25.3.2017 Kirkonseutu 6/2017 9 Dialoginen asenne luo tilan toiselle Kunnioittavan keskustelun ryhmää veti Martti Keränen, keskustelemassa Tytti Pakarinen, Markku Viljanen ja Marja-Leena Vierumäki. LAURA VISAPÄÄ Perheneuvoja PIENI joukko kirkon työntekijöitä ja luottamushenkilöitä uskaltautui helmikuussa keskustelemaan maaliskuun ensimmäisen päivän herättämistä ajatuksista ja tunteista. ”Ei ollut helppo tulla. Tämä on epämukavuusalueella olemista,” sanoi eräs keskustelijoista. Vaatii rohkeutta asettua samaan pöytään sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Mukaan uskaltautuneet keskustelijat olivat vastanneet myönteisesti saamaansa kutsuun Kunnioittavan kuuntelemisen ja kohtaamisen tilaisuuteen. Uskonto ja seksuaalisuus eivät ole helppoja aiheita kumpikaan – varsinkaan yhtä aikaa. Mitä minulle henkilökohtaisesti merkitsee, kun avioliitto laajenee koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja? Mitä minulle merkitsisi, jos samaa sukupuolta olevat parit eivät saa tai jos he saavat myös kirkollisen vihkimyksen? Millaiset Raamatun tekstit ovat minulle merkityksellisimpiä etsiessäni ymmärrystä avioliittoon ja seksuaalisuuteen? Millä tavoin olen tullut haavoitetuksi hengellisessä yhteisössäni, johon kuulun? Muun muassa näistä puhuimme. Aito kuunteleminen ei ole vain informaation keräämistä vaan kuulluksi tulemisen edistämistä ja sen välittämistä, että toisen kokemuksella ja näkemyksellä on merkitystä. Kuuntelen sinua, koska olet arvokas, en sen tähden, että voisin kumota väitteesi tai mitätöidä kokemuksesi. Kunnioittavat keskustelut eivät tähdänneet yksimielisyyteen eivätkä päätöksentekoon. Osallistujat kokivat kolme tuntia kestäneen tilaisuuden hyvänä ja toivoivat kunnioittavan puhumisen ja kuuntelemisen tavan leviävän laajemmallekin. Jotkut olivat epäileväisiä. Armo ja yhteys. Aineisto eri tavoin ajattelevien keskusteluihin kirkossa – materiaalin mukaan väittely sulkee mielen ja kovettaa sydämen, kun dialogi puolestaan pyrkii avaamaan mielen ja pehmentämään sydämen. Kauniisti sanottu. Mitä monimutkaisemmalta ympäröivä todellisuus näyttää, sitä yksinkertaisemmat ratkaisut houkuttelevat. Sydämet kovettavalle populismille ja mustavalkoisuudelle on vahva tilaus. Jako kahteen on helppo tehdä: me ja he. Oli jossain määrin jopa irvokasta olla mukana ohjaamassa kunnioittavaa keskustelua kirkossa. Emmekö osaa kunnioittaa ja rakastaa toisiamme? Eikö kunnioittavan keskustelun taito tulisi oppia jo kotona? Eikö sen tulisi olla arkipäiväämme niin työpaikoillamme kuin sosiaalisessa mediassakin? Miksi kirkossakin riidellään? Pariterapeuttisissa istunnoissa tapaan ihmisiä, jotka ovat ihastuneet ja rakastuneet toisiinsa. He ovat löytäneet yhteisen tavan olla ja kokeneet hyväksyntää. Kuitenkin erilaisista syistä johtuen he ovat vuosien myötä ajautuneet tilanteeseen, jossa ei voida enää puhua kunnioittavasta keskustelusta. