17.9.2016 Kirkonseutu 15/2016 9 Metsäpellossa juhlitaan Aava aloitti kolmannen vuoden seurakunnan päiväkerhossa. Laura Visapää Pari viikkoa sitten Aava Parikalle ei tullut illalla uni silmään. Aava laski päiviä seurakunnan päiväkerhon alkuun melkein yhtä innokkaasti kuin joulua odotellessa. Viisivuotias Aava aloitti nyt kolmannen päiväkerhovuotensa Metsäpellon seurakuntakodissa. Tänä syksynä kerhokaveriksi pääsi myös pikkuveli, kolmevuotias Tuisku. Kotiin äidin kanssa jäi kuopus, kahden ikäinen Okko. - Kun lapset eivät ole kunnal-lisessa päiväkodissa, seurakunnan päiväkerhossa pääsee touhuamaan muiden lasten kanssa. Sieltä Aava on saanut samanikäisiä kavereita. Kerhossa opitaan uusia taitoja ja tehdään asioita, joihin ei kotona välttämättä ehdi syventyä arjen pyörityksessä. Kerhoryhmässä lasten lukumäärä ohjaajien määrään nähden on ihan koh-tuullinen. Kaikki lapset ehtivät tulla huomioiduiksi, kuvaa Susan Parikka. Lisäplussana on se, että lasten kerhokäynnit ovat roudauksesta huolimatta äidillekin mahdolli-suus huilata hetki. Susan kertoo, että Aavan ensimmäinen päiväkerhovuosi meni aamulähtöihin opetellessa. Viime vuonna Aava oli iltapäivä-vuorossa, ja silloin lähdöt alkoivat sujua. Nyt kolmannen vuoden alkaessa Aava on odottanut innokkaasti kerhon alkua. Pari-koitten lapset ovat päiväkerhossa kolmena päivänä viikossa kolmen tunnin ajan. Teemu ja Susan Parikka käyvät vuorovuosin varhaiskasva-tuskeskustelussa lastenohjaajien kanssa. Tänä vuonna oli Teemun vuoro. - Lastenohjaaja kyseli per-heemme arvoista. Kerroin, ettemme miellä itseämme mi-hinkään erityiseen lokeroon, vaan yritämme edistää lasten kasvua suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Toivomme, etteivät lapsemme lajittele ihmisiä esimerkiksi etnisyyden, uskonnon tai perhe-muodon perusteella. Lastenoh-jaaja totesi, että kristillisiin ar-voihin kuuluu kaikkien ihmisten kunnioittaminen ja suvaitsevai-suus, kertoo Teemu keskustelusta. Parikoiden periaatteena on, että lasten kuuluu olla lapsia. Lapset leikkivät paljon yhdessä sekä sisällä että ulkona, riehuakin saa tietyin reunaehdoin, piirus-tusvälineet ja kirjat ovat aina saatavilla, ja lapsia innostetaan musiikin pariin. - Lapsille toivomme rohke-utta olla oma itsensä. Tyttöjen ei tarvitse olla hiljaisia tossukoita, vaan heidän pitää saada toteuttaa rohkeasti omia unelmiaan eikä kaikkien poikien tarvitse pelata jalkapalloa, kuvaa Susan. Myös hyvät pöytätavat ja osal-listuminen kodin yhteisiin aska-reisiin ovat kunniassa. - Lapset käyttäytyvät ruoka-pöydässä asiallisesti: ruualla ei leikitä, leluja tai kirjoja ei tuoda ruokapöytään, ruokaa maistetaan edes hiukan. Syömme joka päivä ainakin yhden yhteisen aterian. Myös lapset osallistuvat ikäta-sonsa mukaan kodin askareisiin. Pyykki- ja astianpesukone täyte-tään yhdessä, jokainen vie omat likaiset ruokailuvälineensä tiski-pöydälle ja lelut korjataan poru-kalla paikoilleen illan päätteeksi. Kaikkea ei aina tarvitse saada valmiina, tiivistää Susan. - Tavoitteet ovat siis korkealla, mutta se on usein semmoista tah-tojen taistelua ja samojen asioiden jankkaamista, eikä ollenkaan aina onnistu arjen kiireissä, myöntää Susan. Musiikki on Susanin ja Teemun rakas harrastus. Teemu