VALVONTALAUTAKUNTA pyysi lupalakimieheltä
lisäselvityksiä häntä koskeviin kanteluihin
viitaten luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista
annetun lain 15 §:n 3 momenttiin
tiedonantovelvollisuudesta. Lupalakimies
jätti useita kertoja vastaamatta päämiestensä
häntä koskeviin kanteluihin tai vastasi asian
vierestä. Moitittavimpiin kysymyksiin hän jätti
vastaamatta kokonaan. Selvityspyyntöjä jouduttiin
pyytämään haastemiehen välityksellä, ja
lupalakimies myös vältteli suullisen käsittelyn
tiedoksiantoa.
Valvontalautakunta esitti lokakuussa 2015
kyseisen oikeudenkäyntiavustajan lupien
peruuttamista. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta
oli valvontalautakunnan kanssa samalla
kannalla. Välttelyä ja vastaamattomuutta pidettiin
raskauttavina seikkoina.
Lupalakimies valitti päätöksestä Helsingin
hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi 2.6.2017
antamassaan päätöksessä, ettei lupaa voitu
peruuttaa. Laissa säädetty tietojenanto- ja selvitysvelvollisuus
sinänsä oli velvoittava. Laista
kuitenkin puuttuu säännös velvoitteen laiminlyönnistä
johtuvista seuraamuksista, eikä lain
aukkoja ollut mahdollista täyttää tulkinnallisin
keinoin.
Valvontalautakunnassa hovioikeuden ratkaisu
nähtiin täystyrmäyksenä lupalakimiesten
valvonnalle.
Hovioikeuden ratkaisun seurauksena lupalakimies
voi pahimmassa tapauksessa kieltäytyä
kokonaan vastaamasta menettelyään koskeviin
valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan
selvityspyyntöihin, eikä siitä
voida määrätä hänelle minkäänlaista kurinpidollista
sanktiota.
Tämä vesittää laissa säädetyn valvonnan
tarkoituksen kokonaan.
– Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia
koskevassa laissa on niin paljon puutteita, että
koko laki tulisi ottaa kokonaistarkasteluun,
jossa lupalakimiesten asiakkaiden oikeusturva
ja etu nostettaisiin ensisijaiseksi arvoksi, Pia
Kauppinen toteaa.
Yllä kerrotusta hovioikeuden päätöksestä
kului vain joitakin päiviä, kun oikeuskansleri
täydensi aloitettaan lupalakimieslain muutostarpeista.
Lain aukot vesittävät valvonnan