24
- Nuorten mielenterveysongelmat, eritoten masennus, on
menettänyt stigmaansa. Monella on nuorena ongelmia, ja on
hyvä että niistä voidaan avoimesti puhua. Tämä edistää sitä,
että julkisen keskustelun kautta yhteiskunnassa erotetaan
entistä paremmin työttömyyden yhteiskunnalliset ja
henkilökohtaiset syyt. Ja ymmärretään sekä hyväksytään, että
ihmiset voivat olla erilaisissa elämäntilanteissa - toiset
vaikeammissa kuin toiset. Mitä pidemmälle tällainen ymmärrys
etenee, sitä varmemmin työttömiä syyllistävät asenteet
purkautuvat, Jouni pohtii.
Julkisessa keskustelussa skarpattavaa
Jounin mielestä erilaisuuden hyväksyminen yhteiskunnassa on
lisääntynyt, mutta työttömyydestä keskustellaan julkisuudessa
edelleen harmillisen usein syyllistävästä näkökulmasta.
- Tälläisenä paatuneena kukkahattusetänä olen huomioinut
ilolla erilaisuuden hyväksynnän lisääntymisen. Tämän
suvaitsevauuden toivoisin vahvistuvan myös työttömyyteen
liittyvässä keskustelussa. Nyt monilla on näkemys, että
työttömät eivät omasta halustaan johtuen halua työllistyä. Nyt
kun olen aika monia työttömiä ihmisiä kohdannut, olen
todennut, että työttömyydelle on niin monta syytä kuin on
työtöntäkin. Minusta ei ole meidän ulkopuolisten asia
komentoida heidän työttömyyden syitä tai työhalujaan. Media
nostaa säännölliseti esiin näitä kommentoivia tarinoita ja sitä
kautta lietsoo vihapuheenkin muotoja synnyttäviä
verkkokeskuteluja.
Jounin mukaan julkisessa keskustelussa onkin skarpattavaa.
Hän lainaa kandintyötään, jossa pohti asiaa:
”Suomalainen media ja siihen kiinteästi liittyvä
verkkokeskustelu pitää yllä diskurssia työttömien
motiiveista pysyä työelämän ulkopuolella tai työllistyä.
Uutisointeja siitä, että työ ei kiinnosta työttömiä
työnhakijoita julkaistaan suomalaisessa mediassa
ainakin vuosittain. Motiivi niiden julkaisemiseen voi
löytyä siitä, että aihe herättää yleistä journalistista
mielenkiintoa, aihe herättää voimakkaita tunteita tai
lehdillä on poliittista agendaa kyseenalaistaa
suomalaisen työttömyysturvan tasoa liian korkeana
Tapaustutkimus viittaa siihen, että työttömät eivät
välttämättä saa ääntään kuuluviin mediassa. Muutos
1990-luvun laman työttömyyden uutisoinneista silloin
tehtyjen tutkimuksiin perustuen on se, että vaikka
silloinkaan työttömien oma ääni ei päässyt kuuluviin
heitä itseään koskevassa kirjoittelussa, nyt sosiaalinen
media on tuonut alustan purkaa väärin ymmärrettynä
olemisen pahaa oloaan työttömillekin.
Verkkosivustoille tuotetun kirjoittelun luonne suosii
kärjekkäitä mielipiteitä, ja näin ollen siellä ollaan
selkeästi puolesta taikka vastaan. Verkkosivustoille on
helppoa kirjoittaa anonyyminä tai muuten vain
kärjekkäästi oksentaa paha olonsa kaikkien luettavaksi
välittämättä sen kohteena olevien ihmisten reaktiosta.”
Hyvät asiat alkavat tasa-arvoisesta
kohtaamisesta
Jouni uskoo, Suomella on mahdollisuus kehittyä entistäkin
suvaitsevammaksi, kaikkien hyvinvoinnin huomiovaksi ja
mahdollistavaksi yhteiskunnaksi. Myös järjestöillä tulee
olemaan tärkeä asema.
- Uskon, että järjestöillä on jatkossa vieläkin isompi rooli
ihmisten yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia lisäävässä
toiminnassa. Julkinen valta tai yksityiset yritykset eivät voi
tuottaa kaikkia ihmisten hyvinvointiin tarvittavia palveluita.
Ihmiset pääsevät parhaaseen lopputulokseen toinen toisiaan
tukien.
Kaikki hyvä ihmisten välillä ja elämissä ei kuitenkaan
tulevaisuudessakaan ole yhteiskunnasta lähtöisin. Keskeistä on
ihmisten välinen arvostamisen kulttuuri.
- Uskon, että kaikki hyvä lähtee toistemme tasa-arvoisesta
kohtaamisesta. Siitä, että kohtaamme samalla kunniotuksella
ministerit, kuin elämän kolhimat ihmisetkin. Halu tukea
kanssakulkijaa, siitä myötäelämisen taidoista lähtee kaikki
hyvä ihmisten yhteiseen eloon. Ilman tätä hyvinvointivaltio ei
voi tuottaa onnellista elämää kaikille.
Auttamiselle ja myötäelämiselle on vahvat perinteet. Näitä
kannattaa kunnioittaa Jounin mukaan myös tulevaisuudessa.
- Ideologista pohjaa työlleni ja ajattelulleni voi hakea
edesmenneen työväenliikkeen ajattelijan Yrjö Kallisen sanoista
ja ajatuksista.
”Olemassaolossa on auttamisen tarve,
suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää
ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa
lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen.
Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti.
Se on se tunne, jolle me annamme tuon
moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun
nimen 'rakkaus' tai 'hyvä tahto', 'avuliaisuus',
'ystävällisyys', tuo positiivinen sieluntila, joka
on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on
elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta
riippuu terveys, josta riippuu elämän onni.”