Hyvien kohtaamisten voima
Teksti: Ilmari Nalbantoglu, kuvat: Aimal Hakimi (hannahuumonen.fi)
26
HANNA HUUMONEN ON toiminut tasan vuoden Tatsin
hallituksessa. Hanna työskentelee Suomen Ammattiin
Opiskelevien Liitto - Sakki ry:n pääsihteerinä. Hän
seuraa Tatsin toimintaa tiiviisti siksikin, että Sakki ja Tatsi
toimivat samoissa tiloissa Hakaniemessä.
Kysyimme Hannalta ajatuksia nuorten asemasta ja
järjestötoiminnasta.
Työskentelet nuorisojärjestössä sen lisäksi, että toimit Tatsijärjestön
hallituksessa. Mitkä ovat mielestäsi järjestötoiminnan
keskeisiä merkityksiä yhteiskunnassa?
Järjestötoiminnalla on poikkeuksellista voimaa ja merkitystä,
joka kumpuaa arvoista. Järjestöissä ei työskennellä ja toimita
vain joidenkin tehtävien suorittamiseksi, vaan yhteiskunnan ja
maailman muuttamiseksi paremmaksi. Kun toimintaan
osallistuvat jakavat yhteiset arvot, tämä sitouttaa ihmisiä
yhteiseen työhön erityisellä tavalla.
Järjestötoiminnalla on erityinen rooli minusta erityisesti
syrjäytymisen ehkäisemisessä. Juuri nyt erityisesti nuoria
miehiä syrjäytyy. Voisi paremminkin sanoa, että heitä
syrjäytetään yhteisestä hyvinvoinnista ja osallisuudesta
yhteiskuntaan. Järjestöt voivat olla paikkoja, joissa jokainen
pääsee osalliseksi yhteisöä ja samalla paikkoja, joissa maailmaa
muutetaan aktiivisesti paremmaksi. Jokaisen nuoren tulisi
voida jossain yhteisössä tulla kohdatuksi omana itsenään.
Tämä voi olla harrastus tai jokin muu yhteisö.
Tatsin toiminnassa arvostan erityisesti syrjäytymisen
ehkäisemistä. On tärkeää, että nuorille on ei-tavoitteellista
toimintaa, jossa keskeistä on vain yhdessä oleminen ja
tekeminen. Oma lempparini Tatsin toiminnassa onkin pizzaa ja
paskanjauhantaa -illat.
Yhdistystoiminta taipuu koko ajan paremmin tällaiseen kevyen
kynnyksen toimintaan nuorille. Yhdistyslaki kyllä tuo tiettyä
kankeutta: yhdistyksissä tarvitaan syyskokoukset ja muut
muutamat virallisuudet. Mutta niilläkin on tarkoituksensa
asioiden pysymiseksi järjestyksessä, eivätkä ne estä kivaa,
matalan kynnyksen tekemistä.
Nuorten asiat ovat sinulle tuttuja paitsi Tatsin kautta, myös
työsi kautta. Miten koet nuorten aseman yhteiskunnassa?
Nuoret ovat todella monimuotoinen joukko. On oikeastaan
vaikeaa käsitellä nuoria kokonaisuutena.
Siksi nuorisotyössä ja -politiikassa ei aina tunnisteta nuorten
toiminnan kirjoa ja sitä, mistä nuoret itse hyötyvät ja mikä
heistä on mielekästä. Esimerkiksi voidaan olla huolestuneita
nettipelaamisesta ilmiönä, ajatellen, että runsas pelaaminen
tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin syrjäytyminen. Kuitenkin
monella joka pelaa voi olla netissä oma yhteisö,
merkityksellisyyttä ja mielekästä tekemistä.
Nuorten maailmojen monimuotoisuudesta kertoo sekin, että
aktiivinen kansalaisuus jakautuu. Meillä on samaan aikaan
niitä, jotka kokevat, että voivat vaikuttaa valtavan paljon
elämäänsä, yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Samalla on niitä, joille
kaikki vaikuttaminen ja osallisuus tuntuu mahdottomalta.
Jälkimmäisen joukon tilanteeseen vaikuttavat paljon
yhteiskunnan rakenteet. Tällainen eriarvoistuminen tulee
voida pysäyttää. Siihen järjestöt, yhdistykset ja nuorten omat
yhteisöt ovat yksi avain. Jokaisella tulee olla oikeus olla
syrjäytymättä, sen ei tulisi olla vain yksien etuoikeus.
Suomalaisen yhteiskunnan yhtenä vahvuutena on ollut
luottamus ihmisten kesken ja myös ihmisten luottamus
instituutioihin ja viranomaisiin. Luottamus on kuitenkin
haastettuna esimerkiksi eriarvoistumisen myötä. Miten
luottamusta voidaan vahvistaa yhteiskunnassa?
Kohtaamiset suhteessa yhteiskuntaan ovat lyhyitä hetkiä.
Jokaisella on lyhyitä ja pidempiä hetkiä, jolloin ovat
vuorovaikutuksessa yhteiskunnan palveluiden ja toimijoiden
kanssa. Kohtaamme neuvolassa terveydenhoitajan,
päiväkodissa varhaiskasvattajia ja niin edelleen. Se, millaisia
nämä kohtaamiset ovat, määrittää jokaisen suhdetta
ympäröivään yhteiskuntaan. Tässä mielessä inhimillinen lämpö
on aina osa luottamusta. Jokainen kohtaaminen on tärkeä,
jokainen on tärkeä kohdatessaan toisia. Siksi on tärkeää, että
esimerkiksi varhaiskasvatukseen pääsevät kaikki lapset. Se on
ennen muuta lapsen oikeus.
Myös vanhempien vastuu on suuri. Se, onko vanhemmilla
luottamusta yhteiskuntaan, heijastuu lasten ja nuorten
asenteisiin. Esimerkiksi se, äänestävätkö omat vanhemmat
vaikuttaa nuorten kohdalla siihen, luottavatko he omiin
mahdollisuuksiinsa vaikuttaa yhteiskuntaan.
Luottamusta rakennetaan myös vapaa-ajalla. Tässä mielessä
erityisesti harrastukset ovat tärkeitä. Siksi olisi tärkeää, että
lapset ja nuoret voisivat olla harrastuksissa myös tavallisia: olla
mukana omasta halusta, ilosta vaikkapa liikkumiseen tai
taiteiluun. Kaikkien ei tarvitse olla huippuja, huippua on olla
mukana. Tällöin kaikilla on mahdollisuus tulla osaksi yhteisöjä
ja rakentaa luottamusta ihmisiin ympärillään.
Yhteiskunnan tasolla erityisesti nuorisotyöhön panostamisen
ja eriarvoistumisen ehkäisyn tulee olla muutakin kuin
korupuheita. Tarvitaan resursseja, siis rahaa nuorisotyölle ja
eriarvoistumisen ehkäisyyn.