26.11.2016 Kirkonseutu 20/2016 7 Usko kutsuu ympäristövastuuseen Anu Heikkinen Tänäkin vuonna maapallo elää yli varojensa. Kyse on isoista rakenteista, mutta myös yksilön valinnoista. Teologi Mikko Kurenlahden mukaan kristillinen usko ja ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävä elämäntapa kuuluvat erottamattomasti yhteen. – Ihminen on osa luomakuntaa, jonka kaikki jäsenet ovat Jumalan luomina arvokkaita ja elävät riippuvuussuhteessa toisiinsa. Syömme, juomme ja hengitämme ympäröivää maailmaa, Kurenlahti sanoo. Helsinkiläinen Kurenlahti toimii ainoan suomalaisen kristillisen ympäristöjärjestön A Rocha Suomen koordinaattorina. Järjestö on osa kansainvälistä ekumeenista A Rocha -verkostoa, joka toteuttaa käytännön luonnonsuojelutyötä ja rakentaa kestävämpiä yhteisöjä ympäri maailmaa. Kurenlahti työskentelee myös radiotoimittajana Radio Dein Rauhanrakentajat -ohjelmassa. Hänestä kohtuullisuuttakin tärkeämpää on vastuullisuus. Luomakunta ei ole vain tarvikevarasto. – Länsimainen elämäntapa maksattaa elintasonsa maailman vähäosaisilla. Ympäristöongelmissa on kyse myös ihmisoikeuksista, oikeudesta puhtaaseen ruokaan, veteen ja elintilaan. Kiire kuormittaa ihmistä ja ympäristöä Kulutustottumukset sekä kysymykset arkielämän rakenteista ja valinnoista ovat kiinnostaneet kolmekymppistä Kurenlahtea nuoresta saakka. Ympäristön huomioiminen voi lähteä siitä, että pysähtyy ja alkaa pohtia, millaisia arvoja ja kenen tuottamia mielitekoja toteuttaa elämässään. – Minua motivoi toivo, että voimme vaikuttaa siihen, minkälaisen perinnön jätämme maailman lapsille. Valintoja voi tehdä monilla elämän alueilla: mitä syöt, millä liikut, millaista energiaa käytät, minne matkustat ja mitä hankintoja teet. Kiireyhteiskunnassa myös ajankäyttö voi olla vahva ympäristövalinta. Luonto kärsii, kun pysähtymisen sekä ihmissuhteiden ja luonnon vaalimisen sijasta panostetaan tehokkuuteen ja kuluttamiseen. Kristillisen ajattelun mukaan ihmisen arvo ei nouse tehokkuudesta, vaan Jumalan rakkauden kohteena olemisesta. – Useimmat toivovat omaa aikaa, mutta siitä karsitaan ensimmäisenä, kun tulee kiire. Kiireessä aletaan helposti ostaa tyytyväisyyttä. Olisi hyvä miettiä, kenelle annamme aikaamme. Parasta elämässä hyvä arki, jossa on aikaa olla läsnä. – Joskus voi olla yhteiskunnan silmissä tehoton ja ottaa aikaa siihen, että kokee olemassaolon riemua rakkaiden kanssa. Isänä Teologi Mikko Kurenlahden mukaan kristillinen usko ja ekologia kuuluvat olennaisesti yhteen. voin miettiä, tarvitseeko lapsi paljon leluja vai enemmän yhteistä aikaa olla läsnä, leikkiä ja ihmetellä maailmaa. Moni jää välinpitämättömäksi, vaikka tietää, että ylikuluttaminen tuhoaa luontoa huimaavaa vauhtia. Kurenlahti arvioi, että taustalla on merkityksen puute. Tieto ei liikuta, koska se ei tule ihmistä lähelle. Jokainen toimii sen puolesta, mitä hän rakastaa ja haluaa suojella. – Usko antaa minulle merkityksen myös luontosuhteeseen. Jumala on läsnä luomakunnassa, siksi siinä on pyhyyden ulottuvuus. Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta luomakunnasta. Kristittyjen on kaikkina aikoina pitänyt kysyä itseltään, mitä Kristuksen seuraaminen juuri nyt tarkoittaa. Kurenlahden TROND H. TROSDAHL Mikko Kurenlahti näkee kristinuskossa mahdollisuuden vastakulttuuriin, joka lähtee pysähtymisestä. mukaan se voi onnistua helpommin, jos kääntää markkinoiden humun hiljaisemmalle ja kuuntelee itseään ja lähimmäistään. – Kristittyjä on aina kehotettu tekemään työtä kärsivien ja sorrettujen puolesta ja rakentamaan oikeudenmukaisuutta. Tästä on kyse myös ympäristön puolesta toimimisessa. Kurenlahden mielestä kristilliset näkökulmat, kuten omastaan luopuminen ja yhteisen hyvän etsiminen voivat tarjota ympäristökysymyksiin monia hyviä polkuja. – Ympäristökeskustelu on monesti aika ankaraa ja toivotonta. Minulle usko luo toivoa toimia ja nähdä hyvä maailma. > A ROCHA SUOMI - kristillinen ympäristöjärjestö, joka toimii kirkollisena ja yhteiskunnallisena arvo- ja asennevaikuttajana - tarjoaa kristilliseen ympäristötyöhön liittyviä palveluita, kuten koulutuksia ja materiaaleja - itsenäinen osa kansainvälistä ja ekumeenista A Rocha -perhettä, joka rakentaa kestävämpiä yhteisöjä, toteuttaa käytännön luonnonsuojelutyötä ja tukee paikallisia toimijoita luomakunnan viljelyssä ja varjelussa ympäri maailmaa - finland.arocha.org, facebook.com/arochasuomi Sana adventti tulee latinan kielen sanasta adventus, joka merkitsee saapumista tai tulemista. Suomen kielessä adventti merkitsee nykyään joulun odotuksen aikaa. Adventtina odotetaan, että Messias syntyy ja valo voittaa pimeyden. Ensimmäinen adventtisunnuntai viittaa pääsiäistä edeltävään palmusunnuntaihin. Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin tunnelmat olivat juhlalliset ja riemukkaat, kansa hurrasi kuninkaalle. Ensimmäinen adventti liittyy Kristuksen kuninkuudesta kertovien pyhäpäivien ketjuun. Kuvan kertomaa Aasi, jolla pyhä perhe oli paennut Egyptiin, palaa kuviin mukaan kertomaan Jerusalemiin saapumisesta. Jeesus oli pyytänyt lainaksi aasia, vain lainaksi. Se muistuttaa meitä siitä, että hänen aikansa on lopuillaan. Jeesuksen takana seuraavat hänen opetuslapsensa. Pietari parrakkaana on aivan hänen takanaan. Pietarin vieressä parrattomana ja nuorempana erottuu Sebedeuksen pojista toinen: Johannes evankelista. Jerusalemin portilla ovat Jeesusta vastassa väkijoukot kirjanoppineineen. Portti on täsmälleen sama, josta hän muutamien päivien kuluttua kävelee ulos kantaen ristiään. Taustalla näyttäytyy suorastaan jo pelottavana Golgata, kukkula, jossa Kristus ristiinnaulitaan. Jeesuksen toinen käsi on siunaavassa asennossa. Kaksi sormea muistuttaa Jeesuksen kahtalaisesta luonteesta. Hän on ihminen ja Jumala yhtä aikaa. Kolme sormea omana ryhmänään muistuttavat pyhästä kolminaisuudesta. Kolme irrallista palmun oksaa ennakoivat kolmea ristiä, jotka pian kohoavat Golgatalle. Jerusalemin portilla yhdellä häntä vastaanottavista on kädessään palmunlehvä: marttyyriuden tunnus. Hän ojentaa sen Jeesusta kohden. Jeesus kantaa toisessa kädessään kirjakääröä. Se symboloi evankeliumia, ilosanomaa pelastuksesta, jonka hän tuo. Puuhun kiipeävä poika muistuttaa Jerikon Sakkeuksesta. Hän oli halukas näkemään Jeesuksen, mutta lyhytkasvuisena sankassa väkijoukossa ei siihen pystynyt kuin kiipeämällä puuhun. Jerusalemiin saapumisen kuvissa jo varhaisista kristillisistä ajoista alkaen tuli tavaksi kuvata ihmisiä puussa. Se muistuttaa Jerikon matkan aikanakin Jeesuksen saamasta suosiosta. Viitan levittäminen maahan on suurin kunnianosoitus, minkä ihminen saattoi noihin aikoihin saada. Ensimmäistä adventtisunnuntaita MARCO PERETTO vietetään tänä vuonna 27.11. Taiteentutkija, kirjailija Liisa Väisänen Adventti – lupaus valosta Tuntematon tekijä, 1100-luku, Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Monrealen tuomiokirkon seinämosaiikkinen yksityiskohta. Monreale, Italia.
Kirkonseutu | No 20 • 2016
To see the actual publication please follow the link above