henkilö kuvassa
Tähän Gummerus sanoo itsekin syyllistyneensä ja
myöntää myös, että hänen on ollut vaikea kieltäytyä
hänelle tarjotuista jutuista. Nyt sekin sanomaton periaate
on kuitenkin rikottu, kun Gummerus sanoi aikataulusyistä
eräälle hänelle tarjotulle jutulle ”ei”.
JURISTI KOLMANNESSA POLVESSA
Gummerukselle oma asianajotoimisto on ylpeyden
aihe, eikä ihme, sillä se on hänen isoisänsä Kai Gumme-ruksen
perustama. Gummerus siirtyi sinne työskentelemään
1995 ja muistelee ensimmäiseksi asentaneensa
toimistoon puhelinkeskuksen, vaikka ei yhden miehen
toimisto sellaista olisi tarvinnut. Hänellä oli siten
jo alussa alitajuinen ajatus toimiston kasvattamisesta.
Tällä hetkellä toimistossa työskentelee neljä juristia ja
yhdelle uudelle olisi paikka avoinna, hän vinkkaa.
Vaikka juristin ammatti kulkee Gummeruksella suvussa,
sillä isäkin oli lakimies, ei hänelle tätä vaihtoehtoa
kuitenkaan mitenkään aktiivisesti tarjoiltu kotona.
Hän sanoo viettäneensä huoletonta kouluaikaa ilman
suurempia suunnitelmia. Ammatinvalinnan saneli pääseminen
ensi yrittämällä oikeustiedettä opiskelemaan.
Yhtä helposti kävi ammatissa profiloituminen ”vaikeiden”
juttujen hoitajaksi. Yksi juttu johti toiseen
ja maine kiiri. Käännekohtana hänen kohdallaan voi
pitää ensimmäistä isompaa huumerikosjuttua. Se oli
silloisella, 1990-luvun mittakaavalla suuri juttu Pirkanmaalla.
Kyseessä oli useita kiloja kannabista. Juttu sai
paljon julkisuutta ja sen seurauksena Gummerukselle
tarjottiin muita samankaltaisia rikosjuttuja.
– Siitä se lähti. Oli kuin lankakerä olisi lähtenyt keriytymään.
Samanlaisia hetkiä olen nähnyt myös muiden,
nuorempien juristien uralla.
Gummerus kertoo, että hänellä on mielessä koko
ajan noin kymmenen vuoden ”haavehorisontti”. Aina
pitkän aikavälin suunnitelmat eivät toteudu tai muuttuvat
matkalla, mutta tärkeintä on, että niitä on.
57-vuotias Gummerus ei suunnittele eläköitymistä
tai välivuosia, vaan näkee edessään vielä ainakin kymmenen
vuoden työrupeaman.
– Melko vähäisellä kokemuksella minulla on kuitenkin
moneen muuhun suomalaiseen asianajajaan verrattuna
laajempi kokemus sotarikosoikeudenkäynnistä.
Aika näyttää, tuleeko tämän erikoisalan toimeksiantoja
minulle vielä jatkossa.
Hän ei voi myöskään kuvitella itseään poissa oikeussaleista,
sillä hän pitää istuntokäsittelyjen ilmapiiristä.
– Toisaalta oikeussalissa työskentely on raskasta ja
siitä pitänee luopua siinä vaiheessa, kun ei enää pysy
vauhdissa mukana. En aio tehdä töitä yli kahdeksankymppiseksi
kuten isäni ja isoisäni tekivät.
OIKEUSAVUN KYNNYS LIIAN KORKEA
Gummerus ei näe Suomessa tai Euroopassa kovin
suurta tarvetta uudistaa oikeuslaitosta tai lainsäädäntöä.
Hän arvostaa suuresti kollegoja, jotka omistautuvat
systeemin uudistamiseen, mutta itse hän lukee itsensä
pikemminkin toteuttajiin.
Sen sijaan hän sanoo olevansa vakavasti huolissaan
oikeudenhoidon resurssipulasta, joka alkaa jo ketjun
alusta, poliisin resurssien niukkuudesta, ja päättyy
ruuhkiin käräjäoikeuksissa. Tutkinnassa poliisit itse
kertovat tästä: ruuhka ja kiire vaikuttavat esitutkinnan
laatuun. Prosessien hitaus muodostaa jo uhan oikeusvaltion
toteutumiselle.
Gummerus kertoo esimerkkinä asiakkaastaan, joka
istuu kahdeksan vuoden vankeustuomiota ja harkitsee
valituksensa vetämistä pois, sillä uhkana on, ettei hovioikeus
ehdi käsitellä valitusta ennen kuin rangaistus
on kokonaan suoritettu. Sitä, miten prosesseja voitaisiin
sujuvoittaa, pohtii muun muassa Asianajajaliiton
työryhmä, jossa Gummeruskin on mukana, joskin nyt
tauolla sen työskentelystä.
Ruuhka johtuu Gummeruksen mukaan pitkälti siitä,
että järjestelmäämme ei ole suunniteltu nykyisiä
laajoja rikosvyyhtejä silmällä pitäen.
– Esimerkiksi nykyiset huumejutut ovat laajuudeltaan
monikymmenkertaisia verrattuna urani alkuaikoihin.
Lisäksi rikollisuus on kansainvälistä. Poliisin
uudet tutkintamenetelmät ja salaiset pakkokeinot
ovat tehokkaita ja niiden myötä juttuihin kytkeytyvien
henkilöiden ja kirjallisen aineiston määrä on kasvanut,
samoin niiden vaatima työmäärä ja media-aika.
– Jutturuuhkan purkamiseksi pitäisi myös miettiä,
voitaisiinko hovioikeuskäsittelyä tehostaa niin, että
siellä voitaisiin käyttää jo kerran kerättyä materiaalia.
Erityisen laajoissa jutuissa pitäisi kenties keskittyä
nykyistä
parempaan esivalmisteluun, jotta käsittelyn
alkaessa on selvää, mitkä jutussa ovat riidanalaisia
seikkoja, mitkä eivät.
Toinen Gummerusta huolestuttava asia on oikeusavun
suuri kynnys Suomessa, lähinnä oikeusavun jyrkästi
tulojen mukana nouseva omavastuuosuus.
– Edes pienituloiseksi luettava ihminen ei pääse
oikeusavun
piiriin, saati sellainen, jolla on jotain omaisuutta.
Varallisuus, esimerkiksi kiinteistö, voi olla vaikka
kokonaan ulosoton piirissä, mutta silti se vaikuttaa
kielteisesti oikeusavun saamiseen, Gummerus ihmettelee.
22
”NYKYISET HUUMEJUTUT
OVAT LAAJUUDELTAAN
MONIKYMMENKERTAISIA
VERRATTUNA URANI
ALKUAIKOIHIN.”