Fluorokinoloniresistenssin lisäksi E. colin
resistenssi kolmannen polven kefalosporiineja
kohtaan on 2000-luvulla lisääntynyt merkittävästi.
Syynä tähän on laajakirjoisia beetalaktaamaaseja
(ESBL) tuottavien E. coli -kantojen
yleistyminen. Erityisesti CTX-M-ryhmän
beetalaktaamasit ovat levinneet ympäri maapalloa.
Resistenssi kolmannen polven kefalosroriineja
kohtaan on varsin yleistä Aasiassa.
CDDEP:n mukaan Turkissa 51 % (2015),
Intiassa 83 % (2014), Kiinassa 64 % (2016) ja
Vietnamissa 64 % (2013) invasiivista E. coli
-kannoista on resistenttejä kolmannen polven
kefalosporiineille. Myös Afrikasta ja Väli-
Amerikasta on raportoitu varsin korkeita resistenssiprosentteja
32 Moodi 1/2018
(9). ESBL:ää tuottavat
E. coli -kannat ovat yleistyneet myös Suomessa
koko 2000-luvun. Niiden osuus on kasvanut
kaikissa ikäryhmissä. Verestä eristetyistä E. coli
-kannoista vuonna 2016 oli 6,4 % ESBL:ää
tuottavia. Virtsasta eristettyjen kantojen kohdalla
ESBL:ää tuottavien osuus 2016 oli naisilla
2,4 % ja miehillä 6,3 % (11).
ESBL tuottavia E. coli -kantoja voidaan hyvällä
syyllä pitää maailmanlaajuisena rajat ylittävänä
terveysuhkana. Useiden tutkimusten
mukaan matkailu on riskitekijä ESBL:ää tuottavalla
E. coli -kannalla kolonisoitumiselle tai
ESBL:ää tuottavan E. coli -kannan aiheuttamaan
infektioon sairastumiselle. Riski on hyvin
korkea, jos matka suuntautuu Etelä-Aasiaan,
esimerkiksi Intian niemimaalle. Riski on
korkea myös Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idässä
ja Pohjois-Afrikassa ja sitä lisää huomattavasti
mikrobilääkkeiden käyttö matkan aikana.
Riski kolonisoitumiselle on vähäinen, jos
matka suuntautuu Eurooppaan, Amerikkaan
tai Australiaan (8). Tärkeä on muistaa, että
ESBL:ää tuottavalla E. coli -kannalla kolonisoituminen
ei vaadi kontaktia kyseisen maan
terveydenhuoltojärjestelmään. Todennäköisesti
korkean kolonisoitumisriskin maissa paikallinen
väestö on hyvin laajasti kolonisoitunut
ESBL:ää tuottavilla bakteerikannoilla, ja heikon
hygieniatason vuoksi bakteerit leviävät tehokkaasti
esimerkiksi ruoan välityksellä.
Moniresistentti A. baumannnii
A. baumannii -ryhmään kuuluvia lajeja ovat
A. calcoaceticus, A. baumannii, A. pittii ja A.
nosocomialis. Näistä A. baumannii sensu stricto
aiheuttaa eniten infektioita ja hoitolaitos-
epidemioita. Lisäksi se on usein moniresistentti
ja maailmalla tunnetaan laajalle levinneitä
A. baumannii -kantoja. A. baumanniin
karbapeneemiresistenssi on lisääntynyt maailmalla
huolestuttavasti. Sillä on useita erilaisia
resistenssimekanismeja, joista OXA-tyyppiset
karbapenemaasit (OXA-23, OXA-24/40,
OXA-58) ovat tärkeimmät. Lisäksi Euroopassa
löydetään enenevässä määrin myös
NDM-karbapenemaasia (2).
Moniresistentit A. baumannii -kannat ovat
levinneet laajalle. Ongelma koskee sairaaloita
ja muita hoitolaitoksia. ECDC:n ja WHO:n
keräämien resistenssitilastojen mukaan lähes
kaikissa Etelä- ja Itä-Euroopan maissa
yli 50 % invasiivisista infektioista eristetyistä
A. baumannii -kannoista on resistenttejä
karbapeneemeille. Usein karbapeneemeille
resistentit kannat ovat resistenttejä myös
muille tehokkaille lääkkeille kuten fluorokinoloneille
ja aminoglykosideille. Esimerkiksi
vuonna 2016 Italiassa 75 %, Kreikassa
84 %, Romaniassa 83 %, Latviassa 76 % ja
Venäjällä 56 % invasiivisista kannoista oli
resistenttejä näille kolmelle mikrobilääkeryhmälle
(12). CCDEP:n keräämien tulosten
perusteella Kiinassa 77 % (2016), Etelä-
Afrikassa 71 % (2015), Argentiinassa 87 %
(2015) ja USA:ssa 49 % (2014) invasiivisista
A. baumannii -kannoista on karbapeneemeille
resistenttejä (9).
A. baumanniin karbapeneemiresistenssi
on varsin harvinaista Suomessa. Meropeneemeille
resistenttien kantojen osuus vuonna
2016 oli vain 0,6 % (11). Meille tulee kuitenkin
potilaiden mukana hyvinkin resistenttejä
Acinetobacter-kantoja. Viime vuosina ne
KUVA: SHUTTERSTOCK