laulaa Lahden Gospelkuorossa ja Susan soittaa selloa seurakunnan kamariorkesterissa. Kumpikin kehuu omaa harrastustaan. - Olen laulanut monissa kuo-roissa, mutta gospelkuoro on mulle just sopiva. Siellä vaihtuu ohjelmisto nopeasti toiseen, ja kuoronjohtaja Marjaana Tu-runen ei päästä helpolla. Kuo-rossa on ammattilaismeininkiä, kehuu Teemu. Susanille orkesteriharjoitus on viikon kohokohta. - Meillä on tosi kiva porukka, soittajia on kaikenikäisiä ja mo-nista ammateista. Henki on hyvä ja kaikki ovat kivoja. Minulle on löytynyt orkesterista ja Tee-mulle kuorosta oikein läheisiäkin ystäviä. Allakat ovat ahkerasti esillä, kun Susan ja Teemu sovittavat yhteen töitään sekä omia ja lasten musiikkiharrastuksia. Susan on vuoden alusta tehnyt osa-aikaista työtä iltaisin ja viikonloppuisin. Teemun päivätyö päättyy niin, että kotivuoroa vaihdetaan len-nossa ovenraossa. Näin lapset voivat olla kotihoidossa, ja iso-vanhemmat tulevat avuksi tiukan paikan tullen. - Kun kiristää, puhumalla ja huumorilla on selvitty – sekä suklaalla, jota on aina varastossa, sanoo Teemu. Kerhosta uusia taitoja Elokuinen ilta pihakeinussa: Teemu ja Susan Parikka sekä lapset Aava, Tuisku ja Okko. Perhettä vahtii Senna-collie. METSÄPELLON seurakuntakodissa juhlitaan mikkelinpäivänä. Puiden suojaan kalliolle arkkitehti Pauli Lindströmin istuttama seurakun-takoti on palvellut alueen asuk-kaita jo 30 vuotta. - Olemme lähellä keskustaa, mutta metsän keskellä. Metsään menemmekin usein lasten kanssa, ja myös 30-vuotisjuhlassa men-nään omaan metsään luontopo-lulle, kertoo lastenohjaaja Mira Kähkönen. Rakennuksen yläkerrassa kokoontuvat seurakunnan päivä-kerhot ja perhekerho sekä naisten käsityökerho. Kirkkosali eli Pirtti sijaitsee seurakuntakeskuksen alakerrassa, jonka toinen pääty on vuokrattu Montessori-päivä-kodille. Pirtissä on joka torstai avoin päiväkerho ja muutaman kerran vuodessa yleinen jumalan-palvelus, jouluna aattohartaus, ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa Pirtissä lauletaan Kauneimmat joululaulut. Kirkkosali on kesäaikana ollut juhlakäytössä joka viikon-loppu. On ollut rippijuhlia, kasteita ja muita perhejuhlia. Kirkkosali sopiikin hyvin perhejuhlien pito-paikaksi ja kokoontumistilaksi. Se on kotoisa ja valoisa, ja sen kor-keista ikkunoista avautuu näkymä mäntymetsikköön. Kirkkosaliin mahtuu noin 60 ihmistä kahville tai ruokailemaan. Käytössä on nykyaikainen keittiö joko pitopal-velun käyttöön tai oman tarjoilun järjestämiseen. - Mukavaa olisi, jos myös Metsäpellon yhdistykset ja muut ryhmät löytäisivät seurakunta-kodin kokoontumistilakseen, sanoo Kähkönen. Seurakuntakodin 30-vuotis-juhla alkaa 2.10. kello 14.30, jolloin on toiminnallista yhteistä tekemistä ulkona ja sisällä. Perhe-messu juhlasalissa alkaa kello 16. Messussa laulavat nykyiset päivä-kerholaiset sekä Mukula-kuoro, ja aluepappi Juha Pessi saarnaa. Juhla päättyy kakkukahveihin. Esillä on myös päiväkerholaisten piirustuksia sekä valokuvia men-neiltä vuosilta. Lastenohjaajat Milka Ikäläinen ja Mira Kähkönen valmiina leikkimään päiväkerholaisten kanssa. Puhumalla, huumorilla ja suklaalla selvitään.
Kirkonseutu | No 15 • 2016
To see the actual publication please follow the link above