100915

Kirkonseutu | No 17 • 2016

15.10.2016 Kirkonseutu 17/2016 9 Esikoislestadio-laisten piirissä on pohdittu, voitaisiinko maal-likkosaarnaajan kastama lapsi liittää evan-kelisluterilaiseen kirkkoon. Launeen seurakunnan kirkko-herra Heikki Pelkonen pitää ajatusta ristiriitaisena. - Jos vanhemmat eivät ole halunneet kastaa lasta kirkon yhteyteen, vaan ovat halunneet irtiottoa kirkosta ja toimivat vastoin kirkon järjestystä, miksi heillä olisi halu liittää lapsi kirkon yhte-yteen. Maallikkosaarnaajan kastaman lapsen liittämi-sestä kirkkoon ei Pelkosen mukaan voida antaa yleistä päätöstä. Ratkaisu on aina tapauskohtainen. - Taustalla on kirkkolain säädös ja piispainkokouksen antama ohjeistus, joka alkuaan annettiin Luther-säätiön kas-teista. Ensiksikin aloite tässä asiassa on vanhemmilla. He siis pyytävät lapsen liittämistä kirkkoon. Toiseksi tutkitaan, että kaste on tapahtunut oi-kein, onko kastetulla kirkon jäsenenä olevat kummit ja täyttyvätkö muut liittämisen ehdot. Kolmanneksi kirk-koherra käy keskustelun vanhempien kanssa siitä, että he tahtovat kasvattaa lapsen seurakunnan kanssa kristil-liseen uskoon. Ja neljänneksi on kirkkoon liittämisen rukoushetki. Seurakuntalaiset ovat oikeutettuja saamaan kirkol-lisia toimituksia taustastaan riippumatta. Tarkemmin niistä säädetään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. - Niissä määritellään, kuka voidaan kastaa, vihkiä, kon-firmoida, hautaan siunata, ja millä edellytyksillä. Voihan olla, että tulkinnallisia eroja syntyy, mutta uskon, että tar-vittaessa piispat ohjeistavat ja linjaavat käytäntöjä, jos näissä kysymyksissä on epäselvyyttä. Pelkosen mukaan esikoisle-stadiolaisuuden jakautumisen taustat ovat kauempana kuin sakramenttikysymyksessä, mutta erilainen näkemys maallikkokasteesta johti näky-vään jakautumiseen. Esikoislestadiolaiset ry edustaa kirkon piirissä perin-teisesti lakihenkisempää kris-tinuskon tulkintaa. Sille on myös tärkeää kuuliaisuus ns. Lapin vanhimmille. Esikoiset ry:llä ei tiettävästi ole näitä yhteyksiä. He eivät myöskään aina löydä raamatullisia pe-rusteita kaikille tavoille ja oh-jeille, joita esikoislestadiolai-suudessa on vuosikymmenten aikana syntynyt. LESTADIOLAISUUS on yksi kirkon piirissä vaikuttavista herätysliikkeistä. Se syntyi Lars Leevi Laestadiuksen (1800–1861) saarnatoi-minnan vaikutuksesta Ruotsin pohjoisimmassa Lapissa. Herätyksiä ilmeni 1840-luvulta lähtien, ja vä-hitellen ne laajenivat myös Suomen puolelle. 1800-luvulla alkaneen lestadiolaisuuden pirstou-tuminen ei laajan heräysliik-keen historiassa ole uutta. Lestadiolaisuudesta on 180 vuoden aikana eriytynyt 30 ryhmää, joista osa on jo lopettanut toimintansa, osa Lestadiolaisuus jäänyt hyvin pieniksi suunniksi. Ha-jaannuksiin on yritetty hakea ratkaisua sovintokokouksissa, mutta heikoin tuloksin. Kolme suurinta ryhmää ovat tähän saakka olleet vanhoillisle-stadiolaiset, esikoislestadiolaiset ja rauhansanalaiset. Suurin ryhmä on vanhoillislestadi-olaisuus, jonka kannattajamääräksi on arvioitu 100 000. Vanhoillislestadiolai-suus muodostui alusta alkaen lestadi-olaisuuden suurimmaksi ryhmäksi. Esikoislestadiolaisuuden keskus on Ruotsin vanhalla suomalaisalueella, mutta esikoisuus on muodostunut kansanliikkeeksi paikoitellen myös Suomessa. Esikoislestadiolaisuuden keskuspaikka on Lahti. Liikkeen piiriin on kuulunut reilusti yli 10 000 henkeä. Esikoislestadiolaisuuden hajottua kahdeksi liikkeeksi, ryhmien kannat-tajamääriä on tällä hetkellä vaikea arvioida tarkasti. Esikoislestadiolai-suudesta irrottautunut Esikoiset ry on arvioinut kannattajamääräkseen noin 3000. Rauhansanalaisuus erkani vanhoil-lislestadiolaisuudesta 1930-luvulla. Suunta tunnetaan myös nimellä pik-kuesikoisuus. Liikkeellä on Suomessa noin 7000 kannattajaa. Lestadiolaisuus on Pohjoismaiden suurin kirkollinen herätysliike ja myös laajimmalle levinnyt Pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike. Lesta-diolaiset tekevät lähetystyötä yli 20 maassa. Lestadiolaisia on Suomessa kaik-kiaan noin 130 000 ja ulkomailla, pää-asiassa Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa, arviolta 50 000–70 000. Maallikko- kasteen kautta kirkkoon? kuntaan. Koskimaan mukaan monilla paikkakunnilla, myös Lahdessa, on käyty neuvot-teluja esikoislestadiolaisen maallikkosaarnaajan kastaman lapsen liittämisestä kirkkoon, kun vanhemmista ainakin toinen kuuluu kirkkoon ja pyytää sitä. Esikoislestadiolaiset ovat tähän asti järjestäneet omia rippikoulujaan kirkon rippi-kouluohjelmassa. Ensi vuonna Lahden seurakuntayhtymä järjestää rippikoulun vain Esi-koiset ry:n kanssa. Esikoisle-stadiolaiset ovatkin aloittaneet omat rippikoulut. - Tulevaisuudessa voi syntyä tilanne, että avioliittoon aikovaa ei ole konfirmoitu kirkossa, jolloin kirkkovih-kiminen ei ole mahdollista. Tällöin tulee harkittavaksi sananpalvelijan suorittama vih-kiminen. Evankelisluterilaisen kirkon jäseninä pyydämme kirkon pappeja toimittamaan hautaan siunaamisen, kertoo Koskimaa. Esikoislestadiolaiset ry omistaa oman rukoushuoneen 23 paikkakunnalla. Esikoiset ry joutuu nyt luopumaan tutuista rukoushuoneistaan. - Ne ovat rakkaita paik-koja, joihin on kokoonnuttu lapsesta asti joka pyhä. Koska siellä on ystäviä ja sukulaisia, luopuminen on raskasta, sanoo Purtanen. Esikoiset kokoontuvat seuroihin Lahden seudulla Liipolan seurakuntakeskuk-sessa, Ristinkirkossa, Asik-kalan kirkossa sekä Heinolan pitäjänkirkossa. - Yhteydet Lahden seu-rakuntayhtymään ja sen kirkkoherroihin ovat olleet todella hyvät pitkän historian ajalta. Kiitollisina toteamme, että pyytämämme palvelut on toteutettu toivomallamme ta-valla. Voimme edelleen nauttia sakramentit kirkon yhteydessä oikein toimitettuina hyvällä omallatunnolla. Nyt uudessa tilanteessa olemme saaneet kirkkotiloja käyttöömme seu-roja varten, ja olemme tehneet loppuvuodelle seuraohjelman. Osallistumme yhdessä myös kirkon jumalanpalveluksiin, kertoo Halme Esikoisten toiminnasta. Esikoislestadiolaisten ruko-ushuone Lahdessa valmistui 20 vuotta sitten Tapparakadulle. Rukoushuoneen rahoittami-seen osallistuivat myös esikois-lestadiolaisuudesta irtautuneet esikoiset. Onko heille luvassa kompensaatiota? - Asiasta ei vielä ole käyty mitään keskustelua, sanoo Koskimaa. Esikoislestadiolaisuuden jakautuminen vaikuttaa myös ystävyys- ja sukulaisuussuh-teisiin. Samassa suvussa voi nyt olla osa esikoisia ja osa esikoislestadiolaisia. - Huoli rakkauden säily-misestä on monen sydämellä keskellämme. Jakautuminen koettelee syvältä perheiden, sukujen ja ystävien yhteyttä. Jumala meitä siinä auttakoon, toteaa Halme. Esikoislestadiolaisten Kos-kimaa on samalla linjalla. Ha-jautumisen ei tarvitse vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, mutta rankempaa on mahdollinen vaikutus perheyhteyksiin. - Ne ovat kipeitä asioita, joiden puolesta meidän pitää rukoilla, etteivät ne pääsisi kylmettymään tai rikkomaan välejä. Uskon asia on meille kaikille omakohtainen. On tärkeää, että meillä säilyy omakohtainen uskominen vai-keinakin aikoina. Julkisuudessa on arveltu, että esikoislestadiolaiset ovat menossa kohti omaa kirkko-kuntaa. Koskimaan mielestä oman kirkkokunnan perusta-minen ei ole ajankohtaista. - Kehitys on mahdol-linen, mutta se ei ole tavoite. Olemme edelleen kirkon sisällä toimiva herätysliike. Emme ole kehottaneet ketään eroamaan kirkosta ja halu-amme jatkaa kirkon jäseninä. Haluamme tukea kirkon sisällä niitä voimia, jotka puolustavat Raamatun arvovaltaa. Evankelis-luterilaisen kirkossa vain papilla on oikeus kastaa lapsi. KIRKON KUVAPANKKI/OULUN SEURAKUNNAT/SANNA KROOK Lars Leevi Laestadiuksen saarnatoimin-nasta syntyi lestadiolaisuus 1800-luvun puolivälissä.


Kirkonseutu | No 17 • 2016
To see the actual publication please follow the link above