Kehitysvammapoliklinikka
on kokoaan suurempi
Kun kehitysvammainen
henkilö sairastuu korvatu-lehdukseen
tai sydäninfark-tiin,
hän saa hyvän ja asiantuntevan
avun terveyskeskuksesta ja erikois-sairaanhoidosta.
Mutta jos oire
tai sairaus on monimutkaisempi,
pitkäkestoisempi tai siihen liittyy
toimintakyvyn alenemaa ja pärjää-misongelmia,
selviytyy terveyden-huolto
näiden potilaiden auttami-sesta
usein selvästi huonommin
kuin muiden henkilöiden kohdalla.
Tilanne huononi romahdusmaisesti
entisestään, kun Rinnekodin kehi-tysvammapoliklinikka
äkillisesti ja
varoittamatta lopetti toimintansa
kesällä 2019.
Psykiatrisen avohoidon vaike-udet
ovat viime vuosiin asti nä-kyneet
mielestäni muun muassa
kehitysvammaisten psykiatrisissa
lääkehoidoissa, joissa monilääkitys
ja suuret annokset ovat edelleen
selvästi tavallisempia kuin muilla
psykiatrisilla potilailla. Riittävän
avohoidon puute näkyy myös työs-säni
HUS Psykiatrian neuropsykiat-rian
osastolla, jonne on jatkuvasti
jonossa enemmän potilaita kuin
kykenemme ottamaan vastaan.
Nämä ongelmat koskevat kehitys-vammaisten
lisäksi myös eritasoi-sesti
vammaisia autistisia henki-löitä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen
väliin helposti putoavia, paikas-ta
toiseen kiertäviä vammais- ja
potilasryhmiä tunnistavat kaikki
tällä kentällä Uudenmaan alueella
töitä tekevät ammattilaiset. Tällai-sia
6 Eteva kuntayhtymän sidosryhmälehti 2021
ovat muun muassa ei-selvästi
psykiatrisista käytösoireista kär-sivät
vammaiset, lasten/nuorten
palveluista aikuispuolelle siirtyvät
henkilöt, henkilöt joiden kohdalla
herää kehitysvamman epäily ai-kuisiällä,
maahanmuuttajat joilla
epäillään kehitysvammaa, lievästä/
keskivaikeasta autismista kärsivät
henkilöt joilla on psykiatrisia oireita
tai käytösoireita, harvinaisemmis-ta
kehityksellisistä oireyhtymistä
(syndroomista) kärsivät potilaat,
moniongelmaiset, esimerkiksi epi-lepsiasta
tai epilepsiasta ja psyyk-kisistä
oireista sekä toimintakyvyn
laskusta kärsivät potilaat. Tällaisten
usein hankalasti hahmotettavien
tilanteiden ja ongelmien jäsentä-minen,
nimeäminen tai diagnosoi-minen
ja parhaan mahdollisen
ratkaisun suunnitteleminen mo-niammatillisesti
hoito-kuntoutus-suunnitelma
-paketiksi on tärkeä
osa poliklinikan työtä.
Odotan, että äskettäin toimin-tansa
aloittanut Etevan kehitys-vammapoliklinikka
tuo ratkaisuja
edellä esittämiini ja moniin muihin
kehitysvammaisten terveydenhoi-toon
liittyviin ongelmiin. Polikli-nikalla
on asiantuntemusta, jota
tarvitaan kehitysvammaisuuteen
liittyvien lääketieteellisten ongel-mien
kuten psykiatristen häiriöiden
tunnistamisessa ja hoitamisessa.
Osaamista voidaan jakaa myös
konsultoimalla paitsi perustervey-denhuollon
yksikköjä, myös erikois-sairaanhoitoa
silloin, kun keskiössä
on kehitysvammaisuuteen liittyvän
sairastamisen erityispiirteet. Tätä
tietotaitoa tarvitaan laajemminkin,
muun muassa hoitoketjujen ke-hittämisessä
ja koordinoimisessa
yhdessä HUSin ja kuntien kanssa.
Mielestäni poliklinikan tiivis HUS-yhteistyö
luo mahdollisuuksia ke-hitysvammaisten
hoidon kehittä-miseen
vielä paljon laajemminkin
kuin yksittäisten potilaiden hoito
tai hoitoketjujen rakentaminen
edellyttäisi. Osaamisen varmis-taminen
tällä haavoittuvalla alalla
on välttämätöntä. Poliklinikan ja
HUSin koulutusyhteistyö tuo aivan
uusia mahdollisuuksia saada alal-le
riittävästi osaavia lääkäreitä ja
muita terveydenhuollon ammatti-laisia.
En pidä liian mahtipontisena
myöskään toiveita siitä, että uusien
hoitokäytäntöjen ja -keinojen kehit-täminen
saa vauhtia ja että ennen
pitkää myös tieteellinen tutkimus
alkaa orastaa ja toimia lisähoukut-timena
parhaiden ammattilaisten
alalle saamiseksi.
Risto Vataja
Linjajohtaja, ylilääkäri
HUS Psykiatria,
Gero-, neuro- ja riippuvuus-
psykiatrian linja