2 Kirkonseutu 6/2017 25.3.2017 Blogi > LUE LISÄÄ KIRKONSEUTU.FI Pyhänseutu Pääkirjoitus Virsi Hyvä paimen | Ave Maria! AVE Maria, gratia plena. Tämä enkelin tervehdys kaikuu Marianpäivän (25.3.) evankeliumissa: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!” Enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” Tämän tapahtuman muistoksi vietämme Marian ilmestyspäivää yhdeksän kuukautta ennen joulua. Marian ilmestyspäivä on näin ensimmäinen jouluun liittyvä pyhä. Marianpäivä nostaa eteemme kysymyksen Jumalan valinnasta. Keitä Jumala kutsuu tai valitsee tehtäviinsä? Maria oli vasta nuori tyttönen. Hän ei ollut sieltä, missä tuntui olevan elämän keskus, vaan pikemminkin syrjäseudulta. Hän oli vaatimattomista oloista. Kuitenkin hänet Jumala valitsi Jeesuksen äidiksi. Maria enkelin lähdettyä alkaakin kiittää Jumalaa. Hän kiittää, ”sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” Kyse on Jumalan armosta. Maria sai Jumalan armon. Siksi enkelikin sanoi: ”sinä armon saanut.” Jumala armossaan valitsi Marian tehtäväänsä. Ei siihen tarvittu muita syitä, ansioita tai perusteita. Jumalan armo yllättää. Jumala ei katso ketään sopimattomaksi, kelvottomaksi, liian vähäiseksi, syntiseksi, huonoksi. Jumala kutsuu jokaista ja ehdoitta seuraansa ja hänen työhönsä. Mikä meidän tehtävämme on Jumalan edessä? Suostuminen. Maria olisi hyvin voinut estellä. Syitä olisi ollut vaikka kuinka. Hänhän oli vielä niin nuori. Hän tuli köyhistä oloista. Häntä pelotti. Siksi hän kysyikin enkeliltä, kuinka tämä voisi olla mahdollista. Enkeli rohkaisi Mariaa ja sanoi vielä: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Jumala pitäisi Mariasta huolen ja johdattaisi asiat tahtonsa mukaan. Niin Maria saattoi sanoa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Kun luotamme Jumalan hyvään johdatukseen, uskallamme suostua hänen käytettäväkseen. Hänellä oli varattuna Marialle tehtävä. Ja hänellä on tehtävä ja paikka meille jokaiselle. Minä olen olemassa ja elän, koska Jumala on niin tahtonut. Ja hänellä on minua ja elämääni varten suunnitelmansa. Siksi on hyvä ja turvallista rukoilla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi!” Heikki Pelkonen kirkkoherra Launeen seurakunta KASTEJUHLASSA sanoin, että kastetun nelivuotiaalla veljellä on tärkeä rooli isoveljenä. Siihen isoveli tomerasti: ”Minä lupaan pitää huolta!” Silloin taisi koko juhlaväki kyynelehtiä. Päivi Pulakka blogissaan Lapset! Oi lapset! MAAILMAN ja ihmisten pahuus voi helposti lamaannuttaa. Enhän minä voi tehdä mitään, olen vain pieni pisara suuressa ihmismeressä. Mutta eikö juuri yksi pieni teko, ojennettu käsi, ystävällinen sana, hymy voi olla toiselle pelastus? Pauliina Hatakka blogissaan Kotiinpaluu SUNNUNTAI 26.3. Marian ilmestyspäivä Herran palvelijatar Pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Liturginen väri: Valkoinen Tekstit: Ps. 113:1-8, 1. Moos. 3:8-15, Gal. 4:3-7, Luuk. 1:39-45 SUNNUNTAI 2.4. Kärsimyksen sunnuntai Sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi. Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Liturginen väri: Violetti tai sininen Tekstit: Ps. 43:2–5, Jes. 65:1–3, Ef. 2:12–16, Luuk. 13:31–35 LAURA VISAPÄÄ Maria, Herran äiti, ei nähnyt eteenpäin, Jumalan suuren kutsun hän otti vastaan näin: Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä, saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen. Virsi 52:1 Keskustelimme eräänä työpäivänä lounaspöydässä niistä paljonpuhutuista kuplista. Jälkikäteen ryhdyin miettimään, että mikä tällaisen kuplan olemus oikein on. Puhumme erilaisista kuplista, kun luokittelemme ihmisiä jonkin mielipiteen mukaan tai sen mukaan millaisia sosiaalisen median kanavia he seuraavat. Samaa mieltä olevat tai samaa näkemystä ajavat elävät jossakin omassa maailmassaan ymmärtämättä muiden näkökulmia. Mutta mikäpä on meidän keskustelijoiden oma kupla? Mikä on minun kuplani? Voisiko se olla vaikka kirkon kupla? Kävin läpi omat Facebookkaverini, jotta saisin valaistusta siitä missä umpiossa minä elän. Tarkastelu oli hyvin subjektiivinen ja epätieteellinen. Luokittelin kaverini sen mukaan, mikä on ensisijainen syy miksi olemme Facebookkavereita, mistä olen alun perin oppinut tämän ihmisen tuntemaan ja tietämään. Lähes 30 prosenttia kavereistani on jollakin tavalla kirkkoon ja seurakuntaan liittyviä. Tämä on omassa luokittelussani suurin yksittäinen ryhmä. Toiseksi suurin ryhmä ovat kaverit, jotka olen jollakin tavalla oppinut tuntemaan ammattini vuoksi eli toiset viestinnän ammattilaiset. Seuraavia ryhmiä ovat lapsuuden ystävät, sukulaiset jne. Ryhmät menevät myös osittain päällekkäin. Minä elän siis jonkinlaisessa kirkollisessa viestintäkuplassa. Mutta tämä ei ole koko totuus. On muutakin elämää kuin sosiaalinen media ja jokaisella on oma henkilöhistoriansa, jota taustaa vasten hän tätä maailmaa tutkailee. On helppo leimata ihmiset jonkin ryhmän tai mielipiteen mukaan, mutta jokainen on silti yksilö ja tekee valintansa ja päätöksensä monien eri tekijöiden summana. Kuplat voivat olla myös selviytymiskeino tässä informaatiota tulvivassa yhteiskunnassa, jossa on yritettävä saada järjestystä ja mielekkyyttä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. On joku viitekehys ja lähtökohta, johon tukeutua. Ei kannata mollata toisten kuplia vaan tarkastella ensin, että kuinka tiiviissä kuplassa itse mahtaa olla ja olisiko jossakin laajentamisen varaa. Tai voisiko käydä tutustumassa ja vierailulla jossakin toisessa kuplassa. Mistähän aloittaisin? Maritta Roslakka Minun kuplani
Kirkonseutu | No 6 • 2017
To see the actual publication please follow the link above