ADVOK A AT T I / 5 -2 018 23 laajakulma
”DOKUMENTTEJA ON TUOTU VAIKKA KÄRRYLLÄ TAI
JÄÄKIEKKOKASSISSA. JOS JUTTUA EI OLLUT PAPERILLA,
SITÄ EI OLLUT OLEMASSA.
PAPERIEN HUKKUESSA NE PITI
PYYTÄÄ OSAPUOLILTA UUDESTAAN.”
toiminnot käräjäoikeuksissa. Loisan mukaan käytettävyyttä
seurataan koko ajan testein, ja käyttäjät ovat antaneet keskimäärin
hyviä arvioita.
Niko Jakobssonin mukaan oikeudenkäynnin digitalisaatio
on osoittautunut kasvavaksi lumipalloksi. Kyse ei ole vain tietotekniikasta
vaan koko oikeuden prosessien miettimisestä.
Yksi ratkaisu herättää uuden ongelman, jonka ratkaisu
taas saa pohtimaan seuraavia ongelmia.
AIPAssa lähdettiin miettimään tekstinkäsittelyongelmaa.
Siitä seurasi ongelma, miten sähköistä aineistoa esitetään:
piti alkaa suunnitella oikeussalien tekniikan yhdenmukaistamista.
Prosessin sähköistämisestä seurasi myös kysymys valtuutuksesta:
miten asianajajille annetaan sähköisiä valtuuksia,
kuka niitä antaa ja miten?
Tuli myös kysymys salassapidosta: miten rajoittaa näkymää
niin, että salassa pidettävä materiaali ei näy kuin niille,
joille sen kuuluu näkyä?
– Yhtäkkiä oltiinkin aika isojen asioiden äärellä, Jakobsson
sanoo.
Jakobsson vertaa hanketta terveydenhuollon Apottiin,
toiseen järkälemäiseen tietojärjestelmään.
– Jos AIPAn versio 1.0 olisi julkaistu, se olisi luultavasti
kuopattu saman tien. En usko, että nytkään tulee kerralla
valmis hyvä järjestelmä, vaan mikä tahansa ratkaisu vaatii
jatkuvaa kehittämistä.
RISKIEN ENNAKOINTIA | Näyttäisi ulkopuolisen silmin olevan
aikamoista sekoilua. Asianajopraktiikkani käsittää toimintaa
useamman tuomioistuimen alueella ja näyttäisi siltä, että jo tämänhetkisiä
tietoteknisiä apuvälineitä käytetään eri käräjäoikeuksissa
kovin eri tavoin. Lisäksi saman tuomioistuimenkin sisällä on
eriäviä toimintatapoja.
Advokaatti-lehden kyselyyn vastanneiden kommentit
aineistopankista olivat kriittisiä ja epäileviä. Pienestä määrästä
vastauksia ei tietenkään voi päätellä koko asianajajakunnan
mielipiteitä, mutta jonkinlaisesta varautuneisuudesta
ne kertovat.
Vastaajat pohtivat muun muassa, kuinka varaudutaan
tietotekniikan temppuiluun oikeuskäsittelyn aikana ja
miten käy osallisena olevien kansalaisten, joista kaikilla ei
digitaitoja vielä ole.
Juristien ajattelutapaan kuuluu ottaa huomioon kaikki
mahdolliset riskit, ja julkishallinnon tietojärjestelmillä on
kieltämättä huono kaiku.
Hankkeilla on ollut tapana paisua ja viivästyä. Sen sijaan,
että työstä olisi tullut sujuvampaa, käyttäjille on voinut tulla
uusi riesa siitä, miten sovittaa työnsä uuden järjestelmän
asettamaan muottiin.
Esimerkiksi käy rikostuomiojärjestelmä Ritu, joka valmistuttuaan
osoittautui tuomioistuimien työtä hidastavaksi,
vaikka sen piti nopeuttaa työtä.
Hankejohtaja Marko Loisa vakuuttaa, että tällä kertaa
tehdään ihan eri ajatuksella kuin aiemmin, käyttäjät edellä.
– Hanketoimistossa työskentelee 10 henkilöä kokopäiväisesti;
tuomareita, syyttäjiä ja sihteereitä, jotka tekevät päivittäin
yhteistyötä tietojärjestelmätoimittajien kanssa. Ensimmäisten
osien käyttäjiltä on saatu jo positiivista palautetta, Loisa sanoo.
KAIKKI TIETO ASIANAJAJILLE | Mahtava työväline asianajajalle.
Tai sitten virkamiesten systeemi, jossa asianajajat
jäävät sivullisiksi.
Hästö & Co -asianajotoimiston osakas, asianajaja Mats
Welin ei ole vielä varma, kumpaa AIPAsta tulee. Welin toimi
vuonna 2016 oikeusministeriön työryhmässä, joka käsitteli
siviiliasioiden hoitoa AIPAssa.
Vaikka asianajajat ovat olleet kehitystyössä mukana,
Welinillä on tunne, että heitä pitäisi hyödyntää enemmän.
– Jos halutaan digitalisoida lainkäyttö, on äärimmäisen
tärkeää, että tuomarit, syyttäjät ja asianajajat yhdessä suunnittelevat
järjestelmää, Welin sanoo.
AIPA on syyttäjälaitoksen ja tuomioistuimien tietojärjestelmä,
mutta Welin toivoo, että asianajajat eivät jäisi vain
ulkokehälle asioimaan, vaan saisivat aineistopankista aidosti
uutta apua omaan työhönsä.
– Aivan mahtava hyöty asianajajalle olisi tietokanta, josta
voi tehdä järkeviä hakuja. Kun ajan tietyntyyppistä kannetta,
voisin hakea samantyyppisiä juttuja ja katsoa, miten ne ovat
edenneet haastehakemuksesta tuomioon. Se yhtenäistäisi
lainkäyttöä, säästäisi asiakkaan aikaa ja rahaa ja jalostaisi
argumentointia, Welin sanoo.
Welin kuitenkin pelkää, että AIPA on lähtenyt enemmän
virkamiesten työn digitalisoinnin tarpeesta. Hän esitti tämän
huolen Advokaatti-lehden jutussa jo viime vuonna.
– Tärkeintä on suunnitella järjestelmä niin, että kaikilla
lainkäyttöryhmillä on pääsy kaikkeen julkiseen tietoon ja
että hakutyökalut ovat yhtä hyviä kaikille. Tällöin ei kävisi
niin, että järjestelmä virkamiesten kesken toimii hyvin, mutta
asianajajat jäävät ulkopuolelle, Welin pohtii.
Hankejohtaja Marko Loisan mukaan aineiston laaja julkaiseminen
on mahdollista, mutta tietosuojavaatimuksia
on harkittava tarkkaan.
– Oikeusministeriössä mietitään parhaillaan, miten
anonymisointi voidaan tehdä niin, että se teettää mahdollisimman
vähän manuaalista työtä, Loisa sanoo.
EI PELKKÄÄ TEKNIIKKAA | Asianajajat ovat sitä mieltä, että
heidän mukanaolostaan hankkeessa on ollut hyötyä.
Asianajajat ovat nostaneet keskusteluun esimerkiksi sen,
miten uudessa systeemissä annetaan valtuutuksia ja miten
tunnistautuminen toimii. Kysymys, joka on it-kehittäjälle
lähinnä tekninen, vaatii myös juridista pohdintaa.
– Muistan keskusteluista, miten it-konsulttien oli vaikea
ymmärtää asiakkaan edustamiseen liittyviä kysymyksiä. Asian-