2 Kirkonseutu 20/2016 26.11.2016 Kirkonseutu 20/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 10.12. Ilmoitusaineistot toimitettava 28.11. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Pyhänseutu Pääkirjoitus SUNNUNTAI 27.11. 1. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee nöyränä Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme. Tekstit: Ps. 24:7-10, Sak. 9:9-10, 1. Piet. 1:7-12, Mark. 11:1-10 Virsi SUNNUNTAI 4.12. 2. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee kunniassa Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Liturginen väri: Violetti tai sininen Tekstit: Ps. 80:15-20, Jes. 35:3-6, Hepr. 10:35-39, Luuk. 12:35-40 Hyvä paimen | LAURA VISAPÄÄ Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Virsikirja 2:1 AUTA, pelasta - laulu kaikuu jälleen kirkoissa 1:nä adventtisunnuntaina ja adventtikynttelikön ensimmäinen kynttilä sytytetään. Nyt on viimeistään aika ottaa esille kyntteliköt ja kaikenlaiset jouluvalot, joita voi ripustella tunnelman luomiseksi ja valon lisäämiseksi. Netissä leviää tanskalaisten keksimä trendi: hyggeily. Sana tarkoittaa kodikkuutta ja viihtyvyyttä. Trendin mukaan kaamosta vastaan voi taistella tunnelmallisen sisustamisen kautta, kynttilän valossa kahvia siemaillen ja kanssaihmisten kanssa aikaa viettäen kotona. Kun luin tästä trendistä, ajattelin, että olen koko elämäni ollut varsin trendikäs. Mutta en ole hoksannut, että siitä voisi tehdä tuotteen, jota myydä. Lapsuudesta muistan, että lokakuun hämärien alkaessa äiti sytytti aina kynttilän aamu- ja iltapäiväkahvipöytään. Se loi rauhallisen ja levollisen tunnelman. Maaliskuun alussa Kristillisessä perinteessä kynttilän liekki on Kristuksen vertauskuva. Kasteen yhteydessä kastekynttilää ojennettaessa lausutaan Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on oleva elämän valo.” Kristillinen perinne on vuosisatojen ja tuhansien aikana sisältänyt pysähtymisen taidon kynttilän valossa. Mutta elämme aikaa, jossa kristillinen hengellisyys ei ole kovinkaan muodikasta vaan maallistunut sitoutumaton henkisyys, jossa ei tunnusteta mitään. Joulu on tosi pläjäys hyggeilyä. Tässä kaikessa vain vaivaa se, että se mikä on ollut vuosisatoja ja tuhansia aivan luonnollista ja kuuluvaa, se tuotteistetaan. Pöydälläni palava adventtikynttilä ei ole vain sisutusliikkeestä ostettu tietyn merkkinen kynttilä vaan sen liekki muistuttaa minua Jumalan rakkaudesta, joka tuli Kristuksessa meidän keskellemme. Elämä ilman merkityksiä olisi tyhjää. Mutta merkitysten ja symbolien kautta sieluni tulee ruokituksi. Adventtipaasto, joka ensimmäisen adventin jälkeen alkaa, kutsuu meitä ruokkimaan sieluamme Jumalan sanalla, tarttumaan Raamatun lukemiseen ja sytyttämään kynttilän myös kotona. ”Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä.” Vapahtajamme siunaamaa adventtiaikaa sinulle! Katja-Margit Takatalo Kärkölän seurakunnan kirkkoherra Hoosianna! tulee voimaan uusi avioliittolaki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien siviilivihkimisen. Kirkossa on tehty paljon työtä, jotta saataisiin selvyys siihen, miten uuden lain kanssa toimitaan. Selvitystyöstä, mietinnöistä ja keskusteluista huolimatta asia on vielä aivan auki. Piispat ovat antaneet asiasta selonteon, jonka tavoitteena on ollut selkiyttää keskustelua. Tarkoitus on ollut hyvä, mutta asia on tuntunut vain mutkistuvan. Keskustelussa molempien näkemysten kannattajat – samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolustajat ja vastustajat – tuntuvat löytävän näkemyksilleen vankat perustelut Raamatusta. Lisäksi keskustellaan ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tuntuu, että mielipiteitä ja perusteluja on yhtä paljon kuin puhujia. Oman alueemme seurakunnan papistossakin riittää varmasti monia näkemyksiä. On niitä, jotka vastustavat vihkimiskäytännön muutosta. Osa taas kannattaa vihkimisen mahdollisuutta, mutta eivät itse olisi valmiita vihkimään. Osa vihkisi, jos kirkko muuttaa käsitystään. Ja on ehkä niitäkin, jotka ovat valmiita vihkimään heti maaliskuussa, vaikka kirkon virallinen kanta ei muuttuisi. Lisäksi joidenkin mielestä kirkon tulisi luopua koko vihkioikeudesta, jotta rauha säilyisi. Jos on montaa näkemystä pappien keskuudessa, niin meissä maallikoissa on varmasti myös niitä, joilla ei välttämättä ole selkeää mielipidettä. Mietityttää se, miten asiat oikein tulisi ymmärtää ja ketä pitäisi uskoa ja kuunnella. Moni miettii, mikä on lopulta oikein. Myönnän itsekin olevani ymmälläni. Oma varovainen ajatukseni kuitenkin on, että jos kaksi ihmistä – vaikka olisivatkin samaa sukupuolta – rakastaa toisiaan ja haluaa solmia liittonsa Jumalan kasvojen edessä, niin miten kirkollinen vihkiminen voisi olla väärin. Tällainen liitto ei ketään vahingoita. Ajatukseni ei edusta tämän lehden kantaa, ei Lahden seurakuntayhtymän kantaa tai kirkon kantaa. Sellaista yhteistä, kaikkien allekirjoittamaa näkemystä ei tällä hetkellä taida olla olemassa. Kaikille sopivaa ratkaisuakaan ei ole tarjota. Luotan ja toivon, että Jumala antaa päättäjille viisauden löytää oikea tie. Maritta Roslakka Vihkiä vai ei TIMO PORTHAN
Kirkonseutu | No 20 • 2016
To see the actual publication please follow the link above