”SUOMENHEVONEN ON KANSALLISAARRE!”
Asianajajan töiden ohella Kari Erikssonin toisena
intohimona ovat hevoset. Sydän on ollut hevosten
puolella siitä asti, kun hän pikkupoikana pääsi kolmen
kaverinsa kanssa suomenhevosen rekikyytiin.
– Muistan sen hetken edelleen tarkasti, oli kuulaan
aurinkoinen helmikuun päivä. Ei meillä kotona ollut
hevosiin varaa, mutta aloin saman tien käydä talleilla,
ja opiskeluaikana tilasin Hevosurheilu-lehteä ja kävin
raveissa.
Ensimmäisen oman hevosensa hän hankki pian
oman toimiston perustamisen jälkeen 1993. Järjestötoiminta
kutsui seuraavalla vuosikymmenellä, ja
lopulta Eriksson toimi vuosikymmenen ajan hallituk-sen
puheenjohtajana Oulun ravirataa pyörittävässä
Pohjolan Hevosystävissä.
Eriksson on toiminut vuosia myös valtakunnalli-sessa
hevosurheilujärjestössä Suomen Hippoksessa,
jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin viime vuoden
lopulla.
Ääni hehkuu lämpöä, kun Eriksson puhuu suomen-hevosista.
– Suomenhevonen on meille lahja, suoranainen
kansallisaarre! Lahja! Ilman sitä meillä olisi ollut
sodan jälkeen 1990-luvun alkuun asti erilainen val-tionjohto.
Ennen sotia 1800-luvulla kaikki infra liikkui
hevosen varassa, ja sodan jälkeen jälleenrakennus
tehtiin suomenhevosen avulla. Hevonen on aina ollut
osa suomalaista yhteiskuntaa.
– Hippoksessa on aika paljon tehtävää, mutta se on
äärimmäisen mielenkiintoista. Puheenjohtajana pyrin
siihen, että hevosen arvostus nousee sille kuuluvaan
asemaan.
Valvonta on tärkeä
osa itsesääntelyä
Asianajajien valvonta jakautuu Asianajajaliiton toimiston
ja hallituksen yleisvalvontaan sekä Asianajajaliiton yhteydessä
itsenäisesti toimivan valvontalautakunnan erityis-valvontaan
kanteluasioissa. Asianajajien itsesääntelyn
toimivuus edellyttää näiden valvontaroolien kehittämistä
ja riittävää resursointia.
Toisin kuin monet muut ammattiryhmät, asianajajat
ovat valvonnan alaisia myös vapaa-ajallaan. Hyvän asianajajatavan
eli tapaohjeiden noudattaminen on kaiken
keskiössä, mutta asianajajia velvoittaa myös joukko
Asianajajaliiton ylintä valtaa käyttävän valtuuskunnan
hyväksymiä, asianajajia sitovia ohjeita. Ne täydentävät
sitä, mitä tapaohjeissa on todettu. Asianajajaliiton hallitus
voi lisäksi hyväksyä oppaita ja suosituksia asianajotoimin-nan
järjestämiseksi. Edellä mainittuja täydentävät valvon-talautakunnan
ratkaisut, jotka selventävät asianajajien
velvoitteita eri tilanteissa.
Viime vuosina asianajajasääntelyyn on tullut lisävel-voitteita:
Asianajajaliitto esimerkiksi toimii rahanpesun
ja terrorismin estämisessä asianajajia valvovana tahona.
Asianajosalaisuuksien tehokas suojaaminen on edellyt-tänyt
kattavampaa tietoturvaa ja tietosuojaa koskevaa
itsesääntelyä ja alan sisäistä opastusta. Jotta valvonta
pysyy nopeasti muuttuvassa itsesääntelyssä mukana, se
edellyttää valvonnan tehostamista ja uudenlaisten mene-telmien
käyttöönottoa.
Esimerkkinä tästä Asianajajaliitto on
päivittämässä uusien toimistojen
tarkastusta ja ottamassa käyt-töön
riskipohjaista menettelyä
varsinaisten toimistotarkastus-ten
suorittamiseksi. Uusissa
riskiperusteisissa yleisvalvon-taprosesseissa
voidaan
kiinnittää erityistä
huomiota esimer-kiksi
rahanpesun
ja terrorismin
estämiseen,
tietoturvaan ja
tietosuojaan sekä
muihin akuuttei-hin
riskeihin.
Niko Jakobsson
Asianajajaliiton
pääsihteeri
KO LUMNI
ne koskevat vain tietynlaisia rikoksia tai tekoihin
liittyviä seikkoja. Osapuolten mahdollisuus päättää
sopimalla asioista on hyvin rajoitettu. Minä pidän
tätä selkeänä systeeminä. Ei neuvotella, käydään
reilu oikeudenkäynti ja oikeus antaa asiassa ratkaisunsa.
– Käyn itse oikeudessa käytännössä päivittäin.
Liikejuridiikan osaajien työkenttä on jossakin
muualla.
Tuhansien juttujen joukosta luulisi olevan vaikea
valita kaikista mielenkiintoisinta – mutta ei Kari
Erikssonille.
– Aina uusi, seuraava juttu, Eriksson virnistää.
27