26 ADVOK A AT TI / 4-2017 laajakulma
”VIRANOMAISET EIVÄT AINA YMMÄRRÄ
TULKIN ROOLIA.
JOSKUS ASIAKAS KUVITTELEE,
ETTÄ TULKKI ON AVUSTAJA TAI
MAATIETOPANKKI. ”
ELLEIVÄT TULKKI JA ASIANAJAJA tunne riittävän hyvin
toistensa ammattien perusteita, yhteistyö salissa voi olla
hankalaa. Tämä selvisi tutkimuksesta, jonka teki saksan
kääntämisen yliopistonlehtori Tuija Kinnunen Helsingin
yliopistosta.
– Juristeilla tai tuomareilla ei aina ole käsitystä, kuinka
pitkiä puheenvuoroja voidaan tulkata. Saatetaan lukea
paperista yksityiskohtaista teknistä selvitystä ja odottaa
tulkilta käännöskoneen tapaista toimintaa. Aina ei liioin
ymmärretä, että tulkki tarvitsee valmistautumisaikaa. Rikosoikeudessa
materiaalia ei aina anneta tulkille ennakkoon,
Kinnunen kertoo.
Oikeuden puheenjohtajalta saattaa myös unohtua, että
tulkki ei tulkkaa pelkästään vieraskielisen henkilön, esimerkiksi
pahoinpitelyn uhrin, puhetta oikeudelle. Myös
uhri tarvitsee tiedon kaikesta, mitä salissa tapahtuu. Ja
tulkkaus vie aikaa.
– Tulkkien tulisi kommunikoida rohkeammin, vaatia materiaaleja
perehtymistä varten, keskeyttää liian pitkät puheet
ja esittää tuomarille muita tulkkaamiseen liittyviä pyyntöjä.
Kinnusen mukaan tarvitaan perustutkinnosta lähtevää
ymmärrystä toisen ammatin arvopohjasta ja etiikasta. Tähän
tarpeeseen vastaa Helsingin yliopistossa syksyllä alkava
tulkki- ja juristiopiskelijoiden yhteistyö. Yhteisellä kurssilla
perehdytään aiheisiin, jotka liittyvät kääntämiseen, tulkkaukseen
ja kielen merkitykseen oikeudessa.
Suunnitelmissa on, että oikeustulkkiharjoittelijat voisivat
jatkossa päästä mukaan juristiopiskelijoiden harjoittelujaksolle,
joka toteutetaan Helsingin käräjäoikeudessa.
KAIKKI OIKEUSTULKKAUKSEN PARISSA toimivat tahot ovat
hyvin tietoisia tulkkauksen haasteista, laadun epätasaisuudesta
sekä koulutuksen tarpeesta, ja kehittyvä koulutusjärjestelmä
tuottaa hitaasti uusia ammattilaisia. Mutta miten
tilannetta voisi helpottaa jo nyt?
Valtionhallinnon toimeenpanema tulkkauspalvelujen
kilpailutus perustuu lainsäädäntöön. Lain tulkinta ei ole
Asianajajaliiton alustavan näkemykseen mukaan kuitenkaan
tulkkauspalveluissa yksiselitteinen: Tulkkauspalvelujen
julkista kilpailutusta ei ole välttämättä pakko toteuttaa
nykymallilla. Sen sijaan kyseeseen voisi tulla lupajärjestelmä,
jossa tulkeille asetetaan laadullisia vähimmäisvaatimuksia.
Lupajärjestelmän tulisi kuitenkin olla halukkaille tulkeille
kriteereiltään kohtuullinen, avoin ja syrjimätön.
Asianajaja Antti Riihelän mukaan hankintamenettelyn
eri vaihtoehdot pitäisi tutkia perusteellisesti ja keskittyä
ensimmäisenä laatuun.
– Yhtenä vaihtoehtona voisi miettiä, sopisiko tulkeille
vastaavan tyyppinen järjestelmä kuin oikeusavun antamisessa
on. Samoin kuin julkisilla oikeusavustajilla, tulkeilla
voisi olla perustaksat, ja käräjäoikeus voisi tilata hyväksi
tuntemiaan tulkkeja suoraan. Tällöin myös pienemmät
kahden–kolmen hengen tulkkitoimistot pystyisivät ilman
suuria hallintokuluja tarjoamaan palveluja, Riihelä ehdottaa.
Asianajajaliitto luottaa oikeustulkkirekisteriin ja toivoo,
että kaikki oikeushallinnossa työskentelevät tulkit löytyisivät
jatkossa oikeustulkkirekisteristä – ja että ensisijaisesti
käytettäisiin rekisterissä olevia tulkkeja.
Kääntäjien ja tulkkien liiton toiminnanjohtaja Kristiina
Antinjuntti kannustaa viranomaisia määrittelemään, että
käytettävällä tulkilla tulisi olla edes minimikoulutus.
– Oikeustulkkirekisteriin voitaisiin hyväksyä siirtymäkauden
ajaksi myös asioimistulkin ja konferenssitulkin
ammattitutkinnon suorittaneet. Heiltä voi edellyttää tarvittavaa
kieli- ja tulkkaustaitoa sekä poliisitoimen ja oikeuslaitoksen
tuntemusta.
– Koulutetut asioimis- ja konferenssitulkit tarjoaisivat
todellisen vaihtoehdon pystymetsästä hankittujen tulkkien
käyttämiselle. Hyväkään kielitaito ei takaa, että sattumanvaraisesti
tulkkina toimiva henkilö ymmärtää tehtävänsä ja roolinsa
esimerkiksi oikeudenkäynnissä, Antinjuntti korostaa.
Helsingin yliopiston Tuija Kinnunen kaipaa puheiden ja
säädösten rinnalle taloudellisia satsauksia oikeustulkkien
koulutukseen. Koulutuksen suunnittelijaa turhauttaa, että
vaikka kaikki haluavat koulutusta, maksumiehiä ei löydy.
– Tällä hetkellä vain opetusministeriö rahoittaa oikeustulkkien
koulutusta. Oikeustulkkidirektiivi velvoittaa oikeushallintoa
käyttämään päteviä tulkkeja, joten ongelma
on selkeästi myös oikeusministeriön. Oikeustulkki on yhtä
lailla tuomareiden työkalu ja tukee oikeudenmukaisuuden
toteutumista. Tilanne paranisi, jos myös oikeusministeriö
osallistuisi koulutuksen kustannuksiin, Tuija Kinnunen visioi.
Semantixin Marja Lähteen konkreettinen kehitystoive
kohdistuu tulkkien perusmuotoisiin turvallisuusselvityksiin,
joiden tekemisestä vastaa suojelupoliisi. Valtionhallinnon
viranomaiset edellyttävät käyttämiltään asioimis- ja
oikeustulkeilta turvallisuusselvityksen läpäisemistä, mutta
selvityspyynnöt ovat ruuhkautuneet ja prosessi voi viedä
kolmesta viiteen kuukautta. Tämä hankaloittaa pätevien
tulkkien saatavuutta entisestään erityisesti harvinaisten
kielten osalta.
– Oikeustulkkijärjestelmän perusteellinen tilannearvio
on nyt paikallaan, ja se olisi oikeusministeriön tehtävä,
Antti Riihelä summaa.