Kirkonseutu 1 2 7/2016 15.10.2016 Kirkonseutu 17/2016 14. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta, puh. (03) 876 6200, Heinolan seurakunta, puh. (03) 859 250, Hollolan seurakunta, puh. (03) 524 6600, Kärkölän seurakunta, puh. (03) 871 580, Lahden seurakuntayhtymä, puh. (03) 891 11, Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250, maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää, puh. 044 719 1293, laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs., PL 84 15111 Lahti, lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247, fax (03) 783 0891, lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 29.10. Ilmoitusaineistot toimitettava 17.10. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio, puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 83 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@mediataloesa.fi, puh. 03-7575 285 asikkalanseurakunta.fi | heinolanseurakunta.fi | hollolanseurakunta.fi | karkolanseurakunta.fi | lahdenseurakunnat.fi Pyhänseutu Pääkirjoitus Tässä lehdessä käsitellään peräti aukeaman verran yhden kirkon herätysliik-keen eli esikoislestadio-laisuuden jakautumista kahtia. Lestadiolaisen liikkeen piirissä hajaantumista on tapahtunut useasti aiemminkin. Nyt kyseessä on kuitenkin sillä tapaa mer-kittävä ratkaisu, että toinen näistä ryhmistä lähtee toiminnassaan selkeästi omaan suuntaansa suhteessa kirkkoon. Esikoislestadiolaiset ry repäisee itsensä irti evankelis-luterilaisen kirkon sakra-menteista eli kasteesta ja ehtoollisesta. Liikkeen piirissä maallikot ovat jo ryhtyneet jakamaan ehtoollista ja kastamaan lapsia. Tämä jako vaikuttaa niin yksilöiden elämään, esikoisle-stadiolaisen liikkeen asemaan ja panee myös kirkon mietti-mään omaa suhtautumis-taan liikkeeseen. Yksit-täiset jäsenet joutuvat valitsemaan joko Esi-koislestadiolaiset ry:n tai Esikoiset ry:n. Vanhem-mat pannaan päättämään mihin vievät lapsensa. Entä jos muu suku valit-see toisin? Tämä aiheuttaa varmasti ristiriitoja ja säröjä niin perhe- kuin ystävyssuhteisiin. Kummankin tahon johtohenkilöt puo-lestaan kantavat suurta vastuuta siitä, miten ohjaavat joukkojaan ja mihin suuntaan herätysliikettään vievät. Eten-kin selkeän pesäeron ottamisella kirkos-ta saattaa olla ratkaisevia vaikutuksia. Voiko tien päässä olla kokonaan oma kirkkokunta? Jälleen olisi kristikuntaan rakennettu uusi raja-aita. Kirkossa puolestaan täytyy pohtia esimerkiksi sitä, miten suhtaudutaan niihin lapsiin, jotka on kastettu Esikois-lestadiolaiset ry:n piirissä maallikko-saarnaajien toimesta. He voivat tieten-kin osallistua seurakunnan toimintaan kuten kaikki muutkin lapset. Toinen kysymys on, otetaanko nämä lapset kirkon jäseniksi. Tämä ei tunnu kovin loogiselta, jos vanhem-mat alun perin haluavat kas-taa lapsensa kirkkojärjestyk-sen vastaisesti ilman pappia. Kaiken tämän keskellä Esikoislestadiolaiset ry:n jäsenet ovat edelleen yksityisinä henkilöinä kirkon jäseniä. Muutamia heistä on myös seurakun-tien luottamuselimissä. Ristiriita tilanteessa on melkoinen. Maritta Roslakka TIMO PORTHAN SUNNUNTAI 16.10. Uskon perustus 22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 46:2-8, Jes. 33:20-22 tai Jer. 3:14-15, Room. 1:16-17 tai Ef. 6:10-18, Joh. 4:46-53 SUNNUNTAI 23.10. Antakaa toisillenne anteeksi Sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Niin Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Psalmi: Ps. 119:162-168 1. lukukappale: 1. Moos. 50:15-21 2. lukukappale: Ef. 4:25-32 Evankeliumi: Matt. 18:23-35 Virsi Rauhan Herra, maailmaasi anna rauha suloinen. Ihmiskunnan hallintaasi suostua suo rukoillen. Silloin kansat sovussa auttaa toinen toistansa. Virsikirja 588:1 Repäisy omille teille Hyvä paimen | ”Uusi luomus Kristuksessa” ENNEN uskonpuhdistusta ihmisen pelastumisen aja-teltiin tapahtuvan uskosta ja rakkaudesta. Rakkaudella tarkoitettiin mielen suuntautumista kohti kaikkein suurinta hyvää, eli Jumalaa. Tämä ei ollut riittävää vaan uskon piti olla rakkauden muovaamaa. Vasta kun ih-minen vahvisti uskoaan ahkeroimalla hyviä tekoja, an-tamalla almuja ja ripittäytymällä säännöllisesti, Jumala vanhurskauttaa ihmisen. Rahapulan vuoksi kirkko myi kristityille aneita, joilla sai helpotusta rippi-isän mää-räämistä parannusteoista. Niitä myytiin myös optioina varmuuden vuoksi etukäteen. Tämä oli pöyristyttävä asia Martti Lutherille. Hänen mielestään opetus ihmisen pelastumisesta oli lähes kokonaan filosofisen pohdinnan kyllästämää. Hän ha-lusi reformoida, muotoilla uudelleen, kirkon uskonopin takaisin Raamattuun. Hän aloitti reformaation 31.10.1517 naulatessaan 95 teesiään Wittenbergin linnan oveen. Luther löysi Raamatusta Jumalan, joka vanhurs-kauttaa ihmisen yksin uskosta. Hän käänsi rakkauden suunnan. Synnin tähden ihminen ei kykene rakasta-maan Jumalaa ja siksi Hän lahjoittaa pelastuksen kas-teessa. Korkeimman hyvän tavoittelu tapahtuu siten, että Jumala lahjoittaa meille itsensä Kristuksessa ja tekee meidät siten kelvollisiksi itsellensä. Ihminen ei muutu Jumalaa tavoittelevaksi, vaan alkaa lahjoittaa saamaansa rakkautta muille. Koska Jumala ei tarvitse tekojamme, voimme antaa ne lähimmäisellemme. Usko ja pelastuminen eivät ole siis ihmisyyteen pe-rustuvia kykyjä tai ominaisuuksia, vaan ne annetaan meille ulkopuoleltamme. Siksi teot menettävät pelas-tuksen asiassa merkityksensä. Niillä emme voi vahvistaa Kristuksen läsnäoloa tippaakaan. Kun Kristus asuu meissä, sisimmässämme käy jat-kuva taistelu. Nimittäin kaksi rakkautta taistelee meissä – Jumalan rakkaus ja meidän oma itsekäs rakkautemme. Kristus vaikuttaa meissä, että eläisimme myös toisia varten. Toisaalta itsekäs rakkautemme taistelee tätä vastaan ja haluaa aina pitää Jumalan antamat lahjat vain itsellämme. Tämä itsellä pitäminen on Lutherin mukaan synnin perusolemus. Paavalin mukaan tässä jännitteessä elävä ihminen on ”Uusi luomus Kristuk-sessa”. Tähän näkemykseen myös Luther yhtyi. Kun me lahjoitamme saamaamme rakkautta eteenpäin, mikä voisi olla parempi lahja kuin sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, joka pelastaa meidät uskon kautta? Kari Eskelinen kirkkoherra Nastolan seurakunta
Kirkonseutu | No 17 • 2016
To see the actual publication please follow the link above