UUDISTAVAN VILJELYN E-OPISTO
TARTTUU LAPIOON MAAN KASVUKUNNON
PARANTAMISEN PUOLESTA
Seisooko pellolla vesi? Kasvaako tiivistyneissä päisteissä vilja huonosti ja sadot jäävät alhaisiksi? Puuttuuko rypsipellolta
pölyttäjät? Onko motivaatio koetuksella?
Kaikkiin näihin kysymyksiin saat apua
28
Uudistavan viljelyn e-opistossa. Tämä
ainutlaatuinen uusi kurssi on Baltic
Sea Action Groupin ja Reaktorin
yhteinen voimanponnistus. Mukana
kurssia sponsoroimassa ja kehittämässä on
ollut useita yhteistyökumppaneita, muun
muassa SLC ja MTK. Kirjoittajina kurssimateriaalissa
ovat olleet tutkijat, neuvojat ja muut
eritysalojen asiantuntijat. Kurssin loppuun
suorittanut saa viljelynsä tueksi aimo annoksen
tietoa maan kasvukunnon parantamisesta.
Teoriasta kasvaa varsi viljelijän lapioon
Kurssi lähtee liikkeelle uudistavan viljelyn
käsitteestä ja sen selittämisestä. Pohjimmiltaan
kyse on maan kasvukunnon parantamisesta,
ympäristön huomioimisesta tuotannossa,
pyrkimyksestä hyödyntää luonnon
omia prosesseja mahdollisimman suurien
satojen saavuttamiseksi ja kokonaisvaltaisesta
suhtautumisesta tilanpitoon. Samalla
saadaan muitakin hyötyjä, kuten suojellaan
vesistöjä ravinnevalumilta ja sidotaan hiiltä
peltomaahan. Hiilensidonta pellolla on sitä,
että pyritään maksimoimaan pellossa oleva
yhteyttävä kasvimassa, jotta mahdollisimman
paljon hiilidioksidia sitoutuisi kasveihin ja
siirtyisi niistä maan mikrobiston käyttöön, eikä
vapautuisi ilmakehään. Kurssin alkuosassa
tutustutaan maaperään ja sen ominaisuuksiin,
peltoluonnon monimuotoisuuteen sekä
hiilen ja veden kiertoon luonnossa.
Lapio kouraan ja pellolle
Kurssin sydän on pellolla suoritettavissa tehtävissä
ja oman viljelyn kehittämisessä. Tehtävät
on suunniteltu siten, että ne johdattelevat
viljelijän kysymään kysymyksiä omien peltojensa
kasvukunnosta ja löytämään korjattavia
työtapoja tai muita epäkohtia. Kasvukunnon
määrittämiseen käytetään kurssin ohjaamana
paljon lapiota, mutta kurssin edetessä esitellään
apuvälineet dronesta satelliitteihin.
Kurssilla tutustutaan käytännön ratkaisuihin
kunkin oman viljelyn kehittämiseksi. Tärkeiksi
asioiksi nousevat kaikki pellon biologiaa
tukevat toimenpiteet, kuten kasvipeitteisyys
ja muokkauksen vähentäminen.
Kun pellossa on kasvipeite, tärkeä ruokamultakerros
pysyy paikoillaan, eikä lähde
sadeveden mukana pois pellolta. Siksi pellossa
on hyvä olla kasvipeite talvellakin, sillä se
sitoo maata. Eroosio on huono asia vesistöjen,
mutta myös viljelijän kannalta, kun hoidettu
ja lannoitettu pintamaa valumien mukana
menetetään.
Kerääjäkasvien käyttö on hyvä ja edullinen
tapa lisätä kasvipeitteisyyttä ja hyödyt
ovat mahtavat. Kerääjäkasvit voidaan kylvää
esimerkiksi samaan aikaan viljan kanssa, ja ne
jatkavat yhteyttämistä heti puinnin jälkeen.
Kerääjäkasvit myös lisäävät peltoluonnon
elintärkeää monimuotoisuutta. Kurssin aikana
opiskelija oppii paljon paitsi kerääjäkasveista,
myös maan päällä ja maan alla olevasta monimuotoisuudesta.
Peltoja pitäisi muokata mahdollisimman
vähän, sillä kun peltoa muokataan, aina
vapautuu hiiltä ilmakehään ja häiritään maan
pieneliöstöä. Kurssilla opetellaan, miten tehdään
oikea-aikaisesti vain tarvittavat muokkaukset.
Muokkaus kannattaa tehdä silloin, kun
maan tiivistymisen riski on pieni, jotta maan
mikrobiston elinolosuhteet ja peltokasvin
kasvuolosuhteet eivät heikkene.
Kotimainen tuotanto osana
huoltovarmuutta
Kotimainen tuotanto on nostanut päätään
myös huoltovarmuuden näkökulmasta.