lestuttavaa oli huomata, että 4–14-päivän pituisia, eli jo todistusta vaativia
sairauspoissaoloja oli 18–24-vuotiailla naisilla enemmän kuin muilla, keskimäärin
kerran vuodessa. Tutkimustulosta voidaan tulkita siten, että nuorten
naisten joukossa on heitä jotka sairastavat paljon, jolloin poissaolomäärät
kohottavat koko ryhmän trendiä. Muilla ikäryhmillä ja miehillä näitä poissaoloja
oli keskimäärin selvästi vähemmän kuin kerran vuodessa. Sen sijaan
yli 14 päivän sairauspoissaolot yleistyivät ikäryhmän kasvaessa, mikä
on krooniset sairaudet huomioiden loogista.
KOULUTUSTASO JA AMMATTIASEMA VAIKUTTAVAT
SAIRAUSPOISSAOLOJEN MÄÄRÄÄN
Sairauspoissaolojen sosioekonominen tarkastelu on näyttänyt, että jo nuorilla
koulutustaso ja myös ammattiasema vaikuttavat voimakkaasti sairauspoissaolojen
määrään. Kun tarkastelin 18–34-vuotiaita naisia, korkeimmassa
ammattiasemassa (asiantuntijatyössä olevat, opettajat, lääkärit, johtajat)
olevilla oli huomattavasti vähemmän 1-3-päivän poissaoloja kuin matalammassa
ammattiasemassa (esimerkiksi lähihoitajat, lastenhoitajat, sihteerit,
siivoojat, keittiötyöntekijät) olevilla. Kaikenpituisten sairauspoissaolojen
kohdalla erot ovat jopa 2,5-kertaisia näiden ylimmän ja alimman ammattiasemaryhmän
välillä. Varsinkin nuorilla naisilla tämä tasoero on ollut
varsin pysyvä vuodesta 2002 lähtien. Koulutustason mukaan tarkasteltuna
korkeakoulutetuilla nuorilla naisilla ja miehillä on selvästi vähemmän vuosittaisia
sairauspoissaolopäiviä ja -kertoja, kuin pelkästään peruskoulun tai
ammattikoulun suorittaneilla nuorilla.
Toistuvat aiemmat poissaolot ovat yhteydessä esimerkiksi mielenterveyssyistä
johtuviin pitkiin sairauspoissaoloihin jopa yhdeksän vuoden seurannassa.
Helsingin kaupungin aineistossa mielenterveyssyistä johtuvat pitkät
sairauspoissaolot ovat yleisimpiä heillä, joilla on ammattikoulutasoinen
tai alempi koulutus ja korkeakoulutetuilla nuorilla työntekijöillä niitä on vähiten.
Koulutustaso on voimakkaasti yhteydessä myös työkyvyttömyyseläkkeen
riskiin ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden syiksi erottuivat erityisesti
mielenterveysongelmat.
POHDITTAVAKSI
Nuoret työntekijät tarvitsevat työkykynsä puolesta huomiota vähintään yhtä
paljon kuin vanhemmatkin. Voisi ajatella, että nuorten kohdalla olisi etenkin
preventiivisiä ja kierteen katkaisevia mahdollisuuksia jos ensimerkeistä puututtaisiin
työkykyongelmiin. Tutkimukset osoittavat, että heillä, joilla on paljon
sairauspoissaoloja, on todennäköisesti myös jatkossa paljon sairauspoissaoloja.
Ongelmat olisi havaittava jo
ennen runsaita poissaolomääriä. Esimerkiksi
viiden sairauspoissaolokerran tai 30
sairauspoissaolopäivän hälytysrajat tuntuvat
tutkimustiedon perusteella korkeilta,
vaikkakin toki taloudelliset ja työajalliset
resurssikysymykset ovat ymmärrettäviä.
Omissa tutkimuksissani Helsingin
kaupungin työntekijöiden parissa on
selkeästi osoittautunut, että erityisesti nuoret,
matalasti koulutetut naiset ovat ryhmä,
jota kannattaisi huomioida työterveydessä
enemmän. Suunnatut ennaltaehkäisevät
työterveyshuollon toimenpiteet eivät
mielestäni olisi lainkaan liioiteltuja, koska potentiaalinen preventiohyöty
voi olla hyvin merkittävä ihan yksilötasollakin. Nuorilla on työvuosia niin
paljon edessä, että lumipallo ei saa jäädä pyörimään. Toivottavasti tämä
ymmärretään asiakasyrityksissäkin.
Yhteiskunnallisemmalla tasolla ajateltuna on huolestuttavaa, että jo nuorilla
sosioekonomisen aseman vaikutus sairauspoissaoloihin on niin suuri.
Sosioekonominen tausta on hyvin laaja käsite johon kytkeytyvät esimerkiksi
vanhempien taustat, lapsuuden kasvuolot, kasvavalle lapselle ja nuorelle
suodut mahdollisuudet ja omat valinnat. Sosioekonomisten erojen kaventaminen
on yksi kansanterveyden suurimpia ja pitkäaikaisempia haasteita.
Lopuksi voin todeta, että nuorten työkykykysymykset tarvitsevat vielä
paljon monialaista tutkimusta ja erilaisia lähestymistapoja. Kannustan myös
työterveyshoitajia tutkimuksen ja jatkokoulutuksen pariin. Tutkittuun näyttöön
perustuva tiedonkäyttö edesauttaa kaikkia osapuolia. Suomessa on loistavat
mahdollisuudet tehdä tutkimusta laadukkaan opetuksen, kattavien rekisteritietojen
ja ainutlaatuisen työterveyshuoltojärjestelmän ansiosta.
Hilla Sumanen
FT, TtM, tth
Yliopettaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK), Hyvinvoinnin koulutusala,
Terveysalan ja ensihoidon yksikkö, Kotkan kampus
Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, kansanterveystieteen
osasto
Lähdeluettelo, viitteet ja yhteystiedot saatavilla toimitukselta.
12034
18–34 -vuotiasta
työntekijää
Heistä
miehiä
25 %
Naisilla oli keskimäärin 3,6
ja miehillä 2,8
sairauspoissaolokertaa
Naisilla oli keskimäärin
14,8 ja miehillä 10,8
sairauspoissaolopäivää
31 %:lla naisista ja 38 %:lla
miehistä ei ollut yhtään
sairauspoissaolopäiviä Näistä naiset pitivät 5,0
päivää ja miehet 4,2 päivää
omalla ilmoituksella
Kuvio 1. Vuoden 2016 tunnuslukuja Helsingin kaupungin nuoresta henkilöstöstä
Työterveyshoitaja 3/17 17