Miksi työstä tuli pelkkää
raatamista?
”Nyt loikitaan vähän historiassa ja
mietitään, miten työstä on tullut niin
inhottava asia. Siihen liittyy vahvasti
kristillinen ideologia. Olen itse siis täysin
uskonnoton ihminen, mutta hyväksyn
humanistina kaikenlaiset näkökulmat eli
en puhu uskonnollisia vakaumuksia
vastaan. Joudun kuitenkin kertomaan,
että kristinuskossa on kuitenkin
tällainen ihmisten ajatusten kannalta
hirvittävän tuhoisa myytti kuin perisynti.
Sillähän tarkoitetaan sitä, kun Jumala loi
ihmiset eli Aatamin ja Eevan ja tarjosi
heille paratiisiin, mutta he mokasivat
siellä. Sen jälkeen paratiisi, jossa ei siis
tehty työtä, vaan jossa kaikki kasvoi
valmiina, oli menetetty ja me kaikki
jälkeläiset – kristillisen ideologian
mukaan – ollaan siis turmeltuneita ja
meitä rangaistaan työllä. Raamatussa
sanotaan: ’otsasi hiessä sinun pitää
leipäsi syödä.
Ja on meidän vakaumus mikä vaan, niin
tämä meidän länsimainen jatkumo on
2000 vuotta ollut kristillisen ideologian
rajussa otteessa. Esimerkiksi koko
Suomen lainsäädäntö perustuu
Raamatun pohjalle. Nämä ovat siis
hirveän hitaasti muuttuvia asioita, eli
tämä kristillinen ajattelutapa määrää
meitä nykyihmisiä vahvasti. Ja tämä työn
vääristyminen tulee sieltä. Tähän liittyy
vahvasti vielä Lutherin reformaatio 500
vuotta sitten.
Nämä ajatukset ovat meidän
kapitalismin takana, vaikka meidän
markkinatalouden äijät ja naiset ei
ollenkaan ole kristittyjä enää, niin nämä
kristillisen ideologian ajatukset
vaikuttaa. Ne tulevat niin kaukaa, ja
meihinhän vaikuttavat paljon
kaukaisemmatkin asiat.
Täytyy muistaa, että nämä jutut
kuitenkin määräävät meidän
yhteiskuntamme laatua ja niinpä sitten
näiden muunnelmina on syntynyt
tällainen idea, että työnteko on elämän
tehtävä. Eläkeikä nostetaan ylöspäin, ja
väitetään jopa, että työkelpoisuus on
ihmisen mittari ja työttömyys on
syyllistettävä tila, jossa ihminen on
jotenkin kelvoton.
Väitän, että näiden ajatusten pohjana on
nuo vanhat ideologiat, jotka vaikuttavat,
vaikka me emme niitä tiedosta emmekä
välttämättä muista.
Mun uusi, syksyllä ilmestyvä kirja
hyökkää juuri tällaista vastaan. Kannatan
kansalaispalkkaa kybällä. Idea, että
palkkatyö on kunnia ja mikä tahansa työ
on arvokasta, on hirvittävän tuomittavaa
ideologiaa. Täsmälleen näillä samoilla
syillä perustellaan esimerkiksi
turkistarhausta, joka aivan hirveää
eläinrääkkäystä, meidän geneettisten
lähiserkkujen, pienten nisäkkäiden
tappamista, ja sitten sanotaan että tää on
laillinen ammatti. Nämä ovat täysin
kelvottomia argumentteja ja näistä
aiheista teen näitä satujani, kirjoitan
juttujani, koska tämä on ihan olennaista
asiaa.
Olen miettinyt paljon, mitä työn
tekeminen tarkoittaa.
Ajatukset ansiotyöstä ja millä tavalla ne
nykyvalossa näyttäytyvät, ovat todella
vääristyneitä ja vaarallisia ja niitä
tyrkytetään meille itsestäänselvyyksinä.
Työttömiä rangaistaan joillain
narrimaisilla kursseilla ja joillakin ihme
pomputuksilla. Ne ovat hirveän julmia
keinoja ja sieltäkin sitä pahaa oloa tulee.
Sitten ihminen tarvitsee siihen
psyykelääkeitä, jotka aiheuttaa
riippuvuutta, niin noidankehä on
valmis....
Meidän pitää rakentaa tämä yhteiskunta
sellaiseksi, että täällä on vähän helpompi
olla. Siihen liittyy olennaisesti myös
eriarvoisuuden purkaminen ja
työttömyydellä rääkkäämisen
purkaminen.”
Hurme hymyilee pilkkeen säilyessä
silmäkulmissa ja aplodit täyttävät tilan.
Aika tuntuu pysähtyneen. Ennen kuin
Hurme jatkaa matkaa kohti Laulavat
Lehmät –näytelmän suunnittelua
Tikkurilaan, ehdottaa hän että Valtaajat
voisivat tulla kesän jälkeen seuraamaan
Teatterikorkeasta valmistuvien
näyttelijöiden harjoituksia näytelmässä,
jonka Hurme ohjaa. Ja ties vaikka mitä
muuta. Portaat vievät Hurmeen
mennessään, mutta jäämme vielä
hetkeksi pohtimaan hänen ajatuksiaan.
Olo on monilla paljon toiveikkaampi.
Juha Hurme
● Syntynyt 1959
● suomalainen teatteriohjaaja ja
kirjailija sekä teatterialan
johtaja
● Voittanut kaunokirjallisuuden
Finlandia-palkinnon teoksellaan
Niemi vuonna 2017
● Voittanut myös muita palkintoja
ja ollut ehdolla useiden
kirjallisuuspalkintojen
voittajaksi
● Opiskellut biologiaa