
 
        
         
		28.10.2017 Kirkonseutu 18/2017    7 
 Reformaation merkkivuosi huipentuu Turussa 
 REFORMAATIONA tunnettu ajanjakso alkoi, kun Martti Luther julkaisi  
 95 teesiä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan 31.10.1517. 
 Tiistaina 31. lokakuuta 2017 tulee siis kuluneeksi tasan 500 vuotta  
 siitä, kun saksalainen Martti Luther julkaisi teesinsä. Teesit käynnistivät  
 kirkollista elämää, kieltä ja kansansivistystä, kulttuuria, hallintoa ja  
 lainsäädäntöä muovanneen tapahtumasarjan, jota kutsutaan reformaatioksi  
 tai uskonpuhdistukseksi. Sen seurauksena syntyi myös luterilainen  
 kirkko. 
 500 vuotta teesien julkaisemisen jälkeen on vietetty niin maailmanlaajuisesti  
 kuin Suomen paikallisseurakunnissakin reformaation  
 merkkivuotta. Suomessa ja ulkosuomalaisyhteisöissä merkkivuotta vietetään  
 31.10.2016–5.11.2017. Merkkivuotta vietetään yhteydessä Suomen  
 itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin.  
 Seurakunnat viettävät reformaatioviikkoa 31.10.–5.11. Merkkivuoden  
 pääjuhla on sunnuntaina 5.11. Turussa. Päivä alkaa kello 10 televisioitavalla  
 juhlajumalanpalveluksella Turun tuomiokirkossa. Messun  
 toimittaa arkkipiispa Kari Mäkinen avustajineen. Yle TV1:ssä televisioitavassa  
 jumalanpalveluksessa musiikista vastaavat kuorot. 
 Mitä reformaatio muutti? 
 Jaakko Ripatti Luther ei halunnut  
 hajottaa kirkkoaan  
 eikä perustaa uutta  
 kirkkokuntaa. Hän  
 ei halunnut esiintyä  
 edes uudistajana eikä muuttajana. 
  Luther tahtoi formuloida  
 entiselleen (re-formare) toisten  
 muuttamat asiat. Katolisilla piispoilla  
 ja paaveilla ei ollut silloin  
 valmiuksia keskustella kirkkoreformista, 
  ja reformaattoritkin pysyivät  
 tiukkana omassa asiassaan. 
 Reformaattorit Martti Luther  
 ja hänen aisaparinsa Philip  
 Melanchthon olivat eri tyyppisiä  
 Wittenbergin yliopiston professoreita. 
  Luther luonnehti, että  
 ”minä olen metsänraivaaja, jonka  
 täytyy avata tietä, mutta maisteri  
 Philip kulkee varovasti ja hiljaa,  
 kylvää ja kastelee halukkaasti niiden  
 runsaiden lahjojen mukaan,  
 jotka Jumala on hänelle antanut.”  
 Uskonpuhdistuksen varhaiset  
 isät eivät Rooman kirkkoa tarkoittaessaan  
 käyttäneet ilmaisua  
 katolinen kirkko, vaan puhuivat  
 ”paavilaisista”. He olivat katolisia  
 kristittyjä. 
 Kahden korin malli 
 Reformaatio eteni kahden korin  
 mallin mukaisesti. Ensimmäiseen  
 koriin kuuluivat Raamatun  
 tähdentämät ydinkohdat. Jos  
 ihmisen pelastusta ja vanhurskauttamista  
 koskevassa asiassa  
 sivuutetaan usko Jumalan työhön  
 Kristuksessa, siitä on seurauksena  
 omien tekojen luettelointi ja  
 lopulta kaupankäynti Jumalan  
 kanssa. Reformaatio pitäytyi  
 pääoppiinsa, että sielujen apu on  
 yksin Kristus. Kaupankäyntiin  
 Jumalan kanssa reformaatio ei  
 suostunut. 
 Toiseen koriin pantiin kirkolliseen  
 käytäntöön pesiytyneet  
 asiat, joista ei ollut suoranaista  
 ohjetta Raamatussa. Ei siellä  
 ollut mainintoja luostareista, ei  
 pappien naimattomuudesta, ei  
 pyhimyksistä eikä pyhiinvaelluksista, 
  ei myöskään paavista ja  
 paavin vallasta. Paavi Bonifatius  
 VIII oli vuonna 1302 päättänyt,  
 että paavin hallintovallan alaisuudessa  
 oleminen kuului pelastuksen  
 välttämättömiin ehtoihin. 
  Tätä reformaatio ei pitänyt  
 hyväksyttävänä, mutta Rooman  
 piispan hallintoasemasta voi aina  
 keskustella. 
 Kahden korin malli  
 Suomessa 
 Reformaatio muutti Turun hiippakunnassakin  
 kirkon toimintaa.  
 Muutoksen agenttina eivät olleet  
 professorit eivätkä saarnaajat,  
 vaan tanskalaisilta Kalmarin  
 unionisteilta vallan anastanut  
 rahaton ruotsalainen ruhtinas  
 Kustaa Vaasa. Kustaa kumosi  
 oikeudet koko Ruotsin kirkossa,  
 jonka puolustus petti pahasti.  
