9.2.2019 Kirkonseutu 3/2019 11
KIRKONSEUDUN levikkialueen
seurakunnissa diakoniatyö
tavoittaa vuosittain tuhansia
ihmisiä. Diakoniatyöntekijät
elävät vahvasti mukana ihmisten
arjessa ja osaltaan lievittävät
hädässä olevien hätää
ja murheita. Yksineläjät ja
perheet saavat sekä aineellista
että henkistä tukea. Diakoniatyön
keskeinen rooli onkin
luoda uskoa tulevaisuuteen.
Usein diakoniatyö paikkaa
niitä aukkoja, joita yhteiskunnalta
jää. Se auttaa esimerkiksi
taloudellisissa vaikeuksissa
olevia, mielenterveyden
kanssa kipuilevia ja elämän
eri kriiseissä, myös kuoleman
kohdatessa.
Tyhjentävästi diakoniatyön
merkitystä ja moninaisuutta
on vaikea kuvata. Aavistuksen
toiminnan laajuudesta saanee
eri seurakunnista poimitut
luvut. Oheiset luvut kertovat
levikkialueen seurakuntien
osalta diakoniatyön tavoittaman
ihmismäärän sekä
annetut rahalliset avustukset.
Luvut ovat vuodelta 2018.
Asikkalan seurakunta: tilastoituja
asiakaskontakteja 850.
Luvussa eivät ole mukana
ruoka-apua saavat perheet,
säännöllisesti kokoontuvat
ryhmät eivätkä diakoniatyön
muun tilaisuudet.
Avustuksia seurakunta jakoi
runsaat 15 000 euroa.
Heinolan seurakunta: runsaat
2 000 kohtaamista.
Avustuksina jaettiin 23 000
euroa.
Hollolan seurakunta: tilastoituja
asiakaskontakteja runsaat
2 000, joista seurakunnan
tiloissa eli vastaanotolla oli
runsaat 1 000 ja kodeissa reilut
900.
Avustuksina seurakunta
jakoi runsaat 57 000 euroa.
Lahden seurakuntayhtymä:
viranhaltijoilla noin 9 000 kohtaamista,
diakonian ja sairaalasielunhoidon
vapaaehtoisilla
työntekijöillä kohtaamisia yli
33 000.
Avustuksia yhtymässä jaettiin
noin 190 000 euroa.
"Vaikeassa elämäntilanteessa on hyvä päästä puhumaan tunteistaan", sanoo seurakunnan diakoniatyöstä avun löytänyt Raimo Juvakka.
PEKKA PALORANTA
Pekka Paloranta Raimo Juvakka löysi
avun henkiseen hätäänsä
ja on tuesta
kiitollinen.
Lahtelainen Juvakka,
80, on elänyt värikkään
elämän, josta ei ole tummiakaan
sävyjä puuttunut. Viipurissa
syntynyt, sotalapsena Ruotsissa
ollut ja työikänsä LVI-alan
kaupalla elättänyt mies on ollut
oman tiensä kulkija, taistelija ja
selviytyjä.
Rankka työelämä ja muutospaineet
vaativat kuitenkin
osansa.
– Työ on elämässäni ollut
liiankin määräävä tekijä ja olen
ottanut sen liian vakavasti, Juvakka
myöntää.
Juvakka ei pidä itseään varsinaisesti
uskovaisena. Myönteinen
suhtautuminen kirkkoon
tosin oli syntynyt jo lapsuudessa
ja samalla tavalla kuin lukemattomilla
lahtelaisilla ikätovereilla:
legendaarisissa Seurakuntapojissa,
joka oli nuoriso-ohjaaja
Pentti "Pena" Sormusen
luomus.
Ensimmäisen kerran mies
turvautui diakoniatyöhön
2000-luvun alkupuolella. Voimia
veivät syöpä ja sen leikkaushoito
sekä muutos työelämässä,
joka pakotti eläkkeelle ja
oman yrityksen perustamiseen.
– Olin henkistä apua vaille.
Eläkkeelle jääminen aiheutti
tuskaa, koska työ oli täyttänyt
elämän. Ajattelin, että seurakunnan
jäsenenä ja veronmaksajana
voin hyvin etsiä apua
sieltä suunnasta.
Osoite oli oikea, sillä apua
tuskiinsa Juvakka on saanut
jo alusta lähtien. Viime vuodet
hänellä on ollut koko ajan
yhteys samaan Keski-Lahden
seurakunnan diakoniatyöntekijään.
– Vaikeassa elämäntilanteessa
on hyvä päästä puhumaan
tunteistaan. Olen saanut
henkistä tukea ja kannustusta.
Keskustelu on ollut luottamuksellista
ja avointa.
– Tämä diakoniatyöntekijä
on ymmärtänyt tuskaani ja
pystynyt sitä lievittämään. Hän
on myös rukoillut puolestani,
Juvakka kiittää.
Sittemmin työelämän paineiden
helpotuttua tuskaa ovat aiheuttaneet
terveysongelmat.
Reilut kolme vuotta sitten
Juvakka joutui massiiviseen ja
vaikeaan sydänleikkaukseen.
Kaikki ei mennytkään hyvin.
Leikkauksen aikana mies kävi
pariin kertaan kuoleman rajalla
ja palasi takaisin elvytyksen
ansiosta. Parin päivän sisällä
tarvittiin peräti neljä leikkausta.
Kaiken päälle Juvakka sai
bakteerin, jonka taltutus oli
oma taistelunsa.
Fysiikka kesti mankelin,
mutta pää oli kovilla:
– Jälkitautina seurasi masennus.
Pari vuotta makasin
kotona ja pelkäsin ihmisiä.
Takaisin elämään auttoivat
keskustelut tutun diakoniatyöntekijän
kanssa. Keskustelukäyntejä
on ollut runsaasti.
– Yksikään käynti ei ole
ollut turha. Edelleen olen diakoniatyöntekijään
yhteydessä
ja pääsen lyhyellä varoitusajalla
hänen luokseen. On mukava
tietää, että tukea on saatavilla.
Diakoniatyötä tekevät ihmiset
ovat lohdutuksen tuojia.
Pelastavan avun elämäänsä
saanutta Juvakkaa harmittaa,
että kirkko ja diakoniatyö eivät
saa ansaitsemaansa arvostusta.
– Mielestäni on suorastaan
törkeää, kun valitetaan ettei
seurakunta tee mitään. Sehän
tekee paljon hyvää, kaiken ikäisille
ja vieläpä ilman maksua,
mikä on tänä päivänä tosi harvinaista.
Suosittelen lämpimästi
muillekin henkisessä hädässä
oleville!
Diakoniatyö
antaa
toivoa
tuhansille
Olen saanut
henkistä
tukea ja
kannustusta.
Keskustelu
on ollut
luottamuksellista
ja
avointa.
Raimo Juvakka
MARKKU LEHTINEN