Hallinto-oikeus hylkäsi Uusimaa – kaavasta 2050
tehdyt valitukset
14
vahvistamiin suojeluohjelmiin,
rinnastuu tosiallisesti pakkolunastukseen
ilman korvausvelvollisuutta.
Mikäli maanomistaja ei ole halukas
muodostamaan alueestaan suojelukohdetta
tai jos ELY-keskus ei ole
halukas/kyvykäs muodostamaan alueesta suojelukohdetta, on
tilanne maanomistajan kannalta se, että alue on tosiasiallisessa käyttökiellossa
ilman korvauksia. Valituksessa painotettiin, että tilanne
on perustuslain vastainen ja aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta
haittaa. Pelkän maakuntakaavamerkinnän perusteella maanomistajalla
ei myöskään ole lainmukaista mahdollisuutta saada aluetta
lunastettavaksi valtiolle.
Hallinto-oikeuden päätös
Monen muun valituksen ohessa myös maanomistajajärjestöjen
valitukset hylättiin. Hallinto-oikeus oli mm. sitä mieltä, että suojelualuemerkintä
ei ole lainvastainen pelkästään sillä perusteella, ettei
asiassa ole varmuutta siitä, että alueen osoittaminen luonnonsuojelualueeksi
olisi mahdollista ilman maanomistajan suostumusta.
Riittävää on, että alueella on kaavamerkinnän edellyttämiä maakunnallisia
luontoarvoja, joihin on tullut kiinnittää erityistä huomiota
maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 6 kohdan nojalla.
Päätöksen mukaan pelkkä SL-merkinnän osoittaminen ei merkitse
alueen pakkolunastamista eikä muutoinkaan aiheuta maanomistajalle
laissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa eikä myöskään ole
perustuslain takaaman omaisuudensuojan vastaista.
Hallinto-oikeus totesi, että päätös ei ole lainvastainen silläkään
perusteella, että suojelumerkinnällä saattaa tilanteesta riippuen
olla esimerkiksi metsälaista tai muusta lainsäädännöstä aiheutuvia
maanomistajan kannalta kielteisiä vaikutuksia. Lainvastaista ei
myöskään ole, että kaava vaikeuttaa alueen metsätalouskäyttöä sen
johdosta että merkintä vaikuttaisi esimerkiksi puutavaran ostajien
käyttäytymiseen maanomistajan kannalta haitallisella tavalla. Hallinto
oikeuden näkemys oli, että kaavapäätös ei ollut perustuslain
takaamaan omaisuudensuojan vastainen.
Hallinto-oikeuden mielestä merkitystä ei ole sillä, että kaavaratkaisun
taustalla oleva selvitys on laadittu soidensuojeluohjelman
täydennystä varten tai sillä, että ohjelman valmistelun yhteydessä
ei ole tehty päätöksiä ohjelman jatkosta. Selvityksen huomioimisen
kaavassa edellytyksenä ei ylipäätään ole, että suojelun toteutuksesta
olisi tehty valtioneuvoston periaatepäätös tai että maanomistaja
olisi antanut suostumuksen.
Hallinto-oikeuden päätöksessä hyväksyttiin siis ns. kaavasuojelu.
Kaavasuojelun ongelma kuitenkin on, että maanomistajilla ei ole
takeita siitä, että suojelusta aiheutuvat menetykset tulevat varmuudella
korvatuksi. Tätä kirjoitettaessa MTK-Uusimaa ja muut kanssavalittajat
harkitsevat valitusluvan hakemista korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
■
HELENA ÅLGARS, VARATUOMARI,
TOIMITUSJOHTAJA
MAANOMISTAJIEN
ARVIOINTIKESKUS OY
HELENA.ALGARS@ARVIOINTIKESKUS.
FI , P. 0500 665 655
MIRKA NIEMELÄ
Uudenmaan maakuntavaltuusto
hyväksyi 25.8.2020
koko Uudenmaan
kattavan Uusimaa -kaava
20250 kokonaisuuden.
Kokonaisuudella on tarkoitus korvata
nyt Uudellamaalla voimassa olevat maakuntakaavat, lukuun ottamatta
neljännen vaihemaakuntakaavan tuulivoimaratkaisua ja Östersundomin
alueen maakuntakaavaa. Kaava poiki yhteensä 35 valitusta
Helsingin hallinto-oikeudelle, joista annettiin päätökset 24.9. 2021.
Suurin osa valituksista hylättiin.
Maanomistajajärjestöjen valitus
Kaavasta valitti useita tahoja, mukaan lukien MTK-Uusimaa ry yhdessä
SLC-Nylandin, Mhy Länsi-Uusimaa ry, Mhy Uusimaa ry ja Skogsvårdsföreningen
Skogsreviretin kanssa.
Maanomistajajärjestöt vaativat valituksessaan kaavojen kumoamista
ja palauttamista uuteen valmisteluun. Valitusta perusteltiin mm.
puutteellisella vuorovaikutuksella kaavoitusprosessissa sekä puutteilla
kaavan vaikutusten selvittämisessä ja kaava-aineiston pohjana olevissa
tutkimuksista ja selvityksissä. Valituksessa katsottiin myös, että kaavassa
ei oltu noudatettu maankäyttö- ja rakennuslaissa olevia säännöksiä
maakuntakaavan sisältövaatimuksista ja että kaava on perustuslain
vastainen.
Järjestöjen valituksen taustalla oli pääosin kaavaan otetut laajat
suojelualuemerkinnät (SL). SL-kaavamääräyksen mukaan merkinnällä
osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojellut tai suojeltavaksi
tarkoitetut alueet. Niitä ovat mm ns. muut luonnonsuojelualueet
tai muutoin maakunnallisesti arvokkaiksi todetut luontoalueet.
Kaavamääräysten mukaan suojelualueeksi osoitetulle alueelle ei saa
suunnitella toimenpiteitä, jotka vaarantavat tai heikentävät niitä luonto
ja ympäristöarvoja, joiden perusteella alueesta on muodostettu
suojelualue tai tavoitteena on siitä perustaa sellainen.
Kaavaan on otettu SL-alueiksi mm. alueita, jotka olivat sisältyneet
valmisteltuun soidensuojelun täydennysohjelmaan. Yhtenä valitusperusteena
oli, että soidensuojelun täydennysohjelmasta ei ole olemassa
valtioneuvoston periaatepäätöstä, minkä vuoksi alueita ei tule sisällyttää
kaavaan.
Valituksessa tuotiin myös esille, että SL-merkinnän oikeusvaikutukset
ovat epäselviä niin viranomaisille kuin maanomistajille ja heidän
rajapinnassaan oleville toimijoille. SL-merkinnät eivät täytä
kaavan oikeusvaikutusten selkeyden ja tarkkarajaisuuden
vaatimusta. Merkinnöistä on haittaa maanomistajille
mm. siinä, että SL-alueisiin ei sovelleta
metsälakia ja siihen liittyviä säädöksiä
ja merkintä voi vaikutta kielteisesti
puun myyntimahdollisuuksiin.
Maanomistajille tämä
aiheuttaa kohtuutonta
haittaa, mikä jo sinänsä
aiheuttaa kaavan lainvastaisuuden.
Maakuntakaavalla
toteutettava
suojelu, joka ei perustu
luonnonsuojelulain
mukaan perustettuihin
suojelualueisiin
eikä valtioneuvoston