 Osa piispoista oli surmattu tai  
 maanpaossa. Kuusiston piispanlinna  
 revittiin (1528), sen  
 omaisuus takavarikoitiin. Seurakuntien  
 omaisuus meni valtiolle  
 tai aatelille. Luostarit ajettiin  
 rappiolle. Kirkoista vietiin pyhät  
 astiat, kalliit messupuvut, niiden  
 hopeanapitkin luetteloitiin.  
 Keskisen Euroopan tapaista  
 luterilaista kansanliikettä ei täällä  
 syntynyt. Ylimystö syrjäytettiin  
 kirkon johdosta ja tilalle astuivat  
 porvarillista syntyperää olevat  
 Wittenbergin oppineet, kuten  
 Mikael Agricola ja Paulus  
 Juusten, jotka alkoivat julkaista  
 reformaation hengessä kirjallisuutta. 
  Ensin opeteltiin kielen  
 aakkoset: Aapinen, sitten katekismus, 
  Rukouskirja Bibliasta  
 sekä Uusi testamentti ja muuta.  
 Kansankieli sai vähitellen papiston  
 toimissa luterilaisen sisällön. 
 Pohja kirkkojen yhteydelle  
 on olemassa 
 Mikä muuttui, mikä ei? Vastausta  
 ei tule etsiä ensi sijassa yksityisten  
 ihmisten sen hetkisistä  
 mielipiteistä eikä katugallupeista,  
 vaan kirkon järjestysmuodosta.  
 Reformaation sisältö perustuu  
 Suomen evankelisluterilaisessa  
 kirkossa kirkkojärjestyksen peruskohdan  
 mukaan (KJ 1 §) Jumalan  
 pyhään sanaan, Vanhan ja  
 Uuden testamentin profeetallisiin  
 ja apostolisiin kirjoihin. Sen  
 tunnustusperusta on ilmaistu  
 vanhan kirkon uskontunnustuksissa  
 ja Augsburgin tunnustuksessa  
 vuodelta 1530 
 Tämä reformaatioajan tunnustus  
 laadittiin vastauksena  
 keisarille, joka kysyi, mitä reformaatio  
 halusi muuttaa ja mitä ei.  
 Reformaattorit vastasivat, ettei  
 heidän opissaan ole mitään, mikä  
 on ristiriidassa Pyhän Raamatun  
 tai katolisen kirkon tai Rooman  
 kirkon kanssa. Erilaisuus tavoissa  
 pitää sallia. Väärinkäytökset  
 on oikaistava, mutta yksi, pyhä  
 kirkko on pysyvä ikuisesti. -  
 Pohja kirkkojen yhteydelle on  
 olemassa.  
 Teologian tohtori Jaakko Ripatti  
 puhui Ristinkirkossa toukokuussa  
 reformaation vaikutuksesta kirkon  
 toimintaan. 
 Martti Lutherin syntymäkoti Eislebenissä. 
 HÄMEENLINNAN SEURAKUNNAT 
 Ja mitä se ei muuttanut? Onko kirkkojen pohjaa yhteydelle? 
 Armoa  
 2017! 
 MERKKIVUOTTA on vietetty  
 nimen Armoa 2017! alla. Nimi  
 viittaa armoon käsitteenä,  
 mutta myös pyyntönä ja  
 kehotuksena.  
 Armon korostaminen nousee  
 Lutherin ajattelusta. Jumalan  
 armo ja ihmisten välinen armollisuus  
 ovat kaikkien kirkkojen ja  
 kristillisten yhteisöjen elämän  
 ytimessä. Merkkivuosi haastaa  
 pohtimaan, miten armo ja armollisuus  
 näkyvät 2000-luvun  
 elämässä ja mitä olisi tehtävä,  
 jotta ne vaikuttaisivat entistä  
 voimakkaammin.  
 Merkkivuosi on ohjannut  
 pohtimaan, mitä omassa seurakunnassa  
 nyt olisi uudistettava  
 – eikä vain seurakunnassa.  
 Merkkivuosi on mainio mahdollisuus  
 lähteä yhdessä muiden  
 paikallisten toimijoiden kanssa  
 kyselemään, mitä on hyvä ja  
 armollinen elämä tänään ja tulevaisuudessa. 
  Mistä löytyy armo?  
 Merkkivuotena on muistettu  
 Lutherin teesien jälkeen käynnistynyttä  
 reformaatiota ja reformaation  
 merkitystä Suomessa ja  
 maailmalla. Samalla suuntaudutaan  
 tähän päivään ja tulevaan.  
 Merkkivuosi on ollut ekumeeninen. 
  Kristilliset kirkot  
 valmistelivat ja viettivät sen  
 yhdessä. Merkkivuotta on  
 vietetty maailmanlaajuisesti.  
 Merkkivuosi on ollut merkityksellinen  
 koko yhteiskunnalle,  
 ja Suomessa merkkivuosi  
 on liittynyt itsenäisyyden  
 satavuotisjuhlintaan.