6 Kirkonseutu 3/2018 10.2.2018
KIRJAILIJA, rovasti Tapani Tukiaisen
seitsemäs kirja ”Tanssien
ylös Jerusalemiin” on monitahoinen
teos. Siinä pyhiinvaellus
Italiasta Jerusalemiin toimii kehyskertomuksena,
jonka lomaan
maailmanmatkaaja voi sijoittaa
näkemyksiään ja havaintojaan
historiasta nykypäivään ja kulttuureista
uskontoon.
Kirja ei ole pelkkä matkakertomus,
vaikka vaeltaminen
iloineen ja vastoinkäymisineen
seuraakin punaisena lankana läpi
teoksen.
Kuvaukseen matkan vaiheista
sekoittuu erottamattomana
osana Tukiaisen värikäs ja vaelluksen
edetessä kasvava matkaseurue.
Se on kuvitteellinen
porukka, johon kuuluu henkilöitä
aina pyhästä Birgitasta matkan
varrelta mukaan liittyneisiin pakolaisiin
ja nuoriin prostituoituihin.
Israelin puolella seurueeseen
tulee mukaan vielä galilealainen
lammaspaimen, Jesus.
Kirjoittajan läheisin matkatoveri
on nukke nimeltä Peace.
Kirja voi toimia käänteissään
inspiraation lähteenä, joka antaa
mallin käyttää omaa mielikuvitusta
rikastuttamaan mitä tahansa
matkaa. Näin toimien matkastaan
saa melkoisella varmuudella
paljon voimakkaamman ja
kestävämmän kokemuksen kuin
vain esimerkiksi aurinkorannalla
haahuilemalla.
Kirja ei kelpaa reittioppaaksi
Italiasta Pyhään maahan, mutta
ei sitä sellaiseksi ole tehtykään.
Kirjoittajan navigaattorikin rikkoutuu
jo Italiassa, joten tarkan
paikkatiedon ja reittien etukäteen
näkemisen tilalle tulee seikkailuja.
Varsinkin hotellit ja muut majoituspaikat
tahtovat olla hukassa
päivä toisensa jälkeen.
Nettisivuilta tulostetut karttalehdet
johtivat Israelissa harhailuun.
Majoituspaikat eivät olleetkaan
siellä, missä niiden kartan
mukaan piti sijaita. Tämä sai Tukiaisen
toteamaan Genesaretinjärven
tietämillä: ”Hahaa, Jeesus!
Eivätpä jalkapohjiesi kulkua
jarruttaneet ainakaan erheellisiä
opastietoja jakelevat nettisivut.”
Matkan alkuosassa, Italiassa,
Tukiainen huomioi vanhan
rikkaan kulttuurin rinnalla
nykypäivän ongelmat, kuten
eriarvoistumisen, köyhyyden ja
yleisen roskaantumisen.
Vaikka maan syvä uskonnollisuus
yllättää ja liikuttaa, saa
kirkko Tukiaiselta myös kritiikkiä:
”Nyreänä katselin kirkkojen
loistoa ja niiden röyhkeää kohottautumista
kaupungin yläpuolelle.
Tämäkö oli Palestiinasta liikkeelle
lähteneen uskon tarkoitus?
Tälläkö taivaita hipovalla rakentamisella
oli yhteys tuskaiseen
mieheen ristinpuussa?”, Tukiainen
kirjoittaa Italiasta.
Pyhä maa
Tukiainen nostaa esille Israeliin ja
Palestiinaan saavuttuaan alueen
ongelmat ja eri ryhmiin kuuluvien
ihmisten välisen pelon ja vihan.
Konflikti kulkee myös kirjan pohjavireessä.
Se leimaa koko aluetta
ja on siten myös pyhiinvaeltajan
mietteissä. Ei liene sattuma, että
hänen tärkein matkakumppaninsa,
nukke, on saanut nimekseen
Peace (rauha).
Israelista Palestiinan puolelle
kulkeminen ei sekään ollut aivan
vaivatonta. Tukiaisella onkin selvä
mielipide rajamuurista: ”Jossain
kauempana tai lähempänä oli
odottamassa Israelin pystyttämä
ja yllä pitämä synnillinen erottelumuuri.
