YRITTÄJÄNAINEN
Näin minä yritän.
8 YRITTÄJÄNAINEN Oppirahojen
kautta onneen
Lama oli kaataa sukulaistensa lainoja taanneen Teija “Tessu” Penttilän
parturi-kampaamon. Selviytymiseen tarvittiin sitkeyttä ja taisteluhenkeä.
ANNAMARI TYPPÖ KUVAT PÄIVI RYHTÄ
Kun forssalainen Teija ”Tes-su”
Penttilä 35 vuotta sit-ten
lainasi isoisältään rahaa
parturi-kampaamonsa
ensimmäisen kuukauden vuokraa ja
avajaismainosta varten, hän ei vielä
tiennyt, millaisia oppirahoja tulisi
myöhemmin maksamaan toisten ih-misten
lainanhoito-ongelmista.
Oman yrityksen perustaminen oli
19-vuotiaana parturi-kampaajaksi
valmistuneelle Penttilälle luonteva
vaihtoehto, sillä alan palkkataso ei
nuorta ja innokasta tekijää tyydyttä-nyt.
”Silloin ei ollut mitään vuokra-tuolimeininkiä,
joten vuokrasin ko-konaisen
kampaamon äitiyslomalle
jääneeltä yrittäjältä. Siellä oli kaikki
laitteet ja aineet, joilla pääsin al-kuun”,
Penttilä muistelee.
Alun perin vuodeksi tehtyä vuok-rasopimusta
jatkettiin ensin toisella
vuodella, ja sitten Penttilä päätti ostaa
liikkeen omakseen.
”Kampaamo oli toiminut 50-lu-vun
lopulta asti, ja sillä oli hyvä va-kioasiakaskunta,
mutta halusin tehdä
liikkeestä itseni näköisen. Irtaimis-tosta
ostin vain pesupaikan ja puhe-linosakkeen.”
Ensimmäiset vuodet vauhti oli
hyvä. Asiakkaita riitti, omaisuus
karttui asunnolla ja autolla. Sitten
tuli 1990-luku ja maan historian pa-himpiin
kuuluva lama, joka kaatoi
pankkeja, yrityksiä ja ihmisiä, kun
rahoitusmarkkinoiden vapauttamis-ta
seurannut liiallinen luotonanto ja
-otto johtivat kansantalouden yli-kuumenemiseen
ja pankkikriisiin.
Myös Penttilästä oli tulla laman
uhri. Hän oli nimittäin lupautunut
takaajaksi sukulaistensa lainoihin.
”Minulla sattui olemaan lähipiiris-sä
yrittäjiä, jotka tarvitsivat rahaa yri-tystensä
pyörittämiseen. Ei sitä vähän
Ei ollut vaihtoehto,
yli parikymppisenä miettinyt, että
saattaisin vielä joutua maksamaan ne
lainat itse.”
Niin siinä kuitenkin kävi. Lai-nat
irtisanottiin, velalliset todettiin
maksukyvyttömiksi ja pankit alkoivat
periä rahojaan takaajana toimineelta
Penttilältä. Velkojen yhteissumma oli
lähes miljoona markkaa.
”Tajusin aika äkkiä, ettei minulla
ollut mitään mahdollisuutta maksaa
niitä normaalisti ulosoton kautta.”
Tilanne oli kurja myös yritystoi-minnan
kannalta. Luottotiedot me-nivät,
maksukortit leikattiin kahtia ja
osa tukkuliikkeistä ilmoitti, ettei voi
enää tehdä laskutuskauppaa Penttilän
kanssa, vaikka tämä olikin aina hoi-tanut
yrityksensä asiat vastuullisesti.
Penttilä myi asuntonsa ja autonsa
ja teki viikonlopputöitä ravintolois-sa.
Toivo selviytymisestä heräsi, kun
velallisen ahdinkoa helpottamaan
tähdännyt laki yksityishenkilön vel-kajärjestelystä
tuli voimaan vuonna
1993. Forssan oikeusaputoimistossa
kuitenkin katsottiin, ettei menettely
koskenut yrittäjiä. Penttilää kehotet-tiin
lopettamaan yritystoiminta.
”En nähnyt siinä mitään järkeä.
Sitten en ainakaan olisi pystynyt
maksamaan mitään. Eikä minulle
ollut vaihtoehto, että jäisin viideksi
vuodeksi pyörittämään peukaloitani
ja odottamaan, että aika kuluu.”
Ongelmavyyhti lähti purkautu-maan
vasta, kun Penttilän puoliso otti
asian puheeksi työpaikassaan, helsin-kiläisessä
asianajotoimistossa. Sieltä
saatujen neuvojen turvin Penttilä jätti
”että jäisin
viideksi vuodeksi
pyörittämään
peukaloitani."
TEIJA PENTTILÄ