Yläharvennus kasvattaa tukkia
ja antaa lisää metsätuloja
Suosiotaan kasvattava yläharvennus on tasaikäisen, hoidetun männikön tai kuusikon käsittelytapa,
joka tähtää päätehakkuuseen. Yläharvennuksella tukin määrä ja harvennustulot kasvavat.
Myös koko kiertoajan tukkisato ja sen laatu voi parantua.
Yläharvennus on hoidettujen metsien
käsittelytapa, joka sopii pääasiassa
männikköihin ja kuusikoihin. Menetelmä
tasoittaa puuston kokoeroja,
sillä siinä poistetaan metsikön suurimpia
puita sekä huonolaatuisia ja
pieniä puita, ja kasvamaan jätetään
terveitä ja elinvoimaisia lisävaltapuita.
Yläharvennusta ei saa tehdä liian
voimakkaasti, joten kerrallaan poistetaan
keskimäärin kolmannes puustosta
niin, että puita jää kasvamaan
lukumääräisesti enemmän kuin alaharvennuksessa.
- Kokonaisrunkoluku jää suuremmaksi,
toisessa harvennuksessa noin
700 kappaletta hehtaarille ja mahdol-
lisessa kolmannessa harvennuksessa
450, kun alaharvennuksessa jää noin
100 kappaletta hehtaarille vähemmän,
Luonnonvarakeskuksen (Luke)
tutkija Pentti Niemistö kertoo.
Yläharvennuksella ei tavoitella
kasvutilan avaamista uuden taimikon
synnylle. Yläharvennus voidaan
tehdä toisena tai kolmantena harvennuksena
ennen päätehakkuuta, joten
se on eri asia kuin metsän jatkuva
kasvatus.
Enemmän tukkeja ja metsätuloja
Toisella ja mahdollisella kolmannella
harvennuskerralla saadaan enemmän
tukkipuuta ja suurempi hyöty eli harvennustuloja
noin tuhat euroa hehtaarilta
enemmän.
- Ensimmäisellä harvennuskerralla
ei tukkia saada, mutta sillä saadaan
huonoa puustoa pois, joten jäljelle jäävän
puuston laatu paranee. Kun myöhemmissä
harvennuksissa metsään
jätetään ”lähes tukkipuun” kokoista
puustoa, metsän koko kiertoajan tukkituottoa
voidaan lisätä, Niemistö sanoo.
Yläharvennus edellyttää sitä, että
taimikkoa on hoidettu hyvin alusta
lähtien ja harvennukset tehdään oikea
aikaisesti.
Soveltuvuus riippuu leimikosta
Niemistö korostaa, että yläharvennuksen
sopivuus vaihtelee leimikoit-
Jarmo Seppälä | Savon Media
14 MHY JÄSENLEHTI 2019