henkilö kuvassa
Raskaiden
rikosten äärellä
Asianajaja Kaarle Gummerus ei epäröi puolustaa raskaistakaan
rikoksista syytettyjä. Hänen mielestään Suomen oikeusjärjestelmä
kärsii etenkin esitutkinnan eli poliisin resurssipulasta. Toinen pulma
on oikeusavun liian korkea kynnys.
TEKSTI KIRSI HYTÖNEN // KUVAT LAURA TAMMISTO
Tapaamme Kaarle Gummeruksen kanssa haastattelua
varten perinteikkäässä Ekbergin kahvilassa Helsingin
Bulevardilla. Paikka on Gummeruksen valinta. Hän
asui koko opiskeluajan ihan naapurissa, mutta päätti
silloisen tyttöystävänsä kanssa, että käyvät kahvilassa
vasta valmistumisen jälkeen – Ekberg kun oli liian hieno
ja kallis paikka opiskelijabudjetille.
Vierailu toteutui vasta nyt, lähes kolmenkymmenen
vuoden jälkeen.
Kahvikuppien leppoisassa kilinässä on vaikea eläytyä
siihen, että vastapäätä istuva hyväntuulinen mies
on puolustanut useita raskaista henkirikoksista syytettyjä.
Nytkin hän suuntaa suoraan kahvilasta Vantaalle
vankilaan päämiestään tapamaan ja illan hän aikoo
ahertaa valmistautumalla Liberiassa ja Sierra Leonessa
käytävää sotarikosoikeudenkäyntiä varten. Gummeruksen
päämiestä syytetään useista Liberian sisällissodassa
tapahtuneista julmuuksista, jotka ajoittuvat vuosille
1999–2003.
Seuraava vaihe oikeudenkäynnissä on syyttäjien ja
puolustuksen hankkimien uusien todistajien kuuleminen.
Tätä varten Gummerus matkustaa Liberiaan.
Syytetty ja hänen toinen avustajansa seuraavat oikeussalin
tapahtumia Kylmäkosken vankilassa videoyhteyden
välityksellä.
Juttu on selvitettävien tapahtumien vuoksi raskas,
mutta se on sitä muistakin syistä, Gummerus kertoo.
Kuultavana on kymmeniä ihmisiä, joista monet eivät
puhu englantia. Tulkkaus sekä käännösvirheet tekevät
omat kiemuransa prosessiin.
– Tulee helposti väärinymmärryksiä. Toinen vaikeus
on erilainen kulttuuri. Joskus on vaikea saada selkoa,
onko todistaja todella oikeasti ollut paikan päällä vai
toistaako hän vain luotettavana pitämäänsä kuulopuhetta.
Aikaero myös tekee kahdessa maassa tapahtuvasta
oikeudenkäynnistä raskaan ja päivät venyvät
pitkiksi.
Gummerus toivookin, että juttu saataisiin loppuun
tämän vuoden puolella eikä sen jälkeen enää tulisi uutta
käsittelyä hovioikeudessa.
PALJON KOHUTTUJA TAPAUKSIA
Suomessa poikkeuksellisen sotarikosoikeudenkäynnin
lisäksi Gummeruksella on takanaan muitakin huomiota
saaneita juttuja kuten Turun terroristipuukotus,
joukkomurhista syytetyt irakilaiset kaksoset, joista
toista Gummerus avusti, Seinäjoen teinisurma ja huumeisiin
liittyvä laaja Katiska-juttu.
Pakko on siis kysyä, miten Gummerus jaksaa vuodesta
toiseen hoitaa juttuja, joita monet kollegat eivät
edes ottaisi vastaan.
– Jutun raskaus asianajajan näkökulmasta ei oikeastaan
liity sen aiheeseen. Raskas rikosnimike ei sinänsä
tee jutusta vaikeaa. Monet rikosjutut ovat hyvin selkeitä,
kun taas siviilijutut voivat olla hyvin monimutkaisia.
Juttujen raskaus voi tulla niiden kestosta tai
vaikeudet
voivat liittyä siinä mukana oleviin asianosaisiin
tai oikeudellisiin kysymyksiin.
Tänä päivänä ei onneksi tarvitse sanoa, että kollegat
tekisivät työstä raskasta.
– Rikosjutuissa on asianajajan kannalta se hankala
puoli, että niitä ei voi sovitella kalenteriin, vaan jutun
käynnistyminen merkitsee työpäivien venymistä ja
töiden uudelleenjärjestelyä toimistossa.
Asianajajan jaksamista pohdittaessa Gummerus muistaa
jonkun jo edesmenneen asianajajan sanoneen, että
”asianajajalla on hyvä olla, kun on huono olla”. Eli asianajajan
työn luonteeseen on perinteisesti kuulunut se, että
töitä pitää haalia hiukan liikaa ja painaa pitkää päivää.
19