100212

Kirkonseutu | No 19 • 2016

Kirkonseutu 1 2 9/2016 12.11.2016 Kirkonseutu 19/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 26.11. Ilmoitusaineistot toimitettava 14.11. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Pyhänseutu Pääkirjoitus SUNNUNTAI 13.11. Valvomisen sunnuntai Valvokaa! Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja Luterilaisuus syntyi protes-tiliikkeenä keskiajalla, kun katolisen kirkon käytäntöjä välinpitämättömyyden vaara on alettiin arvostella. Loka-kuussa suuri. Ihminen kotiutuu helposti 30.10.1517 katolinen tähän maailmaan ja unohtaa, munkki Martti Luther ettei hän elä täällä pysyvästi. Liturginen väri: Vihreä julkaisi 95 teesiään anekauppaa vastaan. Tekstit: Ps. 90:1-6, 12-15, Aam. 4:12- Tapahtuiko tuo teesien julkaisu naulaa-malla 13, 2. Piet. 3:8-14, 18, Matt. 25:1-13 ne Wittembergin kirkon oveen vai muutoin, siitä ei ole historiallista var-muutta. Keskiajalla ostettiin aneita rahalla lyhentämään katumusharjoituksia ja kii-rastulessa vietettävää aikaa. Anekaupasta tuli kirkon liiketoimintaa. Tätä anekaup-paa vastaan nousi Luther. Hänen tarkoi-tuksensa oli uudistaa katolista kirkkoa, mutta erimielisyydet paisuivat liian suuriksi. Luther leimattiin kerettiläiseksi niskuroijaksi ja häntä uhkasi jopa polt-torovio. Olihan Luther kyseenalaistanut teeseissään myös paavin erehtymät-tömyyden. Luther ei halunnut ha-jottaa katolista kirkkoa, vaan poistaa epä-kristillisiksi ymmär-tämiään väärin-käytöksiä. Lutherin ajatukset saivat vähitellen kannatusta niin kansan kuin älymystön piirissä. Teeseistä tuli uskon-puhdistuksen lähtölaukaus, joka käyn-nisti protestanttisten yhteisöjen muodos-tumisen ja niiden eroamisen katolisesta kirkosta. Teeseistä käynnistyi samalla tapahtumasarja, joka muovasi kirkollista elämää, kieltä ja kansansivistystä, kult-tuuria, hallintoa ja lainsäädäntöä - myös Suomessa. Luther toivoi, ettei kukaan kutsuisi itseään hänen mukaansa luterilaiseksi, vaan kristityksi. Tästä huolimatta Luthe-rin innoittamia seurakuntia ja kirkkoja alettiin kutsua ”luterilaisiksi”. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu yhtenä kirkkona luterilaisten kirkkojen perheeseen. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa uskonpuhdistuksen merkki-vuotta vietetään 30.10.2016–5.11.2017. Merkkivuotta vietetään ekumeenisesti. Ekumenia tekee merkkivuodesta siten merkittävän kaikille kristityille. Merkkivuoden teema Armoa 2017! nousee Lutherin ajattelusta. Luther päätteli, että pelastus tulee ainoastaan armosta. Se on lahja kaikille kastetuille Kristukseen uskoville. Hyvät teot ovat seurausta armosta, eivät edeltävä ehto. Tästä armosta on hyvä elää. Laura Visapää SUNNUNTAI 20.11. Tuomiosunnuntai Kristus, kaikkeuden Herra Päivän tekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle”. Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden lopussa ja alussa kuuluu viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 143:1-10, Dan. 7:9-10, 13-14, 2. Tess. 1:3-10, Matt. 25:31-46 Virsi Nyt edessäsi, Jumala, vieraana kuljen täällä. Ei kotimaani oikea voi ollakaan maan päällä. En löydä rauhaa, lepoa, ennen kuin olet kutsuva pois minut rauhan maahan. Virsikirja 614:1 Armoa 2017! TIMO PORTHAN Hyvä paimen | Osaatko puhua uskontoa? KUKA tahansa tuntee itsensä ulkopuoliseksi kuunnel-lessaan joidenkin asiantuntijoiden keskustelua heidän käyttäessään oman alansa ammattisanastoa. Kieli kuu-lostaa erehdyttävästi suomenkieleltä, mutta jo keskus-telun aihe saati sitten sisältö jäävät epäselväksi, vaikka itseä koskevista asioista on kuitenkin kyse. Sanotaan, että uskollakin on oma kielensä. Se täytyy vain opetella päästäkseen sisälle asioihin ja siten poh-timaan perimmäisiä kysymyksiä. Jos uskolla on oma kielensä, niin se ei ole muuta kuin raakaa vallankäyttöä. Sillähän rajataan armottomasti kielitaidottomat pois muiden yhteydestä ja korostetaan sisäpiirissä olevien erityisasemaa. Tällaisella erityisellä uskon kielellä on aina myös taipumus pysyä muuttumattomana, vaikka maailma ympärillä muuttuu koko ajan. Samalla sanat ja käsitteet menettävät todellisen merkityksensä. Sota ei olekaan julmaa toisten tappamista, vaan jotakin epämääräistä ”taistelua pimeyden valtoja vastaan”. Rauha ei olekaan sodan vastakohta, vaan itsekkäästi ajateltua ”oman-tunnon rauhaa”. Nälkä ei tarkoita aliravittuna olemista, vaan taas jotakin epämääräistä ”sielun ravinnon tar-vetta”. Jano on ”elämän veden” kaipuuta, millä ei ole mitään tekemistä saastuneesta vedestä sairastuneiden ja kuolleiden lasten kanssa. Kaiken voi kuitenkin sanoa toisin, myös uskon asiat. Tämähän on yksi luterilaisen uskonpuhdistuksen pe-rusasioita. Raamattukin kääntyy omalle äidinkielelle ja uusia käännöksiä tehdään kielen ja kulttuurin muut-tuessa. Markuksen evankeliumissa Jeesus kehottaa seuraajiaan menemään kaikkialle maailmaan viemään ilosanomaa antaen samalla lupauksen kyvystä puhua uusilla kielillä. Tuo uusi kieli ei voi olla vihapuhetta, ei muureja rakentavaa ja rajaavaa. Se ei voi olla kiihkomielistä oi-keaoppisuuden korostamista eikä puolitotuuksien late-lemista. Eikä se voi olla myöskään valmiiksi laadittujen vastausten toistamista vilpittömälle kyselijälle. Tuon uuden kielen täytyy olla jotakin parantavaa, hoitavaa ja yhdistävää. Se on ehkä epäuskonnollista, mutta kuitenkin vapauttavaa, suvaitsevaa ja armah-tavaa. Sellainen puhe ja kieli kyseenalaistaa perinteiset tulkinnat ja käsitykset. Se on sellaista totuuden kieltä, että maailma ja ihmiset muuttuvat. Vähän niin kuin Jeesuksen puheet. Juha Pessi Pastori Keski-Lahden seurakunta MARKKU LEHTINEN


Kirkonseutu | No 19 • 2016
To see the actual publication please follow the link above