KEILAAJA | 13
Kokeneet kilpasisaret Roosa Lundén (vas.)
ja Piritta Maja joutuivat taipumaan, mutta
katselivat hymyssä suin korkeimmalle
korokkeelle SM-kilpailujen mitali-
seremonioissa 600
noussutta
17-vuotiasta Elice Piksilää.
500
400
300
200
100
0
1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 53 55 57 59 61 63 65 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89
v. 2001
v. 2010
v. 2016
Graafin alareunassa olevat numerot ovat ikävuosia.
keskiarvolla kepulointi tulisi hankalammaksi
ja kalliimmaksi niille muutamille, jotka sitä
kenties harrastavat.
Junnuille, veteraaneille ja yleensä alempiluokkaisille
tulisi järjestää omia kilpailuja
luokkatasoituksilla. Tietenkin tuo luokitussysteemi
pitäisi ensin päivittää vastaamaan
tämän päivän tilannetta. Joitakin korjauksia
on jo tehtykin. Lisäksi jokainen paikallisliitto
voitaisiin velvoittaa järjestämään 1-2 kisaa
kaudessa kullekin näistä ryhmistä, jos niitä ei
muutoin synny. Riittävän laaja ja isopalkintoinen
avoin rankingkiertue olisi sitten ainakin
osaratkaisu huippukeilailua varten. Nykyisestä
kiertueesta ei kovin kummoista käsitystä saa,
kun lukee suljetun kiertueen pelipaikkojen
kaupustelusta keskustelupalstalla. Mutta mistä
näkyvyys suurelle yleisölle, mikä toisi sitten
sponsoreitakin?
Näkyvyys ja imago
Keilailun imagoa painaa lasten vanhempien ja
opettajien silmissä mielikuva "kaljaveikkojen
lajista", kun kilpakeilailu ja vapaa-ajan viihde
sotkeutuvat pahemman kerran toisiinsa
ihmisten mielissä. Tuosta painolastista irtautuminen
vaatii kovasti markkinointityötä ja
imagon pesua ja kehittämistä. Tällä hetkellä
onneksi näyttää, että ongelmaan on tartuttu
topakasti ja se on hyvä se.
Mutta miksi keilailu yleensä näkyy niin
harmittavan vähän mediassa, vaikka Suomi on
lajin suurmaita? No, kun se on olympiakelvoton
yksilölaji, eikä sillä ole nykyajan trendituotetta,
varsinaista ja aidot sarjapelien tunnusmerkit
täyttävää sarjatoimintaa, medialla ei ole oikein
mitään esitettävää. Kaiken kaikkiaan näkyville
pitäisi saada kilpailutoimintaa erityisesti maksuttomille
kanaville, mutta mitä ja miten?
Hankala organisaatio
Keilailun monikerroksinen organisaatio syö
perusjäsenen vaikutusmahdollisuudet. Tavallisella
rivikeilaajalla ei ole käytännössä vaikutusmahdollisuuksia,
eikä hänen mielipiteensä
ja toiveensa pääse esille. Tämä siksi, että
keilailun organisaatio on kokoonsa nähden
turhan monikerroksinen "seurataso - paikallisliitto
- SKL - ylätasot" kuviollaan, jonka alle
tavallinen Taneli hautautuu.
Miksi keilailu ei voisi ottaa mallia golfista?
Suoraan keskusjärjestöön kuuluva yksi seura
kutakin hallia kohden ilman paikallisliittoja
tarjoaisi mahdollisuudet monimuotoisempaan
paikallistoimintaan ja tehokkaammat toimintaedellytykset
yleensä, kustannussäästöjä, rivijäsenille
paremmat mahdollisuudet vaikuttaa
keskusjärjestön toimintaan, konkreettiset
mahdollisuudet saada kunnalta toimintatukea
ja realistiset mahdollisuudet valtion seuratukeen
isommissa hankkeissa, esimerkiksi
junnutyössä. Tästä on hyvänä esimerkkinä
pääkaupunkiseudun kahden kunnan suurimman
seuran yhteishanke, joka sai seuratukea
OKM:ltä yhteensä 30.000 euroa Let's
Bowlilleen.
Ja kun vielä SKL:n hallituksen ja jäsenkokouksen
välistä poistettaisiin liittovaltuusto
niminen turhake, oltaisiin paljon matalammassa
ja tehokkaammassa organisaatiossa.
Kannattaisikohan kokeilla? Voisi kuvitella,
että Suomesta löytyy keilailupaikkakuntia,
joilla on myönteinen asenne ennakkoluulottomaan
toiminnan kehittämiseen ja uusien
ratkaisujen kokeiluun.
Miten toimintaa tehostetaan, siinäpä kysymys.
Olisiko järkevää palkata liiton henkilökuntaan
vakinaisiksi sekä mediaihminen
että päävalmentaja hoitamaan näitä vaativia
tontteja? Ehkä näitä harkitaankin. Tietenkin
kysytään, mistä tulisivat rahat palkkoihin.
Rahoituskeinoja olisi varmasti useita. Esimerkiksi
kilpailumaksusta voitaisiin ottaa kaikissa
mahdollisissa pelimuodoissa 5 senttiä/pelattu
sarja SKL:n kukkaroon, se tekisi nykytasolla
noin 60.000 euroa vuodessa. Tuolla summalla
ja joillakin lisäsäästöillä voitaisiin hoitaa ko.
toimihenkilöiden palkat. Esimerkiksi puolet
tuosta viisisenttisestä voitaisiin ottaa ensimmäisen
edunsaajan eli keilahallien osuudesta
ja toinen puoli järjestävältä seuralta.
Nykyisin päätöksenteossa rivijäseniä
kuunnellaan vain alimmalla eli seuratasolla.
Eikö liitto kuitenkin ole jäsenistöään varten
ja eikö jäsenkunnan mielipiteitä ja tarpeita
tulisi kuunnella aktiivisesti ja nykyistä paljon
enemmän? Eikö voitaisi tehdä tasaväliotannalla
jäsenistöstä mobiilisti toimiva viitetietokanta,
jonka avulla voitaisiin isoissa asioissa
helposti selvittää jäsenistön kanta parin
prosentin virhemarginaalilla. Sen tekeminen
ei paljoa maksaisi, eikä käyttökertakaan. Keskeisiä
kehittämiskohteita voitaisiin selvittää
myös huolellisesti suunniteltujen innotiimien
avulla, se on erinomainen työkalu.
Loppukaneetti
Jäsenkunnan kehittymisen osalta tässä esitetty
on vain suuntaa antavaa. Jutun taustamateriaali
ei ole riittävän laaja, mutta kertoo suunnan. Jäsenmäärän
kehittyminen tulee olemaan keilailulle
erittäin haasteellinen. Tämä kevyt tarkastelu
antaa vain osviittaa ja virheitäkin voi olla,
joten lukija tehköön omat johtopäätelmänsä.
Olisi myös kiva, jos liitto julkaisisi kaiken
kansan nähtäville keilailuliiton arvot, visiot,
missiot, strategiat ja kehittymissuunnitelmat,
vai mitäs ne kaikki taas olivatkaan?