Aatu-myrsky pyyhkäisi ennen juhannusta Pohjois-Savon yli.
Tuusniemi oli yksi pahimmista tuhoalueista.
Aatu riehui lievempänä
naapurissa
Juankoski-Muuruvesi -alueen metsäasiantuntijana
vastikään aloittanut
Jenni Pirinen Savotasta kertoo,
että hänen alueensa metsänomistajat
pääsivät paljon vähemmillä vaurioilla,
kun parinkymmenen kilometrin
päässä oleva Tuusjärvi.
- Olen käynyt katsomassa tilanteen
ja onneksi ei ole mitään älytöntä
tuhoa syntynyt. Puhutaan muutamista
kymmenistä rungoista, jotka
ovat vielä juurineen kaatuneita.
Tilanne on silloin parempi: Voidaan
olettaa, että runko on säilynyt
ja kelpaa tukkipuuksi.
Havupuun vaarana on
sinistyminen, jos runko
katkeaa keskeltä.
Pirisen alueen
metsänomistajat
ovat hänen mielestään
tunnollista väkeä,
vakuutukset on
kunnossa ja hoitotyöt
tehty oikea-aikaisesti,
mutta aina sekään ei riitä suojaamaan
myrskyltä.
- Myrskyt alkaa olla jokakesäinen
ongelma ja metsänomistajat osaavat
varautua ottamalla vakuutuksia ja
tekemällä hoitotoimenpiteitä metsässä,
mutta sekään ei välttämättä
estä tuhoja. Metsän hoitotoimenpiteet
tulisi tehdä oikea-aikaisesti,
vaikka harvennusalueelle myrsky
voi iskeä herkemmin. On tärkeää,
että jo suunnitteluvaiheessa myrskytuhojen
mahdollisuus otetaan
huomioon.
puuta kehuttiin parhaaksi sillä sahalla
nähdyksi. Omalta osaltamme
pyrittiin tekemään hyvää laatua ja
panoksia siihen laitettiin, mutta luonnonvoima
on sellainen voima, ettei
sen kanssa ole leikkimistä, Korhonen
miettii.
Aatu-myrsky iski metsänomistajalle
pahimpaan mahdolliseen aikaan
monestakin eri näkövinkkelistä katsottuna.
Korjuuolosuhteet ja kesästä
johtuva tiukka aikataulu hankaloittivat
myös raivaustöitä.
- Kesäaikaan korjattu tukkitavara
pitää olla kahden viikon sisällä sahalla,
jotta sen laatu säilyy. Talvella
on aikaa paljon enemmän. Kivikkoinen
maa, sahojen seisokit ja kesälomat
sekä suuri maastopaloriski hidastivat
myös korjaustöitä, Nikkonen
luettelee.
Markkinat kyllästettiin alkuvuonna
Vaikka puut saadaankin metsästä tien
varteen, puukaupan markkinatilanne
vaikeuttaa sen lähtöä eteenpäin. Alkuvuoden
kiivas ostotahti on kyllästänyt
markkinat täyteen. Korhonen
antoikin suosiolla valtakirjan metsänhoitoyhdistykselle
puukaupan hoitamiseksi.
- Huonoon aikaan tuli puu myytäväksi.
Vielä huhtikuussa meni edellisen
myrskyn puut kuin kuumille
kiville, mutta kahdessa kuukaudessa
markkinat täyttyivät. Valtakirjalla annettiinkin
tämä yhdistykselle myytäväksi
ja onneksi Hemmo löysi ostajan,
Korhonen kiittelee.
- Sahayritys osti puut ja saatiinkin
hyvin tukkia kerättyä - jopa arvioitua
enemmän, mutta hinnoistahan ei
tässä markkintilanteessa enää neuvotella.
Puuta on ostettu alkuvuoden aikana
paljon ja sitten yhtäkkiä sitä tuli
kerralla markkinoille kymmeniätuhansia
motteja lisää. Silloin on markkinat
tukossa, Nikkonen taustoittaa
ja Korhonen lisää, että pelastettiin se,
mitä pelastettavissa oli.
Jos metsänomistajalla on vakuutus,
se korvaa puunarvon menetyksen,
mutta uudistustoimet otetaan metsänomistajan
kukkarosta. Korhosen
maille jää paljon polttopuuta, jota ei
koneellisesti saada enää korjattua,
mutta metsänomistaja katsoo silti jo
tulevaisuuteen.
- Ensi keväänä aukko konekylvetään,
se on jo päätetty, mutta polttopuutahan
tänne jää valtavasti. Isä otti
aikanaan puun tarkkaan ja sanoisi tämän
nähtyään, että tämä on ”lahmoomista”.
Kantojen siivoaminen on mies
ja saha -hommia, noin lyhyet kannot ei
pysy missään kärryssäkään. Omatoimisille
polttopuunhakijoillehan tätä voi
markkinoida, mutta ei tänne kalustoa
uskalla tuoda. Sen verran kalliista vehkeistä
on kysymys, Korhonen toteaa.
Korppi tulee meitä tervehtimään ja
katsomaan tuhojen laajuutta. Aukealle
on jäänyt muutamia runkoja pystyyn.
Juankoski-Muuruvesi
-alueella metsäasiantuntijana
aloittanut
Jenni Pirinen pääsi sanamukaisesti
suoraan
myrskynsilmään, kun
Aatu-myrskyn jälkityöneuvonta
alkoi kesäheinäkuussa.
Vaikka hiilinielut on kaatuneet,
kannokot lisäävät osaltaan metsän
monimuotoisuutta.
- Linnunlaulupuita ja kannokkoja
jää pystyyn, mutta hiilinielut on menetetty.
Ei tätä kaikesta huolimatta
kannata jäädä märehtimään, pitää
kokeilla tämän kanssa elää. Ketään ei
voi syytellä, on vain mentävä eteenpäin,
Korhonen kiteyttää.
MHY JÄSENLEHTI 2/2021 21