Yrittäjänä maailmalla
Vapautta olla erilainen
Sara Jaaksola opettaa kiinaa omassa kielikeskuksessaan Guangzhoussa.
Muutin Guangzhouhun
alkuvuodesta 2010. Tulin
alun perin vaihtoon
opiskelemaan kiinan
kieltä. Jäin sille tielleni.
Olin opiskellut historiaa Tampereen
yliopistossa. Kun alkoi olla selvää,
että halusin jäädä Kiinaan, tein
kiinan kielestä niin kandin kuin maisterinkin
tutkintoni täällä. Valmistuin
kesällä 2016, ja seuraavasta tammikuusta
olen ollut yrittäjä.
Erotun muista, olenhan ei-natiivi
kiinan kielen opettaja. Riittää, kun
kerron, mitä teen. Sen jälkeen ei hirveästi
tarvitse markkinoida, ihmiset
hoitavat kyselemisen.
Opetan kaikenikäisiä ulkomaalaisia,
jotka asuvat jostakin syystä Guangzhoussa.
Heitä on täällä paljon Euroopasta,
Amerikasta ja Australiasta.
Kiinalla on maine maailman vaikeimpana
kielenä, mutta en allekirjoita
väitettä. Helpoin kieli oppia on
kuitenkin aina se, jota haluaa oppia.
Vanhempani asuivat Pekingissä
1980-luvulla. He muuttivat takaisin
Suomeen juuri ennen syntymääni.
Kiinalainen kulttuuri on ollut elämässäni
läsnä aina – kirjoissa, esineissä,
puheissa ja tavoissa.
Kiinalaiset ovat yritteliästä kansaa.
Yrittäjyyden ja palkkatyön välillä on
paljon samaa pohdintaa kuin Suomessa.
Täälläkin halutaan löytää elämään
taloudellinen vakaus. Naisille yrittäjyys
mahdollistaa itsensä toteuttamisen
ja perhe-elämän yhdistämisen.
Kiinalaiset katsovat pitkälle tulevaisuuteen.
Yritystä perustettaessa
mietitään, miten se tukee omaa perhettä,
jopa seuraavia sukupolvia.
16 YRITTÄJÄNAINEN
TEKSTI ANNE KARPPINEN
Kiinassa on ”biljoona” itseäni paremmin
kiinaa puhuvaa ihmistä. Suunnittelin
yhtä opetustuntia ainakin kymmenen
tuntia. Mietin jopa, pitäisikö
sittenkin tulla Suomeen kiinan kielen
opettajaksi. On ollut jännä huomata,
miten vääriä ajatukseni olivat!
Oman kotimaan ulkopuolella asuminen
ja yrittäminen antaa henkisen
vapauden tehdä juuri sitä, mikä on
itselle hyvä ja minkä kokee tärkeäksi.
Ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin
muut, kun on lähtökohdiltaan jo erilainen.
Se on etuoikeus. Tämä vapaudentunne
on yksi syy, miksi en ole
muuttamassa takaisin Suomeen.
Kiinassa on perinteisesti pitänyt
olla aika iso alkupääoma yrityksen
perustamiseen. Viime vuosina tilanne
on muuttunut. Yritystoiminnan voi
aloittaa jo aika pienellä alkupääomalla.
Alun paperihommiin käytetään agentteja.
En olisi itse lähtenyt juoksemaan
kaikissa virastoissa varmistelemassa,
että jokainen lappu on paikallaan. Erot
kiinaa ja englantia puhuvien agenttien
välillä voivat olla isot, ja englantia puhuvan
agentin palveluksista voi joutua
maksamaan enemmän.
Valtio kannustaa yrittäjyyteen.
Pandemian takia yrittäjät saivat helpotusta
verotukseen ja työnantajamaksuihin.
Nyt kyseiset tuet ovat jo
loppuneet, kun tauti on hellittänyt.
Itse en ole hirveästi perehtynyt paikallisiin
tukimuotoihin, sillä olen tehnyt
päätöksen pysyä pienempänä toimijana
ja pitää päätäntävallan itselläni.
” Oman kotimaan
ulkopuolella
asuminen ja
yrittäminen antaa
henkisen vapauden
tehdä juuri sitä,
mikä on itselle
hyvä ja minkä
kokee tärkeäksi."
Yhteiskunta ei auta, jos et saa yritystäsi
pyörimään. Tällainen paine on
kovaa, ja samalla motivoivaa. On vain
onnistuttava. Vaihtoehtoja ei ole.
Perustaessani kielikeskusta epäilin,
tuleeko tästä yritys, joka elättää, sillä