20.10.2018 Kirkonseutu 17/2018 9
Lahden Palveleva Puhelin täytti 50 vuotta
Kirkolla on Suomen vanhin auttava puhelin
Lankapuhelimesta on siirrytty monipuoliseen digitaaliseen viestintään, mutta perinteinen kirjekin on yhä
käytössä.
Laura VisapääK
ristillisen seurakunnan
diakonia
on aina
pyrkinyt olemaan
kuulolla
omassa ajassaan. On helpompi
ymmärtää Palvelevan Puhelimen
syntymistä, kun tietää sen
ympäristön, missä se syntyi 50
vuotta sitten.
1960-luvun puolessa välissä
Suomi eli laajaa rakennemuutosta.
Maa kaupungistui, ja kaupunkien
reunoille syntyi asumalähiöitä.
Lahteen muutti paljon
ihmisiä työhön. Hyvinvointi
kasvoi, mutta myös orpouden
tunne säilyi kaupunkielämässä ja
sen arjessa.
Suuret ikäluokat tulivat täysiikäisiksi
ja astuivat työmarkkinoille.
Nuorison arvomaailma
vapaamielistyi ja synnytti
mellakoita. Nuoret vaativat
kirkkoa uudistumaan kankeissa
rakenteissaan. He kannattivat
diakoniaa ja lähetystyötä enemmän
kuin kirkkorakennuksia ja
perinteisiä hartauksia. Kirkosta
eroaminen kasvoi voimakkaasti.
Sen syyksi Timo Airas näki
tutkimuksessaan 1967 seurakuntayhteyden
puutteen ja
maailmankuvan muuttumisen.
Syksyllä 1967 nuoriso mellakoi
Lahden keskustassa, rikkoi
ikkunoita ja otti tilat haltuunsa.
Poliisi hajotti joukot pampuilla
ja kyynelkaasulla.
Tuo oli ympäristö Lahdessa,
jossa oli Palvelevan Puhelimen
mentävä aukko henkiselle
diakonialle. Kuuntelemiselle ja
kuullun ymmärtämiselle. Suomi
eli rajua uudistusta ja nousua.
Viimeinen sotakorvausjuna oli
Kohtaamisia äänen varassa
PALVELEVAN Puhelimen konkareita
on heinolalainen rovasti
Anja Mastosalo, jonka työalaan
Heinolassa Palveleva Puhelin
kuului vuosikymmeniä.
PP alkoi Heinolassa viikonloppupäivystyksenä
1977. Vapaaehtoisten
vaihtuvuus oli suurta,
joten Mastosalon tultua Heinolaan
1982 hänen ensimmäisenä
tehtävänään oli järjestää vapaaehtoisille
päivystäjille koulutusta.
Tuolloin vain Lahdessa oli puhelintekniikkaa,
jolla päivystys
onnistui, joten heinolalaiset
kävivät Lahdessa päivystämässä.
Matkaa tehtiin milloin bussilla,
milloin kimppakyydeillä. Muutamassa
vuodessa puhelintekniikka
meni eteenpäin, ja heinolalaiset
pääsivät päivystämään
kotikaupungissaan.
- Se helpotti suunnattomasti
Heinolan ryhmää, johon kotikaupunkipäivystyksen
myötä
saatiin uutta porukkaakin, kertoo
eläkkeellä oleva Mastosalo. Mastosalo
hoiti pitkään päivystäjien
kouluttamisen lisäksi heidän
työnohjaustaan.
Kohtaamiset Palvelevassa Puhelimessa
ovat äänen varassa.
- Itse olen oppinut, että kasvokkain
kohtaaminen on oikea tapa,
mutta Palvelevassa Puhelimessa
on toimittava toisin. On aivan erilaista
kommunikoida, kun ollaan
pelkän äänen varassa, ja ilmeet ja
eleet puuttuvat. Usein pelkästä
äänestä on kyettävä päättelemään,
mikä on soiton taustalla.
Aina ei suoraan kerrota, onko
kyseessä akuutti hätä vai halu
jutella jonkun kanssa hetki ennen
nukkumaan menoa.
Alusta alkaen seksipuhelut
on rajattu Palvelevan Puhelimen
ulkopuolelle.
- Koko elämän kirjo on puheluissa.
Seksipuheluissa on ihan
ihmisen perusasioista kyse, mutta
niille on omat soittokanavansa,
joihin olemme voineet ohjata puhelut.
Sellaista tilannetta ei koskaan
tule, että lyötäisiin puhelin
soittajan korvalle.
