OIKEUDENKÄYNNIN kieli on
suomi tai ruotsi sen mukaan
kuin kielilaissa säädetään, ja
asianosaisella on oikeus käyttää
oikeudenkäynnissä suomea tai
ruotsia. Lisäksi saamelaisilla on
kotiseudullaan oikeus käyttää
saamen kieltä.
– Muulla kuin suomen-,
ruotsin- tai saamenkielisellä
asianosaisella on rikosasiassa
oikeus maksuttomaan tulkkaukseen,
jos hän ei ymmärrä oikeudenkäynnissä
käytettyä kieltä,
kertoo lainsäädäntöneuvos Kirsi
Pulkkinen oikeusministeriön
lainvalmisteluosastolta.
EU:n tulkkausdirektiivi koskee
epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta
tulkkaukseen. Rikoksen uhrien
oikeudesta tulkkaukseen säädetään
EU:n uhridirektiivissä.
Direktiivien mukaan henkilöllä
on oikeus tulkkaukseen ymmärtämällään
kielellä, ei äidinkielellä.
– Jos henkilö ymmärtää ja
osaa puhua esimerkiksi englantia
hyvin, riittää, että tulkkaus
tarjotaan englanniksi.
Rikosasioissa tulkkauksen
tarve tulee esiin yleensä jo esitutkinnassa,
mutta tarvittaessa
myös tuomioistuin voi arvioida
tulkkauksen tarpeen.
Riita- tai hakemusasioissa
muun kuin suomen-, ruotsin- tai
saamenkielisen asianosaisen
on huolehdittava tulkkauksesta
omalla kustannuksellaan, jollei
tuomioistuin asian laadun huomioon
ottaen määrää tulkkauskustannuksia
suoritettavaksi
valtion varoista.
– Näin voidaan tehdä esimerkiksi
perheoikeudellisissa
asioissa, kuten lasten huolto- ja
elatusasioissa, Pulkkinen kertoo.
Samoin jos henkilö saa
oikeusapua, tulkkaus voidaan
tehdä valtion kustannuksella
oikeusapulain nojalla.
Oikeusministeriön kirjanpitoyksikön
mukaan valtion
tulkkaus- ja käännösmenot
ovat viime vuosina kasvaneet.
Valtaosa oikeusministeriön
käännös- ja tulkkauspalveluista
maksetaan erityismenojen
talousarviotililtä. Vuonna 2016
tulkkaus- ja käännöspalveluista
maksettiin 6,1 miljoonaa ja
edellisvuonna 4,9 miljoonaa.
Milloin tulkkia tarvitaan?