Ylä-Savon
seurakuntayhtymän ja
Metsänhoitoyhdistys Savotan
yhteistyö on jatkunut jo
vuosia. Kiinteistöpäällikkö
Jarno Rönkkö ja
metsäasiantuntija Saara
Koskinen pitävät tärkeänä
paikallisuutta ja asiakkaan
tuntemista.
Kuka?
• Jarno Rönkkö, Ylä-Savon seurakuntayhtymän
kiinteistöpäällikkö,
jonka suhde metsään on aika
läheinen. ”Joka vuosi touhutaan
metsässä aika paljon. Viimeksi
Sukevalla istutettiin 7200 kuusentainta,
siihen meni kahdelta
mieheltä yksi päivä ja kolme iltaa.
Tässä työssä on ehdottomasti
etua, että on kiinnostusta metsäasioihin
ja näppituntuma kohtalaisen
hyvä.”
- Suurin yksittäinen kokonaisuus
on reilun 1000 hehtaarin palsta. Metsät
sijaitsevat Iisalmen, Keiteleen,
Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven,
Varpaisjärven ja Vieremän kunnissa.
Osa metsätiloista on siirtynyt
seurakuntayhtymän omistukseen
luonnonsuojelualueiksi luovutettujen
palstojen vaihtomaina. Keiteleen
metsäomaisuus puolestaan Keiteleen
seurakunnan liityttyä seurakuntayhtymään.
Vähemmässä määrin on testamenttilahjoituksia
ja ostettua metsää,
Rönkkö kuvailee.
Pielaveden ja Keiteleen metsät ovat
tuttuja Savotan metsäasiantuntija
Saara Koskiselle, joka on ollut mukana
metsien hoidossa yli 35 vuotta.
Hän näkeekin eron yksityisen omistajan
ja yhtymän metsänhoidossa.
- Metsänaisurani on kestänyt jo yli
35 vuotta. Ensitöikseni tein silloiseen
Pielaveden metsänhoitoyhdistykseen
kuuluvan seurakunnan metsänhoitosuunnitelman.
Isommilla toimijoilla
toiminta on suunnitelmallisempaa
kuin yksityismetsissä, koska suunnitelmat
ja toimet on hyväksytettävä
aina päättävillä elimillä. Tietty byrokratia
kuuluu asiaan.
Kuka?
• Saara Koskinen, Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija. ”Tänä vuonna
seurakuntayhtymän metsissä toteutetaan monenlaisia toimenpiteitä: uudistus
ja harvennushakkuita, kunnostusojitusta, tuhkalannoitusta, metsäautotien
kunnostusta, ennakkoraivauksia ja taimikonhoitoa sekä metsänviljelyä. Paikallisuus
on iso etu. Kun metsällä on ”omahoitaja”, silloin puhutaan asiakkaan kanssa
samaa kieltä.”
Luontoarvot korostuvat
tulevaisuudessa
Kokemuksensa perusteella Koskinen
kumoaa väitteen siitä, että seurakunnat
eivät hoitaisi metsiään.
- Joskus väitetään, että seurakunta
on pilannut metsänsä, muttei se pidä
paikkaansa. Siellä on paljon puustoa.
Kun hakataan, niin parin vuoden
päästä istutetaan uutta, jolloin tasapaino
säilyy. Toiminta seurakunnan
metsissä on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä.
Hän innostuukin muistelemaan,
miten oman käden jälki voi näkyä
työssä eli metsää istuttava sukupolvikin
ehtii nähdä kasvun ja lopputuloksen.
- Kun aloitin työt metsänhoitoyhdistyksessä
vuonna 1985, tein metsäsuunnitelma
a seurakunnan omistamalle
tilalle, jossa oli isoja kuusia.
Suunnitelman pohjalta tehtiin päätehakkuu
ja muutaman vuoden kuluttua
uudistettiin samainen alue. Kun
menin myöhemmin ensiharvennuksen
hakkuujälkeä tarkistamaan, iski
ikäkriisi päälle, koska olin nähnyt sen
alkuperäisenkin metsän. Se vähän kirpaisi,
Koskinen kauhistelee nauraen.
Tulevina vuosina metsien hoidossa
korostuu luontoarvot. Seurakuntayhtymä
onkin ollut aloitteellinen luonnonsuojelun
suhteen, mikä näkyy
sekä metsän käsittelyssä että luonnon
monimuotoisuuden vaalimisessa.
Omilla toimilla voi vaikuttaa ennakoivasti.
- Olemme luovuttaneet oma-aloitteisesti
metsiä suojelukäyttöön. Viime
syksynä teimme tarkistuslistauksen
taimikon perustamisesta uudistamiseen
luontoarvoja kunnioittaen. Voimme
edistää eliöiden ja lintujen elinympäristöä
muun muassa rajoittamalla
hakkuita pesintäaikaan, säästämällä
lahopuita, tekemällä riistatiheiköitä
ja jättämällä tekopökkelöitä, Rönkkö
listaa ja jatkaa, että suunnitelmallinen
metsänhoito vaatii rinnalleen asiantuntevan
kumppanin.
- Seurakuntayhtymän organisaatio
on ohut. Kun yksi henkilö hoitaa laajaa
tehtäväkenttää, korostuvat yhteistyökumppaneiden
osaaminen ja yhteistyökyky.
On tärkeää, että on vakaa ja
osaava metsänhoitajataho, jonka kanssa
toimitaan. Meillä on Savotan kanssa
kumppanuusliitto - win-win -tilanne
- jossa molemmat ovat voittajia.
MHY JÄSENLEHTI 2/2021 9