2 Kirkonseutu 3/2018 10.2.2018
Blogi
>
LUE LISÄÄ
KIRKONSEUTU.FI
TIEDÄMME, että lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen yksi kulmakivi
ovat hyvät ja voimaannuttavat vapaa-ajan toiminnot. Monilla perheillä
on tänä päivänä varaa ja mahdollisuuksia tukea lapsiaan harrastuksissa.
Toisaalta osa perheistä sitkuttelee säästäen viimeisetkin toimeentulonsa
lasten harrastuksiin. Ja sitten on valitettavasti niitä perheitä, joissa
maksullisista harrastuksista vain unelmoidaan.
Pyhänseutu Pääkirjoitus
Virsi
Hyvä paimen |
Virve Valkeavuori blogissaan Harrastaa, ei harrasta
Ympäristöuhkat eivät ole mitään kauniita kertomuksia eivätkä satua
vaan täyttä totta. Ympäristötutkija Panu Pihkala auttaa ymmärtämään
ympäristöasioihin liittyviä ulottuvuuksia. Hän toteaa myös, että toivoa,
kunhan annamme sille mahdollisuuden. Toivoa on, sehän on kristinuskon
sanoma.
Anna-Mari Kopo blogissaan Kun ikimetsä kaatui
SUNNUNTAI 11.2.
LASKIAISSUNNUNTAI
Jumalan rakkauden uhritie
Sunnuntain nimi tulee paastoon
laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten
elämäntapojen,
itsekieltäymyksen aika. Jeesuksen
julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa.
Vaellus Jerusalemiin,
kohti kärsimystä ja kuolemaa,
alkaa.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 31:2-6, Hes. 18:30-32,
1. Kor. 13 (1. vuosikerta) tai 1. Tim.
2:4-6, Mark. 10:32-45
SUNNUNTAI 18.2.
Jeesus, kiusausten voittaja
Ensimmäisen paastosunnuntain
aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta
autiomaassa. Häntä
houkuteltiin pettämään kutsumuksensa,
mutta hän voitti kiusaukset.
Kiusaaja ei jätä rauhaan
nykypäivänkään ihmistä, mutta
apumme on Kristus, kiusausten
voittaja.
Liturginen väri: Violetti tai sininen
Tekstit: Ps. 91:1-4, 11-12, Jes. 1:16-20
tai 1. Moos. 3:1-7 (8-19), Hepr. 2:9,
17-18, Mark. 1:12-13
TUURE VISAPÄÄ
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.
Virsikirja 55:1
PIMEIN vuodenaika on jo takana. Edessäpäin
siintää taas se suloinen Suomen suven
vaihe, jolloin tuntuu, ettei edes huomaa
milloin päivä alkaa ja yö päättyy, on niin
valoisaa.
Vanha juutalainen tarina kertoo, että
rabbi kysyi kerran oppilailtaan, mistä tietää
hetken jolloin yö päättyy ja päivä alkaa.
Oppilaat arvailivat eri vaihtoehtoja, kunnes
rabbi viimein kertoi oikean vastauksen: se
hetki on silloin kun katsot toisen ihmisen
kasvoihin ja näet siinä veljesi tai sisaresi
kasvot. Siihen asti täällä vallitsee yö.
Ihminen kaipaa ja tarvitsee muutakin
Nälkä on julma seuralainen
kuin auringon valoa. Tarinan opetuksen mukaan
toisen ihmisen katse voi tuoda valon
elämään. Se, että minut nähdään, on tärkeää.
Tuo tarina kertoi siitä tärkeästä asiasta,
että olemme ihmisinä samassa veneessä –
kuin sisaria ja veljiä. Että vaikka elämäntilanteet
meillä ovat erilaisia, jaamme kuitenkin
paljon samaa. Ja meidän on tarkoitus tukea
toinen toistamme elämän eri käänteissä.
Siitä tulee elämäämme valo ja toivo. Toisen
ihmisen hyväksyvä katse on kuin valo, joka
auttaa näkemään eteenpäin elämässä.
Jumala lupaa ihmiselle näin: ”Minä
neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
(Psalmi 32:8) Sitä, miten Jumala ihmistä
katsoo, kuvaa puolestaan virsi näin: ”Armon
valo lävitsemme aurinkona loistakoon,
Herran lämmin katse yltää kylmimpäänkin
pimentoon.” (virsi 442:3)
Jumalan katse seuraa ihmistä lämpimänä
ja loistaa elämän keskelle armon valoa. Joku
odottaa sinunkin katseeltasi samaa.
Maarit Kihlström
Heinolan seurakunta
Valo
Voin sanoa, että en ole
koskaan kokenut oikeaa
nälkää. Koko elämäni
ajan olen joka ikinen
päivä saanut ainakin
jotakin syödäkseni. Ja
vieläpä useita kertoja päivässä. Pääsääntöisesti
kaksi lämmintä ateriaa, aamupala
ja iltapala sekä mahdollisesti jokin välipala
tai kahvi iltapäivällä.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä,
miltä tuntuu lähteä töihin tai kouluun
vatsa täysin tyhjänä. En tiedä, miten
selviäisin, jos en työpäivän aikana saisi
mitään suuhuni. Tai millaista olisi mennä
illalla nukkumaan miettien saanko seuraavana
päivänä lainkaan ruokaa. Saati
jos joutuisin pohtimaan joka ilta,
miten seuraavana päivä ruokkisin
lapseni. Uni tulisi huonosti, jos
lainkaan.
Kun on oikea nälkä, ei varmastikaan
kovin paljon pysty
pohtimaan sitä, millaisia
ravintoarvoja missäkin
ruoka-aineessa on. Ei
ole mahdollista vertailla
mikä juusto sopisi
minkäkin suolakeksin
seuraksi tai puntaroida
ripottelisiko aamumyslin
sekaan auringonkukan
vai kurpitsan siemeniä.
Tällaiset seikat menettävät
täysin merkityksensä.
Pitkittynyt nälkä
ei ole ihmiselle hyväksi.
Se tekee väsyneeksi, voimattomaksi.
Erityisen haitallista ravinnon puute
on lapsille, jotka tarvitsisivat energiaa ja
ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen.
Nälällä tai hyvin yksipuolisella ravinnolla
voi olla pitkäaikaiset seuraukset yksilölle.
Ja kun kansasta moni kärsii nälkää tai
monipuolisen ravinnon puutetta, on se jo
vakava yhteiskunnallinen kysymys.
Nälkä kohtelee kaikkia ihmisiä yhtä
julmasti riippumatta siitä, mikä on heidän
syntyperänsä, uskontonsa, sukupuolensa,
aiempi menestyksensä, maineensa
tai oppiarvonsa. Suomessa tosin nälkä ei
tänä päivänä ole niin totaalista ja pitkäaikaista,
että siihen tiettävästi kukaan
kuolisi. Mutta kun perheen taloudellinen
tilanne romahtaa ja jääkaappi
tyhjenee, on nälkä tälle perheelle
aivan yhtä totta kuin jos tämä
nälkä koettaisiin jossakin kehitysmaassa
toisella puolella
maapalloa.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys
keskittyy nälän
torjumiseen. Pääosa keräysvaroista
käytetään Kirkon
Ulkomaanavun kautta Afrikan
nälänhädästä kärsiville
ja 40 prosenttia puolestaan
jaetaan Kirkon diakoniarahaston
ja paikallisseurakuntien
kautta
kotimaisen nälän helpottamiseen.
Ollaan kaikki mukana
nujertamassa nälkä!
Maritta Roslakka