3
ILMASTO MUUTTUU
MATTI PERÄLÄ
Poikkeus vahvistaa tietenkin säännön. Tänä syksynä sadonkorjuun
lähestyessä loppuaan on käynyt yhä selvemmäksi, että
viljalaarit eivät tänä talvena pullistele; näin kehnoa viljasatoa
tuskin kukaan osasi ennustaa, ja vielä harvalukuisempi joukko todennäköisesti
on sitä edes kokenutkaan. Syynä tähän oli tietenkin
sateinen kevät ja porottavan kuiva kesä.
Kuinka alhaiseksi kotimaan viljasato sitten lopulta jää? Tieto
siitä saadaan lähempänä vuoden loppua viljatasearvioiden
tarkentuessa. Tällä hetkellä viljamarkkinat hinnoittelevat tarpeen
siten, että talvella ja ensi keväällä osoitteettomalla viljalla olisi
todennäköisesti monta ottajaa, jos on mitä myydä.
Viljelijöiden asemaa markkinoilla heikko satotilanne ei
tietenkään lähtökohtaisesti muuta kuin sen osalta, että hetkellisesti
vallitsee myyjän markkinat. Näin voi ainakin todeta, että
samaisesta osoitteettomasta viljasta uutisoitiin edellisen kerran
MT:n toimesta 2016, kun viljantuotanto oli ollut edeltävät kolme
peräkkäistä vuotta tappiollista.
Osaltani esitänkin toiveen, että EU:n tulevalla ohjelmakaudella
käytetään kaikki keinot viljelijöiden aseman parantamiseen
esimerkiksi tuottajaorganisaatioiden muodossa.
Paluu tulevaisuuteen?
Harva asia on muuttanut ja samalla haastanut ihmisten kohtaamista
yhtä paljon kuin koronapandemia. Puolentoista vuoden
aikana moni juhla ja suru on jäänyt jakamatta, kun kohtaamisia
on rajoitettu niin suosituksilla kuin määräyksillä. Miten kohdata
kanssaihmisiä, kun se vihdoin on mahdollista?
Syksyn edetessä toive paluusta koronan jälkeiseen aikaan on
muuttunut päivä päivältä uskottavammaksi. Onko paluu entiseen
kuitenkaan mahdollista ja miltä tulevaisuus ylipäätään koronan
jälkeen näyttää? Kysymyksiä, joihin vastauksia ei vielä ole.
Toivon, että yhteiskuntana palaamme tulevaisuuteen entistä
paremmin kriiseihin varautuneena ja että kykymme sopeutua
muuttuviin tilanteisiin olisi jatkossa parempi. Ainakin tämä kriisi
on osaltaan tuonut niin hyvässä kuin vähän heikommassakin
valossa esiin ne hallinnolliset kompastuskivet, mitä kannattaa
jatkossa välttää.
Järjestötoiminnan näkökulmasta korona on tuonut monta
hyvää parannusloikkaa, mutta samalla hyvin korostanut sen miksi
ihmisten kohtaamisella on merkitystä niin tänään kuin huomenna.
Itse ainakin odotan jo sitä, että tilaisuuksien järjestämisessä ei
olisi kyse pelkästään toimivasta nettiyhteydestä.
Kohdataan, kun tavataan taas!
MATTI PERÄLÄ
PÄÄTOIMITTAJA
Vaihtelevat sääolot kuuluvat maatalouteen.
Varautuminen niihin on toki
haasteellista, mutta myös mahdollista.
Oli kyse sitten pysyvästä muutoksesta
tai kausittaisesta vaihtelusta,
on viljelijöiden varauduttava jatkossa
ilmastonmuutoksen lisäksi poliittisen
ilmaston muutokseen, jossa puhaltaa
yhä kovemmin ’vihreät tuulet’, niin
kotimaassa kuin Euroopassa.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan
(CAP) tulevalla ohjelmakaudella
(2023-2027) vihreä arkkitehtuuri
koostuu suorien tukien yhteyteen
rakennettavasta ekojärjestelmästä,
maaseuturahoituksen ympäristötoimista
sekä hyvistä ympäristökäytännöistä, joita tulee noudattaa
tukien saannin ehtoina.
Käytännössä tulevassa CAP:ssa on samankaltaisia ympäristötoimia
mitä Suomen nykyisessä maaseutuohjelmassa on
nyt toteutettu ympäristösopimuksilla. Jatkossa vaatimustaso
ympäristötoimien osalta siten kiristyy niin muualla Euroopassa
kuin Suomessa. Aiemmat sopimukselliset ympäristötoimet
siirtyvät tukien saannin näkökulmasta ’pakollisiksi’. Saman tukitason
eteen on siten tehtävä enemmän ja mahdollisesti otettava
käyttöön vielä uusia toimia.
Mitä pidemmälle ohjelmakauden valmistelu on syksyä
kohden Suomessa edennyt, sitä enemmän CAP:n tuleva ohjelmakausi
on nostattanut myös kotimaan politiikoissa intohimoja
sälyttää yhä kunnianhimoisempia ilmastotekoja etenkin
maataloudelle.
Keinoja ja sitoutumista ilmastotekoihin viljelijöiltä varmasti
löytyy, mutta ilman riittävää korvausta jäävät ilmastotavoitteet
toteutumatta. Keskusliitot (MTK, SLC) ja Uudenmaan tuottajajärjestöt
(MTK-Uusimaa ja SLC Nyland) järjestivätkin syyskuun
alussa ennen budjettiriihtä tiedotustilaisuuden hallituksen
ministereille, jossa päättäjille annettiin tuottajien eväät tavoitteiden
saavuttamiseksi samalla muistuttaen riittävän rahoituksen
tarpeesta.
Tänä vuonna osoitteettomalle viljalle on
monta ottajaa; entä jatkossa?
Keväällä kylmä sää viivästytti kevään etenemistä siinä määrin,
että viljelysuunnitelmia ehti moni miettiä uudemman kerran.
Aiheesta uutisoidussa Maaseudun Tulevaisuuden (MT) jutussakin
viljelijöitä kehotettiin läpikäymään viljelysuunnitelmat
uudemman kerran osoitteettoman eli viljelysopimuksettoman
viljan vuoksi.
Samassa jutussa käsiteltiin kotimaan viljamarkkinoiden
kestoaihetta; muuta Eurooppaa heikompaa viljan tuottajahintatasoa.
Perussyyksi kotimaan heikkoon hintatasoon esitettiin
Suomen viljavarastojen olevan ”vuodesta toiseen liian suuret
suhteessa viljan käyttöön”. Koska viljavarastoja on rajallinen
määrä, on viljaa vietävä vuosittain ulkomaille.
Vientimarkkinoilla hinta on siten jäänyt yleensä Itämeren laivarahdin
verran alhaisemmaksi mitä muualla Euroopassa viljasta
tarjotaan, joka on osaltaan hillitsemässä kotimaan hintatason kehittymistä
samalle tasolle mitä esimerkiksi Saksassa tai Ranskasta
kauppaa käydään.