Kansainvälisesti laiton,
ihmisyyttä murjova ja ehdottomasti
luvaton.”
Pinnan alla jatkuvasti kytevä
väkivalta leimahti liekkeihin
Tukiaisen ollessa Jerusalemissa,
kun palestiinalaisnuorukainen
surmasi ainakin neljä israelilaista.
Tämä saa kirjoittajan huokaisemaan:
”Ne israelilaiset, ne
palestiinalaiset.”
» Tapani Tukiainen ”Tanssien ylös
Jerusalemiin”, Valmiixi, 2017
Markku Lehtinen
Tapani Tukiaisen
pyhiinvaellus
johtaa
Jerusa-
lemiin
>
Kirjat
Ovijäljennös asennettiin
Hollolan kirkkoon
Juhana SädeH
ollolan keskiaikainen
kirkko
sai tammikuun
alussa uuden näköisoven,
ja 500
vuotta vanha alkuperäisovi siirrettiin
museoesineeksi asehuoneeseen.
Osana samaa muutosprosessia
Hollolan seurakunnan
keskiaikaisia käsitöitä on saatettu
paremmin yleisön nähtäväksi
Hollolan kirkoissa.
Kun Fiskarsin käsityöläiskylän
metalliseppä Upi Anttila
ja puuseppä Markku Soinio
saapuivat pakkasaamuna valmistamansa
ovijäljennöksen kanssa
Hollolan kirkolle, päättyi vuosikymmen
sitten alkanut prosessi.
Ja se päättyi hyvin. Yli kolme
metriä korkea uusi lankkuovi
on ensisilmäyksellä täydellisen
istuva arvokkaalle paikalleen.
Kaiverrukset näkyvät selkeinä ja
männyn vaaleaa pintaa sävyttää
sopivasti tervaöljy. Metalliosat on
taitavasti taottu ja tervapoltettu.
Ennen uuden oven asennusta
säiden ja auringon armoilla ollut
alkuperäisovi nostettiin asehuoneeseen
omalle telineelleen,
jossa se palvelee jatkossa museoesineenä.
Suntion ja metallisepän
arviolaskelman mukaan se
ehdittiin avata palveluvuosiensa
aikana ainakin 200 000 kertaa.
Pyhä Yrjänä kirkkosaliin,
esinevitriini
Sovituksenkirkkoon
Alkuperäisoven asentaminen
vaati monien muiden keskiaikaisten
esineiden siirtämistä
uusiin tiloihin, sillä vanha pääovi
nostettiin asehuoneessa paljon
tilaa vievän Pyhä Yrjänä –veistosryhmän
paikalle. Pyhä Yrjänä
–veistosryhmä siirrettiin niin
ikään säältä suojaan kirkkosalin
peräosaan sen jälkeen, kun
konservaattori Jaana Paulus oli
puhdistanut sen. Näyttävälle
veistosryhmälle on rakennettu
nyt oma koroke, joka sijaitsee
samassa paikassa, jossa aiemmin
sijaitsi puolestaan esinevitriini.
Lähinnä aiemmin varastoissa
säilytettyjä keskiaikaisia esineitä
sisältävä vitriini siirrettiin jo
alkuvuonna Hollolan kuntakeskukseen,
Sovituksenkirkon
aulaan. Keskiaikaisten esineiden
tuominen osaksi Sovituksenkirkon
sisustusta oli jo vuosikymmen
sitten uuden kirkkorakennuksen
arkkitehdin mielessä,
mutta ideaa ei ole toteutettu
aiemmin.
Sovituksenkirkon esinevitriinissä
on nyt esillä muun muassa
Flanderissa 1400-luvulla neulottu
messukasukka ja Suomen
Turussa samalla vuosisadalla
valmistuneet öylättilautanen ja
ehtoolliskalkki.
Puuseppä Markku Soinio ja metalliseppä Upi Anttila käsiensä työn edustalla.
JUHANA SÄDE