on ainakin osittain viihdettä, Lahtonen
myöntää.
Alibissa rikosten viihteellistyminen ja arkipäiväisty-minen
ei juuri näy – muuten kuin negatiivisesti, Lahto-nen
sanoo. Kasvanut tarjonta syö lukijoita.
Tuoreen lukijatutkimuksen mukaan Alibin lukija-määrä
on 57 000. Lukema on pysynyt viime vuodet
suhteellisen vakaana. Alibin tyypillinen lukija on
keski-
ikäinen tai keski-iän ylittänyt mies, joka on
työntekijän asemassa tai jo eläkkeellä.
Vaikuttaisi siis siltä, että true crime on löytänyt
yleisönsä
ihmisryhmistä, jotka eivät aikaisemmin ole
olleet kiinnostuneita rikosten maailmasta: nuorista,
naisista ja korkeasti koulutetuista.
– Televisiossa pyörii vaikka mitä tosi-tv:tä rikoksiin
liittyen. Onhan se selvä, ettei se voi olla vaikuttamatta
Alibiin. Pidän tätä kehitystä omasta näkökulmastani
huolestuttavana.
Rikoksissa ihmisiä
kiinnostaa normaalista
poikkeava käytös, sanoo
Alibi-lehden päätoimittaja
Mika Lahtonen. True crime
-villitystä hän pitää
uhkana lehdelleen.
TEKSTI TERO IKÄHEIMONEN // KUVAT MEERI UTTI
Olen rikostoimittaja
henkeen ja vereen.
19