Järvinen järkeilee
KEILAAJA | 37
Tasan ei käy...
Keilailussa käytettävät tasoitukset ovat puhuttaneet
aina. Sen huomasi taas, kun keilailun moniosaaja
Sami Konsteri käynnisti asiasta keskustelun
liittomme keskustelupalstalla. Aihe herätti huomattavan
paljon kommentteja verrattuna moneen muuhun
keskustelupalstalla viime aikoina esiin nostettuihin teemoihin.
Itse en tuohon mainittuun keskusteluun osallistunut,
mutta aihe on toki tullut hyvinkin tutuksi vuosikymmenten
aikana. Kirjoitin tasoitusjärjestelmästämme Keilaaja-lehden
puheenjohtajapalstalla noin viisi vuotta sitten ja varmaan
olen osallistunut satoihin aiheeseen liittyviin keskusteluihin;
niin kokouksissa, eri kisojen yhteyksissä, keilahallien kahvipöydissä
kuin vaikkapa erinäisissä illanistujaisissa. Noissa
viimeksi mainituissa julkituodut esitykset lienevät usein olleet
- jolleivat nyt mieleenpainuvimpia niin usein mielikuvituksellisempia.
Yhtä kaikki: jokainen mielipide on arvokas.
Itse olen aina korostanut tasoitusjärjestelmän yksinkertaisuutta,
sen ymmärrettävyyttä. Tämä on mielestäni
ensisijaista nimenomaan potentiaalisia, tulevia jäseniä ajatellen.
Jos kilpakeilaajaksi mielivä ei heti kohta, muutaman
selityskerran jälkeen ymmärrä, miten järjestelmä toimii, voi
olla, että jäsenyys keilailuseuraan jää toteutumatta.
Nykyistä tasoitusjärjestelmää voitaisiin mielestäni yksinkertaistaa
monin tavoin. Esimerkiksi tasoituksen määräytymisessä
käytettäviä ylä- ja alarajoja samoin kuin niihin
liittyvää prosenttilukukirjoa voitaisiin vähentää. Entä onko
niin sanottu leikkurisarjakäytäntö tarpeellinen? Ei ainakaan
ole omiaan yksinkertaistamaan kokonaisuutta.
Ennen vanhaan - jolloin kaikki ei siis välttämättä ollut
paremmin - tasoitusjärjestelmämme oli varsin yksinkertainen.
A-luokkalainen sai 0 pistettä tasoitusta sarjaa kohden,
B-luokkalainen 5 pistettä, C-luokkalainen 10 pistettä ja Dluokkalainen
15 pistettä. Piste. Näin yksinkertaista, mutta
ei ehkä enää nykypäivään sopivaa.
x x x
Viime vuosien kehitys keilapalloissa ja ratojen hoidossa
on johtanut siihen, että tuloshaitari on levinnyt lähes dramaattisesti.
Kun ennen kuuden sarjan tuloshaitari liikkui
pääsääntöisesti 900 - 1300 pisteen välissä, nykyään alapää
on ennallaan, mutta yläpää on noussut parisataa pistettä.
Näin siksi, että taitavimmat pelaajat osaavat käyttää laajaa
palloarsenaalia ja erilaisia olosuhteita muita keilaajia paremmin
hyväkseen. Näinhän on aina ollut, mutta nykykehitys
on korostanut tätä asiaa.
Tuo parempi hyödyntäminen, osaaminen ei tietenkään
voi olla rangaistavaa, esimerkiksi juuri tasoituksia ajatellen.
Mutta ymmärtääkseni nykyinen tasoitusjärjestelmä verrattuna
mainitsemaani entiseen malliin, vastaa kyllä jollakin tavalla
tähän tuloksissa tapahtuneeseen eriytymiskehitykseen.
Erilaisia malleja lajimme tasoitusjärjestelmäksi on useita.
Niitä kaikkia voidaan varmasti perustella järkevin argumentein.
Absoluuttisen oikeaa eikä kaikkia keilaajaryhmiä
tyydyttävää mallia ole kuitenkaan olemassa. Kun näin on,
meidän keilaajien on tässäkin asiassa tyydyttävä sietämään
epätäydellisyyttä. Siis kun sitä täydellisyyttä ei ole olemassa.
Yksinkertaistamisen lisäksi tasoitusjärjestelmää voisi rukata
siihen suuntaan, että se motivoisi keilaajia kehittymään.
Asettamaan itselleen tavoitteita. Tavoiteasetanta ei pidä olla
pelkästään huippukeilaajia varten, vaan myös kilpakeilaajia
ja jopa harrastekeilaajia. Tavoitteet ovat tietty eri mitallisia,
mutta toivottavasti eteenpäin vieviä eri keilaajaryhmissä.
x x x
Kyse on mielestäni siitä, että keilailun on syytä
entisestään parantaa imagoaan oikeana urheilulajina.
Siinä on kuljettu oikeaan suuntaan,
mutta tekemistä varmasti vielä riittää. Ehkä
vähemmän kuin enemmän anteliaampi
tasoitusjärjestelmä voisi edistää tätä tavoitetta.
Samalla muistaen sen, että koko
kilpailujärjestelmä voi kaatua, jos meillä
ei ole kisoissa tarpeeksi osallistujia.
Vaikea yhtälö, myönnetään.
En ihan tarkkaan ole selvillä,
missä vaiheessa keilailun
pistelaskujärjestelmän
mahdollinen muuttaminen
on menossa, mutta jos se
joskus tulee kokeiluja laajemmin
käyttöön, myös tasoitusjärjestelmä
kokee sitä
myötä täydellisen muutoksen.
Malleja pistelaskun
muuttamiseksi on olemassa
useitakin, muun muassa sellainen,
että sarja olisi yhtä kuin
kymmenen avausheittoa. Eli viidellä
kaadolla, kolmella ysi- ja kahdella
kasiavauksella sarjatulos olisi
yhtä kuin 93. Miten tuohon sitten
mahdolliset tasoitukset liittäisi?
Polkuja ja sivupolkujakin tasoitusjärjestelmän
kehittämiseksi
on siis enemmän kuin laki määrää,
mutta kehitettävää joka tapauksessa
on. Uskon, että liittomme nykyinen
johto jäseniä kuunnellen vie asiaa
eteenpäin. Kokemuksesta tiedän, että
kiitokset ovat kiven alla, mutta kehitystä
vastaan ei kukaan liene.
HARRI JÄRVINEN