12.11.2016 Kirkonseutu 19/2016 9 Tuula Perälä ihailee Launeen kirkon ympäristöä. Laura Visapää Suomen ensimmäiset rannat runsaat 12 000 vuotta sitten muo-dostuivat nykyisen Lahden tienoilla. Kun ilmasto lämpeni ja man-nerjää suli, Itämeren altaaseen muodostui suuri Baltian jääjärvi. Kun jäätikön reuna sijaitsi Lahden alueella, ilmasto viileni äkisti, ja jään reunan peräänty-minen pysähtyi kahdeksi sadaksi vuodeksi. Reunalle kerrostui runsaasti hiekkaa ja soraa. Näin syntyi ensimmäinen Salpaus-selkä, kuvaa maisema-arkkitehti Tuula Perälä. - Tällaisella jään reunan eteen muodostuneella selän-teellä seisoo Salpausselän kirkko. Kirkon kanssa samalla reunatasanteella sijaitsevat Metsäkankaan lähiö, Kärpäsen koulu ja suuri osa Salpausselän ulkoilualuetta. Eläkkeellä oleva Tuula Pe-rälä oli maisema-arkkitehtinä Lahden kaupungin maankäytön kaavoitusosastolla. Hänen työ-vuosinaan laadittiin selvitys Lahden maisemarakenteesta ja viheralueista. - Lahden topografia on poikkeuksellisen vaihteleva. Se koostuu Salpausselän harjujo-nosta ja Vesijärvestä ympäris-töineen. Lahden pohjoisosassa on kallioita ja selänteitä, ja luonnonmuodostelmat kruunaa Porvoonjoen laakso. Jäätikön sulamisvesien lajitteleman maaperän ja suotuisan pienil-maston ansiosta kasvillisuus on rehevää, ja Lahdessa on paljon lehtoalueita. Oli hyvää maata ja vettä, joten Lahden alue oli suotuisaa ih-misen asettua paikoilleen ja alkaa viljellä. Tähän vanhaan kulttuurimai-semaan on rakennettu Lahden kirkot ja hautausmaat. Tuula Perälä on aktiivinen seurakunta-lainen, joka sanan kuulon lisäksi on tarkastellut kirkkomiljöitä myös maisema-arkkitehdin esteettisin silmin. Kiertoajelu muutamille Lahden kirkkomil-jöille osoitti, että Lahden kirk-kojen ympäristöt ja hautausmaat ovat kiitettävästi hoidettuja. - Hautausmaat ovat perin-teisiä: valtaosan hautausmaista täyttävät suorat käytävät ja niitä lomittavat puut. Hautapaikka on usein nurmikon peittämä ja haudalla kesällä värikkäät kausikukat. Perälän haaveena on, että hautausmaat ja kirkkojen ympäristöt olisivat nykyistä luonnonmukaisempia. - Luonnontilainen luon-tomme on niin kaunista, että sillekin pitäisi jättää tilaa sakraa-litilojen läheisyyteen. Kaiken ei tarvitse olla ihmisen rakentamaa luontoa eikä kaikkea luontoa ole syytä kesyttää. Suomalainen tapa hoitaa hautausmaat on järjestelmällinen ja säntillinen. Traditio perustuu paljolti myös seurakuntalaisten ja hautojen haltijoiden toiveisiin: nurmikoiden pitää olla hyvin lei-kattuja ja kukkapesiin halutaan joka kesä uudet kukat. Hautaus-maan omistaa seurakunta, mutta omaiset omistavat hautapaikat. - Ei ole helppoa yhdistää hautausmailla omaisten toiveita, kasvuolosuhteita, esteettisyyttä, ekologisutta ja taloudellisuutta. Kunnioitettakoon perinteitä, mutta hautausmaat voisivat luon-nonmukaistua ainakin osittain. Tähän monissa seurakun-nissa on pyritty esimerkiksi uurnalehdoissa ja uurnametsissä sekä muistolehdoissa. Niissä yhdistyvät luonnonmukaisuus ja helppohoitoisuus. - Esimerkiksi Levon hauta-usmaalla on uurnametsä, jossa jääkauden muovaavat siirtoloh-kareet lomittavat uurnahautoja. Levon alue on osittain vanhaa Baltian jääjärven rantahietikkoa. Uurnametsässä vainajien tiedot merkitään luonnonkiviin metallikirjaimin tai kaiverrettuna metallilaattoihin. Alue säilyte-tään luonnontilaisena. Mustankallion hautausmaalla Perälän silmää ilahduttivat kap-pelilta lähtevää hiekkakäytävää reunustavat männyt. - Puut ovat vapaassa rivissä ja hienorunkoisia. Läntisellä kappelilla on vanhoja kookkaita suomalaisia kuusia, ja sisääntulo hautaus-maalle on vaikuttava. - Läntisellä arkkuhautaus-maalla tulee mieleen toive, että saisipa itse tulla haudatuksi luonnonläheisempään ympäris-töön, niin että haudan vieressä olisi vaikka ketokasvillisuutta. Silmä lepää Läntisen nuorella kuusikkoalueella, jossa on alus-kasvillisuutena mustikkaa. Ahtialan seurakuntakeskus saa kiitosta suurista kivenlohka-reista, jotka on jätetty paikoilleen etelärinteeseen, vuorimäntyistu-tuksillakin on paikkansa talvella. Sen sijaan massamaiset pensasis-tutukset näyttävät raskailta. - Toisaalta jonkun mielestä ne voivat olla kauniita. Joku on katsonut ne hyväksi ja kauniiksi, leikannut ja hoivannut niitä. Mikä minä oikeastaan olen arvostelemaan. Hieno on myös Launeen kirkon ympäristö, jossa ihmisen tekemät istutukset ja alkupe-räinen luonnonkuusikko ovat sopusoinnussa. Kuusien lomaan voisi istuttaa jo nyt uusia taimia. Siten metsikön tulevaisuus olisi turvattu, kun vanhoja puita jou-dutaan poistamaan. - Ristinkirkon ympäristö on säilynyt huippuhienona Alvar Aallon jäljiltä. Kirkkopuisto on myös upea kookkaine lehtipui-neen. Tästä miljööstä voimme olla ylpeitä. - Mitä urbaanimmassa ympä-ristössä kirkko on, sen enemmän voi olla muotoja ja värejä. Maa-seutumaisessa ympäristössä on parempi pyrkiä sopusointuun ympäröivän luonnon kanssa. Tuula Perälä on suomalaisen luonnon ihailija ja vierastaa kotoisilla hautausmaillamme serbiankuusia ja tuijia runsaina määrinä. Suomalainen kuusi on kaunis, samoin mänty. Toisaalta pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos voi siirtää ha-vupuuvyöhykettä niin paljon pohjoisemmaksi, että Lahden korkeudella eivät havupuut enää viihdy. - Suomalainen luonto kai-kessa kauneudessaan voisi näkyä hautakummuillakin. Kielot, lemmikit tai sinertävät luon-nonvaraiset kellokukat voisivat kukkia haudoilla begonioiden tai ahkeraliisojen tilalla. Monien hautausmaiden ja vierustojen luonnonkasvit on kartoitettu, ja uhanalaiset lajit ovat seurakuntien tiedossa. - Hienoa, kun seurakunnat voivat suojella tällaisia lajeja suo-malla niille kasvutilaa. Sellaista toimintaa toivoo lisää. Ei kesytetä kaikkea Tuula Perälän haaveena ovat luonnonmukaisemmat hautausmaat ja kirkkojen ympäristöt.
Kirkonseutu | No 19 • 2016
To see the actual publication please follow the link above