Palvelevassa Puhelimessa
anonymiteetti säilytetään
molempiin suuntiin. Siinä tuntematon
keskustelee toisen tuntemattoman
kanssa. Soittaja voi
luottaa siihen, että hän voi puhua
avoimesti asioistaan, ja toisaalta
päivystäjän ei tarvitse ajatella
kohtaavansa soittajaa muussa
tilanteessa. Päivystäjät eivät tiedä
edes sitä, mistä päin Suomea puhelu
tulee.
- Ainoastaan jos soittaja pyytää
lähettämään apua, voidaan kysyä
hänen yhteystietojaan. Silloin asia
liittyy esimerkiksi itsetuhoisuuteen.
Sellaisia tapauksia ei omaan
tietooni ole tullut vuosikymmenten
varrella kuin muutama.
Yksinäisyys on asia, joka useimmiten
puheluissa tulee esille.
Kun ei ole ketään kenelle puhua,
juttukaveria haetaan Palvelevasta
Puhelimesta.
- Päivystäjät ovat lämpimiä
ihmisiä, käytännön lähimmäisiä.
He ovat vapaaehtoisia, jotka
välittävät toisista ihmisistä. Päivystäjät
eivät halua tuoda itseään
esiin, vaan he antavat aikaansa
nimettöminä kuuntelijoina ja keskustelijoina.
Yllättävän moni soittaja
haluaa, että heidän kanssaan
rukoillaan. Siihenkin päivystäjillä
on valmius.
Laura Visapää
lähtenyt silloiseen Neuvostoliittoon
reilut kymmenen
vuotta aikaisemmin
1952.
Veteraanit
olivat keskiiältään
42-vuotiaita,
sodista palanneita.
He
purkivat
unissaan
miinakenttiä
ja kenties halusivat
purkaa
kokemaansa
jollekin – vaikkapa
Palvelevalle
Puhelimelle. Kuuntelijoille
oli tilaa ja tarvetta.
Diakonia halusi elää ajassa,
ja alkoi Palvelevan Puhelimen
valmistelu Lahteen. Käytännön
ideointiin ja järjestelyyn saatiin
asiasta kiinnostuneita työntekijöitä:
mm. Tuomo Weckroth,
Auvo Telkki, Seppo Viitamäki ja
Irja Partanen.
Puhelinpäivystys alkoi
15.3.1968. Ensimmäinen koulutus
järjestettiin elokuussa 1968.
Koko toiminnassa on ollut oleellista
päivystäjien perehdytys ja
koulutus. Alussa päivystysaika oli
arkisin klo 9-01 ja viikonloppuna
klo 21-01. Vuonna 1975 päivystysajaksi
otettiin klo 17-01.
Palvelevan Puhelimen toiminta
vakiintui seurakuntien
työmuodoksi niin, että 1986 sille
saatiin toiminnanohjaaja. Palvelevassa
Puhelimessa on tapahtunut
laajentumisia ja hallinnollisia
muutoksia. Heinola tuli mukaan
1986, ja vuonna 2003 alkoi yhteistyö
Hämeenlinnan ja Forssan
kanssa, jotka irtautuivat siitä
kuitenkin myöhemmin.
Vuonna 2007 tapahtui merkittävä
Palvelevan Puhelimen
uudistus, kun koko maan puhelut
ohjautuvat yhteen, ja kukin
päivystyspaikka vastaa puheluihin
sovittuina aikoina. Kaikille
soittajille tuli yhteinen soittoaika,
joka on su-to klo 18-01 sekä pela
klo 18-03. 2000-luvun alkupuolelta
on ollut käytössä myös
Palveleva netti sekä vuodesta
2010 alkaen chat.
Puheluiden sisällöt ovat säilyneet
samankaltaisina. Huolet
arjesta ja pyhästä, elämästä ja
kuolemasta, ihmissuhteista ja
niiden puutteesta. Palveleva puhelin
on olemassaolonsa aikana
ollut kuulolla ihmisten hädässä.
Se on kuunnellut häntä, jolla ei
tunnu olevan mitään asiaa, kunhan
soitteli selvinpäin tai humalassa.
Puhelimessa on kuultu
häntä, joka kertoo aikomuksestaan
hypätä parvekkeelta alas. Ja
kaikkea siltä väliltä.
Lähde: sosiaalineuvos Erkki Hokkasen
juhlapuhe Lahden Palvelevan
Puhelimen 50-vuotisjuhlassa
17.10.
Anja Mastosalo on kouluttanut Palvelevan Puhelimen vapaaehtoisia Lahdessa
ja Heinolassa.