Auttamisen tarve kantaa
Tatsin toiminnanjohtaja Jouni Gustafsson 50-vuotishaastattelussa
22
JOUNI GUSTAFSSON ON mies monien Tatsin hankkeiden ja
toimintojen takana. Toiminnanjohtajana Jouni ideoi,
kehittää, suunnittelee, hallinnoi. Ja toteuttaa, auttaa ja
vaikka kokkaa. Yksinäinen puurtaja hän ei ole: eri projekteissa
on eri työkavereita, yhteisöjä ja osallistujia mukana.
Yhteisöllinen työtapa sopii Tatsin tavoitteisiin ja sanomaan:
osallisuus ja yhteisöllisyys ovat toiminnan ytimessä.
Paljon töitä nuorten parissa tehnyt Jouni alkaa olla varttuneen
nuoren iässä - lasiin tulee tänä vuonna 50 vuotta. Pyöreän
puolen vuosisadan kohdalla on sopiva hetki tutustua Jounin
uraan ja ajatuksiin työstä erityisesti työttömien hyväksi.
Teatteri-ilmaisun ohjaajasta
järjestöjohtajaksi
Jouni on päätynyt pitkän polun päätteeksi Tatsiin.
Koulutustausta on kulttuurisihteerin ja yhteiskuntatieteiden
kandidaatin opinnoissa. Päätyminen Tatsiin ei ollut sattumaa.
Yhdenvertaisuus, nuoret ja myös ammattiyhdistystoiminta
ovat tulleet tutuiksi ja tärkeiksi. Työuraa on kertynyt
järjestöissä, projekteista ja nuorisotyöntekijänä. Hieman
keskimääräisestä järjestöjyrästä poikkeava tausta on Jounin
kokemus teatteri- ja sirkusilmaisun ohjaajana ja opettajana.
Jouni kertoo, että kaikesta aiemmasta kokemuksesta ja
koulutuksesta on kuitenkin hyötyä myös nykyisissä
tehtävissä.
- Ihmisten kohtaamisen taidot, kokemus kouluttamisesta ja
tietämys siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä
vaikutetaan päätöksentekoon auttaa työssä. Kaikki koulutus
antaa tiedollista ja taidollista osaamista nyt Tatsin työhön.
Tärkeää minulle on, että pääsen auttamaan niitä, joilla menee
elämässä heikommin.
Nykyisessä työssään Jouni arvostaa monipuolisuutta ja
mahdollisuutta vaikuttaa työttömien puolesta.
- Tässä työssä pääsee tekemään vähän kaikkea: kokkaamaan
soppatykillä linssisoppaa, lämmittämään savusaunaa Lapissa,
järjestämään arkkipiispan kanssa verkostoitumistilaisuutta
Porin Suomi-Areenalla, kehittämään järjestön suuntaa ja
strategiaa, laatimaan talousarvioita, rekrytoimaan uusia
työntekijäitä ja kaikkea muuta maan ja taivaan välistä.
Kaikkeen tähän kuuluu monia hienoja kohtaamisia ihmisten
kanssa. Hienointa on huomata, että yhteisillä toimilla olemme
saaneet autettua ihmisiä eteenpäin elämässä.
Jounia ilahduttavat erityisesti toimet, jotka lähtevät lentoon
vapaaehtoisten, osallistujien ja eri sidosryhmien kanssa
yhteistyössä.
- Erityisen kivaa on seurata projekteja ja hankkeita, jotka elävät
niiden lanseerauksen jälkeen omaa elämäänsä. Näitä ovat olleet
esimerkiksi Valtaajat-hanke; yhteinen keittiö Porvoossa; Tatsia
elämään -hanke; Avoin työhuone -hanke; Prijuutti, eli
yhteisöllinen korjausrakentamishanke Tuusulassa ja myös
Tatsi-lehden lanseeraaminen ja siitä saatu hyvä palaute.
Onnistuneiden hankkeiden avulla olemme kehittäneet malleja
joita Tatsi voi käyttää ammattiliittojen työttömien tukemiseen,
Jouni sanoo.
Myös Tatsi järjestönä on kehittynyt.
- Olemme saaneet kehitettyä Tatsin toiminnasta monipuolista
ja laaja-alaista toimintaa usealla paikkakunnalla. Nyt meillä on
kiinteää toimintaa Helsingissä, Porvoossa, Tampereella,
Lahdessa ja Tuusulassa kahdeksan henkilön voimin, Jouni
iloitsee.
Työttömien ääni kuuluviin
Työttömyys voi kohdata kenet hyvänsä. Se on harvoin
mitenkään helppo elämäntilanne. Jounin mukaan Tatsin
toiminnassa tärkeintä on päästä auttamaan ihmisiä eteenpäin
ja pystyä järjestämään tukea niin, ettei työttömyys aiheuta
suuria vahinkoja ihmisille.
Jounin mukaan työttömyys on muutunut entistä selkeämmin
yhteiskunnan rakenteista aiheutuvaksi. Ei aiheudu siis
samoissa määrin kuin aiemmin yksilön henkilökohtaisista
ominaisuuksista, onko hän työttömänä vai työllisenä. Tästä
syystä on tärkeää, että työttömien ääni kuuluu myös
yhteiskunnallisessa keskustelussa.
- Minusta on hienoa, että Tatsissa voimme vahvistaa työttömien
omaa ääntä yhteiskunnassa. Yksi onnistuminen tällä saralla on
neljä kertaa Porin SuomiAreenalla järjestetty Erilainen mingle.
Siellä pääsevät ääneen yhteiskunnan eri toimijat – poliittiset
päättäjät, yksinhuoltajat, pitkäaikaistyöttömät –
yhdenvertaisina ja yhteisiä ratkaisuja rakentaen. Tällainen
vuoropuhelu tuottaa upeita uusia oivalluksia,
yhteenkuuluvuutta ja ratkaisuja.
Samalla kun työttömyyden syyt yhteiskunnallistuvat,
henkilökohtaisista kokemuksista on tullut aiempaa helpompia
keskustelunaiheita.
Teksti: Ilmari Nalbantoglu; kuvat: Meeri Koutaniemi