Kirkonseutu 1 16 7/2016 15.10.2016 Sohvat ovat Asikkalan nuorten tilan sydän. Laura Visapää Tuikkukynttilät pa-lavat pöydillä, joku virittelee kitaraa, nuorten lörpötys täyttää tilan ja ys-tävät saavat lämpimän halauksen. Ollaan Ellissä, seurakunta-nuorten omassa tilassa Asik-kalassa. Elli on saanut nimensä EL-Kori Oy:n mukaan, jolta vuokratuissa tiloissa nuoret kokoontuvat. Elli on juuri sopivan oloinen: sieltä täältä saadut sohvat hou-kuttelevat lojumiseen, Maata nä-kyvissä -festarijulisteet kiertävät seiniä ja ikkunalaudalla odottaa termoksessa kahvi. Kännykät häviävät sukkelasti näkyvistä, kun veisataan alkuvirsi Tartu käteen Jumalan. Nuoriso-työnohjaaja Minna Ruini pyytää alkurukouksessa siunausta illalle, nuorille ja tulevalle koeviikolle. Tänä iltana puhutaan miehistä ja naisista. Miten miesparka luotiin maan tomusta, ja miten hän sai Eevasta itselleen sopivan kumppanin. Miksi nainen luo-tiinkaan juuri kylkiluusta? ”Siksi, että kylkiluu on lähellä sydäntä”, kuuluu viisas vastaus sohvan uumenista. Aihe on kiinnostava, mutta kiinnostavuutta kätketään vitsien ja naurunpyrskähdysten lomaan. Keskustelu etenee toi-vekumppanin ominaisuuksiin, toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Asikkalan nuortenilloissa käy keskimäärin 60 nuorta, harvoin alle 40. Kun rippikoululaiset kevätkaudella hakevat merkin-töjään, sohvatilaa on tiivistettävä 100 nuorta varten. Nuortentilan yhteydessä Tehtaantiellä sijaitsee myös seurakunnan nuorisotoi-misto, jossa työskentelevät nuo-risotyönohjaajat Minna Ruini ja Mirva Rannantie. - Ovet avautuvat tiistaisin kello 17. Silloin saa tulla kahvit-telemaan, pelaamaan bilistä, ju-tustelemaan tai vaikka ottamaan nokoset sohvalle. Tässä vaiheessa sohvalla on vielä tilaa makoilla... Pyrimme aloittamaan varsinaisen nuortenillan kello 18, Minna Ruini kertoo. Opetusosiossa käsitellään Raamatun Sanan pohjalta esi-merkiksi armoa, syntiä ja Jumalan huolenpitoa. Välillä lauletaan nuorten biisejä, jotka ovat tuttuja ripariajalta. - Illan päätteeksi nautitaan tarjoiluista sekä varsinkin tois-temme seurasta. Jaetaan kuu-lumisia, iloja ja suruja, tarpeen mukaan. Minna Ruinin mielessä pääl-limmäisenä on kiitollisuus näistä seurakuntanuorista. - Yläkerran Isännälle kuuluu kiitos jokaisesta nuoresta, joka ovesta sisään astuu. Omaksi an-siokseni voin ottaa vain sen, että tarjoilemme täällä herkullisia keksejä ja runsaasti popparia. On ilo saada viettää aikaansa itseään paremmassa seurassa, nuorten kanssa, sanoo Minna. Tunnelma nuortenilloissa on kotoisa ja hyväksyvä. - Joukkoomme mahtuu mo-nenlaisia nuoria monenlaisista taustoista, mutta silti sovimme hyvin samojen seinien sisään - välillä ahtaasti - mutta kuitenkin. Usein koen, että lempeys ja huu-mori ovat avainsanoja nuoren kohtaamisessa. Keskustelemme paljon ja kaikesta, ihan kaikesta. Ellin seurakunta Asikkalan seurakuntanuoria syyskuisena tiistaina. Asikkalan uutta pappia ilahduttaa yhteiskristillisyys ALaura Visapää sikkalan seura-kunta sai syyskuun alussa uuden papin. Sakari Similän työalana ovat lapset, nuoret ja perheet. Si-milä haluaa kertoa rakastavasta ja suojelevasta Jumalasta. Työssään Similä tapaa niin vauvoja kuin vaarejakin, ja juttua riittää kaikkien kanssa. Sen sijaan nuorten kanssa työskentely tuntui haasteelliselta, vaikka kuusi rippi-koulua on jo takana. - Eihän tästä ihan kauhean kauan ole, kun itse olin heidän ikäisensä. Rippipukukin mahtuu vielä päälle, mutta hiusraja on noussut. Ensimmäinen kuukausi Asikkalassa on osoittanut, miten upeaa porukkaa nuoret ovat. - Asikkalassa seurakunnan nuorisotyö on hyvin hoidettu, ja nuorten kanssa on mukava olla. Asikkalassa Similää ilahduttaa erityisesti vahva yhteiskristillinen ilmapiiri. - Hienoa huomata, ettei täällä kristittyjen välillä ole raja-aitoja. Ollaan yhteisellä matkalla. Sakari Similä perheineen on asunut Kärkölässä muutaman vuoden. - Muutimme Kärkölän kir-konkylään, kun halusimme asua maalla ja läheinen alakoulu hou-kutti. Ajattelimme, että nyt 5- ja 2,5 –vuotiaat lapsemme aloittai-sivat siellä opintien. Koulusta on kuitenkin tehty lopettamispäätös. Yliopisto-opintojensa alussa Sakari tähtäsi historian ja us-konnon opettajaksi. Kesätyö Parkanon seurakunnassa muutti mielen, ja kutsumus seurakun-tatyöhön vahvistui. Seurakun-tatuntemusta on kertynyt myös suntion työstä Helsingin tuomio-kirkkoseurakunnassa ja Kärkölän kolmesta kesäsuntion pestistä. - Seurakuntatyössä hienoa on ihmisten kohtaaminen. Tunne, että olen oikealla tiellä, on yhä vahvistunut. Kansankirkolla on paljon annettavaa suomalaisille. Kristilliset traditiot ovat tärkeitä, mutta kirkko ei ole pelkästään kulttuurinen instituutio. Kirkolla on kerrottavanaan hyvä uutinen Kristuksesta. Asikkala on Similän toinen papin paikka. Reilu vuosi sitten papiksi vihitty Similä oli kym-menen kuukautta Kouvolassa Anjalankoskella pappina ja hyp-päsi sieltä lennosta Asikkalaan vakituiseen virkaan. Opiskelujen, pätkätöiden ja lasten syntymän pyörteissä elänyt perhe haluaa asettua paikoilleen. - Sekä työtoverit että seura-kuntalaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Asikkalassa olen pitkään, lupaa Similä. Luonnossa liikkumista harrastavalta Sakarilta kannattaa kysyä Kärkölästä hyvät tatti- ja isohaperovinkit, mutta parhaita kantarellipaikkojaan hän ei kerro. Suppilovahveroita ei ole löytynyt.
Kirkonseutu | No 17 • 2016
To see the actual publication please follow the link above