ADVOK A AT T I / 4-2 017 23 laajakulma
Vaarallisia
tulkintoja
Asianajajaliiton kyselyn mukaan oikeustulkkauksen laatu on viime vuosina
heikentynyt. Kilpailutuksen takia parhaita tulkkeja ei aina saada paikalle
ja kilpailutusta pidetään muutenkin ongelmallisena – heikko tulkkaus
tulee loppupeleissä kalliiksi.
TEKSTI VIRPI MELLERI // KUVITUS KIIRA SIROLA
Viranomaiset ja heidän asiakkaansa
käyttävät tulkkeja esimerkiksi
oikeuden istunnoissa, poliisikuulusteluissa
ja muissa viranomaistilanteissa.
Valtionhallinto käyttää niin
paljon tulkkipalveluja, että niiden
katsotaan kuuluvan hankintalain
mukaisesti kilpailutettavien palvelujen
piiriin. Palvelujen oston keskittämisen uskotaan
tuovan säästöjä ja tehokkuutta, ja esimerkiksi käräjäsihteerin
työ helpottuu, kun hän voi tulkkia tilatessaan soittaa
yhteen numeroon.
Käytännössä kilpailu on käyty isojen tulkkipalveluja välittävien
toimistojen kesken. Puitesopimukseen liittyneet
valtion laitokset ovat velvollisia hankkimaan tulkkipalvelut
kilpailun voittaneen toimiston kautta.
Asianajajien keskuudessa on noussut huoli tulkkauspalvelujen
laadusta ja asiakkaan oikeusturvan toteutumisesta.
Käsittelyyn ei aina saada parasta mahdollista tulkkia, ja
joskus asian käsittely on jouduttu keskeyttämään tulkin
puutteellisen kieli- tai ammattitaidon vuoksi.
Asianajajaliitto teki viime syksynä kyselyn tulkkauksen
tasosta. Rikos-, perhe- ja hallinto-oikeusasioita hoitavien
asianajajien kokemusten mukaan kilpailutus ei ole parantanut
laatua vaan tuomioistuimissa ja poliisissa käytettyjen
tulkkauspalveluiden laatu on viime vuosina heikentynyt.
Asianajajaliiton rikosoikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajan
Antti Riihelän mukaan puutteita oli erityisesti
oikeudellisen sanaston hallinnassa ja ammattietiikassa.
– On haastavaa saada oikeuskäsittelyihin tulkkauksen
ammattilaisia, jotka ymmärtävät tulkkauksen eettiset
säännöt eli riippumattomuuden, ja sen, että tulkin tehtävänä
on välittää viesti neutraalisti ja tarkasti mitään siitä
pois jättämättä tai lisäämättä. Tulkki ei saa millään tavalla
muuttua oikeudenkäynnin osapuoleksi.
Asianajajien mukaan tulkki ei aina selkeästi kääntänyt
tulkattavan puhetta sanasta sanaan, vaan esitti omia mielipiteitään
tai yhteenvedon tulkattavan kertomuksesta.
Tulkki saattoi itse osallistua kuultavan kuulemiseen esittämällä
lisäkysymyksiä tai vastaamalla kysymyksiin kuultavan
puolesta. Asianajajat kertoivat myös tulkkausvirheistä,
joissa tulkki oli esimerkiksi tulkannut vastaajan myöntävän
syytteen, vaikka tämä oli sen kiistänyt. Tässä tapauksessa
paikalla ollut avustaja oli puuttunut asiaan.
Viime vuosina ongelmia on esiintynyt etenkin turvapaikkapuhutteluissa.
– Joskus ihmisten turvapaikkakäsittelyyn liittyvä tulkkaus
on epäonnistunut täysin, ja asian selvittelyä on jouduttu
paikkaamaan jälkikäteen muutoksenhakuvaiheessa,
Antti Riihelä toteaa.
Kyselytutkimukseen vastanneiden mukaan parhaita, itsenäisinä
yrittäjinä tai pienten firmojen palveluksessa työskenteleviä
tulkkeja ei aina voi käyttää. Kilpailutus ei näytä
asianajajien mielestä tuoneen valtionhallinnolle kustannussäästöjä,
vaan heikko tulkkaus hidastaa prosessia ja tulee
lopulta kalliiksi. Riihelän mukaan hankintamenettelyssä
todennäköisesti korostetaan liikaa hintaa laadun sijaan.
– Asianajajaliiton kanta on, että oikeustulkkaus on oikeusturvan
kannalta keskeinen asia. Huono tulkkaus maksaa
moninkertaisesti, eikä vakavilla oikeudenloukkauksilla
edes ole hintalappua.
Turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäinen kasvu
Euroopassa toi esiin pätevien, etenkin harvinaisia kieliä
osaavien oikeustulkkien tarpeen. Euroopan unioni reagoi
tulkkitarpeen kasvuun uudella direktiivillä, jonka tavoitteena
oli parantaa sellaisten rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen
asemaa, jotka eivät ymmärrä tai puhu menettelyssä
käytettävää kieltä.
Direktiiviä täydennettiin säätämällä laki oikeustulkkirekisteristä,
joka astui voimaan viime vuonna. Rekisterin
tavoitteena on tarjota apuväline pätevien tulkkien hankki-