Tahvanaisen mukaan hallin siisteys on kaikki kaikessa, jotta asiakas saadaan viihtymään. Ylöjärven hallista
näkee, että se on pitkäaikaisen ammattilaisen pitämä.
KEILAAJA | 13
TAHVANAINEN TUNNETAAN keilailu-piireissä
hyvin jo 80-luvulta, sillä perinteisten
puuratojen aikana hänet nähtiin ympäri Suo-mea
rakentamassa keilaratoja.
Omien sanojensa mukaan keilaratoja sekä
liikuntasalien lattioita Tahvanainen on ollut
tekemässä sadoissa eri kohteissa.
- Vuonna 1984 asensin ensimmäiset keila-radat.
Tein silloin aliurakointina kaikki Rauli
Repolan myymät keilaradat, minkä lisäksi tein
voimistelusalien lattioita. Hurja määrä tuli
tehtyä ympäri Suomen, hän muistelee.
Keilailusta muodostui nopeasti hänelle
intohimo, sillä Tahvanainen on toiminut ko-ko
2000-luvun Ylöjärven keilahallin pitäjänä
perheensä kanssa. Ratojen rakentamisen ja
keilahallin pyörittämisen lisäksi Tahvanainen
kiersi itsekin kilpailuita jo 80-luvulla, sillä piti-hän
ratoja rakentavan tuntea myös lajin salat.
- Keilailu-uran alku johtui siitä, että ihmiset
alkoivat kyselemään keilailusta, kun tein ratoja.
En kehdannut lähteä siihen, etten osaa vastata.
- Opettelin tietyt asiat ja samalla valkeni
sellaisia asioita, mihin kannattaa ja pitää kiin-nittää
huomiota, kun näitä ratoja rakennetaan.
Kun kävin halleilla sopimassa työasioita, heitin
samalla kisoja. Siitä sain pohjan keilailuun ja
pärjäsinkin ihan hyvin kisoissa.
Tahvanainen on myös nähnyt, miten laji
on muuttunut vuosien saatossa.
- Meillä oli siihen aikaan erittäin vahva
kilpakeilailu ja laji oli hirveän konservatiivista.
Pukeutuminen oli tarkkaa. Muistan sellaisen-kin
tapauksen, Lepistön Matti lähti maailman-kiertueelle
ja heitti farkut jalassa. Se oli siihen
aikaan katastrofi, hän nauraa.
Lama koetteli
Hän myös muistelee, kuinka kilpailut kasvat-tivat
keilaajien varastoja lompakon sijasta.
- Porukka kiersi paljon kilpailuita. Silloin
jaettiin paljon tavarapalkintoja. Meidänkin
suku on saanut ensimmäiset mikroaaltouunit
meikäläisen keilailusta, Tahvanainen virnistää.
Tuohon aikaan elettiin monessa mielessä
keilailun kulta-aikaa, kun parhaimmillaan re-kisteröityneitä
keilaajia oli Suomessa reilusti
yli 20 tuhatta.
- Sitten tuli 90-luvun alun lama ja asiat
tyssäsivät kuin seinään.
Lama koetteli keilailua rajusti, mikä näkyi
Tahvanaisen mukaan siinä, etteivät ihmiset
enää kokoontuneet säännöllisesti porukalla
keilahalleihin.
- Ihmisten vakiovuorot vähenivät selvästi.
Se johti puolestaan siihen, etteivät asiakkaat
olleet yhtä motivoituneita lähtemään samalla
tavalla omatoimisesti keilaamaan. Jos väsytti,
jäätiin kotiin. Se romahdutti lajia totaalisesti.
Halliyrittäjä huomaa lama-ajan vaikutuk-sen
tällä hetkellä asiakkaiden ikäjakaumassa.
- Meillä on selvästi eläkeläiset ja nuoret.
Meiltä puuttuu vahvasti noin kolmekymppis-ten
ja viisikymppisten välinen ikähaarukka.
Mielestäni se johtuu osittain siitä, kun van-hemmat
eivät 90-luvulla käyneet, eivät nuo-remmatkaan
käyneet, Tahvanainen huokaa.
Miksi keilailu ei sitten elpynyt laman jäl-keen?
Yksi syy on ainakin muiden palloilu-lajien
nousu.
- Me elimme siihen aikaan vähän niin, ettei
hoksattu lähteä kehittämään yhdessä tätä lajia.
Ei vain ymmärretty 90-luvulla markkinoida
isosti ja kokonaiskuva jäi siten vaatimattomak-si.
Jokainen keskittyi tekemään omaa juttua.
Tahvanainen muistelee, että esimerkiksi
isoilla palkinnoilla yritettiin motivoida harras-tajia,
mutta se söi puolestaan varoja seuroilta.
Laji muuttunut
Tahvanainen hörppää hyväntuulisena kahvia ja
muistuttaa, etteivät asiat ole heikoista vuosista
huolimatta kauttaaltaan synkkiä. 2000-luvulla
on nähty keilailun parissa paljon hyvääkin.
- Kaikista positiivisin asia on keilailun
automaattinen pistelaskujärjestelmä. Se on
pelastanut paljon, että ollaan tässä pisteessä.
Toinen asia on sitten hohtokeilailu. Nyt me
pystymme kohdistamaan lajin suuremmalle
kohderyhmälle, kun meillä on myös hupikei-lailua,
mitä ei ollut vielä 80-luvulla.
Hän kertoo, että tämän päivän halliyrittäjän
haaste on sovittaa yhteen eläkeläisten, kilpa-keilailun
sekä vapaa-ajan keilaajille omat ajat.
- Se on kaikista järkevintä, että niille an-netaan
kaikille tilaa. Jos kaiken lyö sekaisin,
niin siitä ei tule kuin sanomista. Sen takia kei-lahallilta
odotetaan enemmän tänä päivänä.
Keilailua ja haalarihommia
Omassa hallissaan Ylöjärvellä Tahvanainen
on kasvattanut toimintaansa rakentamalla
kuusirataisen keilahallin viereen ulos mini-golfradan,
joka on ollut paikallaan nyt kak-si
kesää.
- Todella hyvin on toiminut. Olemme
varmasti yksi harvoja halleja, joka tekee pa-rasta
tulosta kesäaikaan.
Tahvanaisen mukaan lisämyynneillä on
tulevaisuudessa erityisesti pienemmille kei-lahalleille
suuri merkitys.
- Ainoastaan isot hallit tänä päivänä elät-tävät
yrittäjän pelkästään keilailulla. Mutta
sen tarjottavan sivutuotteenkin pitää olla
tietysti toimiva ja hyvä. Asiakas pitää saada
pysähtymään ja jäämään.
Bisnes on bisnestä, mutta Tahvanainen
muistuttaa olevansa yhä keilailun parissa
puhtaasta innostuksesta lajia kohtaan.
- Haalarit päällä tänäänkin olen ollut
muissa töissä. Tämä on minulle elämäntapa
ja intohimo. Eikö se ole hyvä, että joku har-rastaa
keilahallin ja pienoisgolfin pitämistä,
että muut voivat harrastaa keilailua, hän ky-syy
samalla nauraen.