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä verisemmäksi riita voi yltyä. Ei ihme, että kirkossakin käytävät keskustelut koetaan usein niin kipeinä ja haavoittavina. Kyse on veljistä ja sisarista sekä yhteisestä perinnöstä. Timo Poikolainen perheneuvoja Annakaisa Rantala on vuosittain solmittu reilu 300, avioliittoja reilu 24 000. Kuinka moni samaa sukupuolta haluava pari haluaisi tai voisi solmia kirkollisen avioliiton? Puolet rekisteröityjen parisuhteiden määrästä? Se on vähän. Toisaalta: Kirkon siunausta tai vihkimistä toivovan samansukupuolisen parin osalta on kyse koko heidän elämästään ja hengellisen yhteyden vaalimisesta. Se on paljon. Kyse ei ole ensisijaisesti papista, vaan seksuaali/ sukupuolivähemmistöön kuuluvasta seurakuntalaisesta. Hänellä on oikeus olla totta, hän on kristitty. - Viranomaistehtävänä vihkiminen on kirkolle minusta toissijainen. Raamatussa kuulemme sekä Jumalan että ihmisen äänen. Molemmat puolet pitää ottaa vakavasti ja olla nöyränä niiden edessä. Kaikki tapamme lukea Raamattua ovat tulkintaa siitä. - Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksesta toteaa, että ”samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä”. Tässä on kilvoittelun paikka kaikissa seurakunnissamme ja tehtävää jo paljon ennen samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä. Rantala sanoo, että kysymys avioliitosta ei ole pelastuskysymys. - Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden – tässä on pelastuksen ydin. Meitä ei pelasta se, että pitäydymme perinteiseen avioliittokäsitykseen, eikä meitä pelasta se, että avioliittokäsitys avartuu. katuiksi ja jopa pilkatuiksi. Siksi on ymmärrettävää, että tällaiseen keskusteluun lähtiessä kokee epävarmuutta. Hollolan seurakunnan padasjokelainen luottamushenkilö ja vapaaehtoinen Tytti Pakarinen kiittää keskustelua kiinnostavaksi. - Ilmoittautuessani en tiennyt, että keskustelu koskisi nimenomaan tasa-arvoista avioliittolakia. Olin menossa vain kunnioittavan keskustelun vuoksi, mutta aihe antoi lisämielenkiintoa. Sain sanoa oman mielipiteeni ja tulin kuulluksi, vaikka minulla oli ryhmässäni radikaalisti erilaiset mielipiteet asiasta. Marja-Leena Vierumäki, Launeen seurakunnan luottamushenkilö ja vapaaehtoinen, arvioi keskustelua samaan tapaan. - Keskustelu oli hyvä, avoin ja kunnioittava. Mielipiteitä vaihdettiin maltilla. Orimattilalainen luottamushenkilö Markku Viljanen arvioi keskustelua samoin. - Ryhmässämme oli edustettuna erilaisia näkemyksiä avioliitosta. Keskustelu oli kunnioittavaa, avointa ja rohkeasti toimme omat näkökantamme esiin. Ryhmän vetäjä, Martti Keränen sanoo tavoitteen toteutuneen. Ihmiset kertoivat rohkeasti oman näkemyksensä avioliittolaista ja kuuntelivat toisten näkemyksiä. Kokemukset itse keskusteluista ovat olleet Sulanderin mukaan rohkaisevia. Ihmiset ovat puhuneet aiheesta, josta on ollut vaikea puhua. - Muutamat ovat kiitelleet tilaisuuksia jälkikäteen. Suoraa kritiikkiä en ole kuullut, mutta sitäkin on lupa antaa. Hyvä palaute on ollut myös se, että näitä tilaisuuksia ollaan suunnittelemassa myös seurakuntalaisille. osallistujia ympäri rovastikuntaa. - Seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä on rohkaistu osallistumaan ja heitä on osallistunut kunnioittavan keskustelun tilaisuuksiin sukupuolineutraalista avioliitosta, sanoo Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen.
Kirkonseutu | No 6 • 2017
To see the actual publication please follow the link above