Satu Helminen käyttää mielellään
paikallisen metsänhoitoyhdistyksen
palveluja omaa aikaa säästääkseen.
Ratkaisu on ollut taloudellisestikin
hyvä: ”Palvelujen hinnat suhteessa
tehtyyn työhön ovat erittäin asialliset”,
Helminen kiittelee.
Teksti: Sanna-Liisa Kiiskinen ja kuvat Matias Honkamaa | Savon Media
Metsä on muutakin kuin tulonlähde
Tuore valtuutettu arvostaa metsässä kaupallisuuden lisäksi sen henkistä arvoa. Perinteikäs
metsäala on muutoksessa ja edellyttää uudenlaista ajattelua myös metsänhoitoyhdistyksiltä.
Satu Helmistä kiehtoo kehittäminen, jolla ihmisten rasittamista voidaan vähentää.
Toisessa sukupolvessa metsä- ja marjatilaa
pyörittävä pariskunta Satu
Helminen ja puolisonsa Mikko Katajisto
ostivat tilan Sadun vanhemmilta
vuonna 2013, koska oli luontevaa
jatkaa tilanhoitoa oman suvun
voimin. Tosin metsänomistaja paljastuu
energiapakkaukseksi, jonka työ
ei ole pelkkää tilanhoitoa.
- Olen tälläinen monitoiminainen,
teen lääketeollisuudessa päivätyötä
ja sen lisäksi olen sivutoiminen maatilayrittäjä
ja metsänomistaja. Tällä
tilalla on pitkät perinteet, kirkonkirjoista
löytyy tilan kohdalta merkintä
Lamperilan kantatila numero
1. Aitan seinässä on vuosiluku 1707,
mutta todellisuudessa tämä voi olla
vieläkin vanhempi.
Päivätyön ja yrittäjyyden lisäksi
Satu Helminen innostui edunvalvontatyöstä
ja on nyt Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksen
uusi valtuutettu
ja hallituksen jäsen. Pitkät perinteet
painoivat tässäkin asiassa, kun hän
päätti lähteä ehdolle vaaleihin. Metsänhoito
tarkoittaa hänelle kiinnostusta
omaan omaisuuteen.
- Isäni on ollut metsänhoitoyhdistyksen
toiminnassa kauan. Sivusta
seuranneena totesin, että olisi itsekin
hyvä olla mukana osana metsänomistajajoukkoa.
Metsänomistajien profiili
on muuttunut merkittävästi, omistajat
eivät enää asu metsän äärellä eivätkä
tunnista metsänsä tilaa. Onkin tärkeää
pyörähtää omistamissaan metsissä
ja olla kiinnostunut siitä, mitä siellä
tapahtuu. Minusta on mielenkiintoista
kulkea metsässä ja seurata ympärillä
olevan luontoa.
Tekoälyn mahdollisuudet kiinnostaa
Satu Helmiselle metsä ei ole pelkkä
sijoituskohde eikä elinkeino. Hän arvostaa
myös sen luontoarvoa, merkitystä
hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja haluaa
siirtää saman arvon myös lapsilleen.
Aina ei kannata hakata pelkän
rahan vuoksi.
- Metsä ei ole minulle pelkkä tulonlähde,
näen siinä muitakin aspekteja.
Vaikka metsä olisi jo hakkuukelpoista,
niin siitä ei revitä kaikkea irti, jos
8 MHY JÄSENLEHTI 1/2021