Heinolassa historia ja moderni arkkitehtuuri
elävät sopuisasti puistomiljöössä
PIENI KAUPUNKI, ISO ELÄMÄ HEINOLA 9
WPK-TALO, Kymenkartanonkatu 2
Edustaa tyylisuuntaa nimeltä uusrenessanssi, jota puurakennusten osalta kutsutaan myös
nikkarityyliksi. WPK-talo valmistui 1891 ja sen suunnitellut arkkitehti Lambert Pettersson
(1864–1938). Uusrenessanssi on yksi kertaustyyleistä, jotka olivat muodissa 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Se lainasi piirteitä ennen kaikkea 1400–1500-lukujen renessanssista. Puutaloissa
käytettiin lehtisaha- ja kivitaloissa kipsikoristeita. Värit olivat voimakkaita ja ennen kaikkea
ruskean sävyt suosittuja. Talon symmetrinen julkisivu on Maaherranpuistoon päin. Hieman
sisäänvedetty keskiosa muodostuu kolmesta pilasterien reunustamasta ikkunasta, joiden
päällä on ylärakennelma päätykolmioineen.
LÄÄNINKIVALTERI ASCHANIN TALO, Kauppakatu 3b
Edustaa tyyliltään rokokoota ja kustavilaisuutta. Valmistui 1780-luvun alussa Kymenkartanon
läänin lääninkivalterin (poliisimestarin) perheen kodiksi. Aikakauden rakennuksissa oli
usein mansardi- eli taitekatto. Muuten ne olivat symmetrisiä ja varsin yksinkertaisia. Rakennuksen
sisäpuoli on säilynyt lähes kokonaan 1700-luvun asussa lukuun ottamatta keittiötä ja
eteistä. Huoneissa on kustavilaiset paperitapetit sekä marmoroidut rintapaneelit. Ovet ovat
kolmepeilistä rokokootyyppiä, katot ja lattiat alkuperäiset. Lääninkivalterin talo on Suomessa
harvinainen säilynyt sisämaan 1700-luvun kaupunkitalo. Se on voitu palauttaa lähes kokonaan
alkuperäiseen asuunsa
HEINOLAN SEMINAARIN RAKENNUKSET, Lampikatu 5
Valmistui 1901, arkkitehtina toimi Jac. (Johan Jacob) Ahrenberg (1847–1914), uusi päärakennus
valmistui 1939 arkkitehtinaan Selim Savonius (1885–1965). Vanhan päärakennuksen tyylissä
on nähtävissä vaikutteita gotiikasta sekä ruotsalaista viikinkityylistä. Uudempi päärakennus
edustaa funktionalismia. Vanhan päärakennuksen alin kerros on saanut goottilaiset
ikkunat. Julkisivuille olivat tunnusmerkillisiä vaaleiksi maalatut rapatut seinät, joihin liittyi
tiilikoristelua. Julkisivut olivat yleensä symmetrisiä. Seminaarirakennuksen toisessa kerroksessa
on ruotsalaisvaikutteisia viikinkiaiheisia koristeita ikkunoiden frontonien eli päätykolmioiden
harjalla. Funktionalismi saapui Suomeen 1920-luvun lopulla. Funktionalismi korosti
käyttötarkoitusta, ”muoto seuraa funktiota (käyttöä)”.
MUSIIKKIOPISTON KORTTELI
Päärakennus edustaa tyylisuunnaltaan uusrenessanssia, jossa on jo jugendin piirteitä. Alakoulu
on uusrenessanssia, opettajan asuintalo jugendia. Alakoulu rakennettiin kaupungin
ensimmäiseksi varsinaiseksi koulurakennukseksi ja se valmistui jo 1884. Yliopettajan talo valmistui
1909. Jugend syntyi 1800-luvun lopun kertaustyylien vastapainoksi. Se suosi Suomen
luonnosta ja historiasta otettuja aiheita, kuten kasvi- ja eläinornamentteja tai perinteisen
karjalaistalon koristeita. Musiikkiopiston rakennus noudattaa ajalle tyypillistä kouluarkkitehtuuria.
Musiikkiopiston korttelin toisessa laidassa, Kymenkartanonkadun varrella, sijaitsee
Heinolan ensimmäinen koulurakennus. Varat kaupunki oli saanut lahjoituksena kahdelta
kauppiaalta, Abel Malinilta ja Ulrik Lindholmilta. Kolmas pihapiiriin kuuluva rakennus on
vuonna 1909 valmistunut jugendtyylinen yliopettajan asunto.
Teksti: Heinolan kaupungin museo
Kuningas Kustaa III teki vuonna 1775 tarkastusmatkan Suomeen,
minkä eräänä seurauksena oli Suomen lääninjaon tarkistaminen.
Kymenkartanon läänin residenssi eli maaherran hallintopaikka
päätettiin muuttaa Loviisan Degerbystä Heinolaan. Tärkeimmät
syyt tähän olivat Heinolan keskeinen sijainti läänissä sekä hyvät
kulkuyhteydet, vesitie sekä Savon valtatie. Kuningas vahvisti
Heinolan residenssin perustamisen vuonna 1776 ja paria vuotta
myöhemmin maaherra virkamiehineen oli muuttanut Heinolaan.
Maaherra Robert Wilhelm de Geerin aikana (1783–89) Heinola
sai ensimmäisen asemakaavansa ja silloin rakennettiin myös
maaherran virkatalo. Samalta ajalta on peräisin eräs Suomen
arvokkaimmista säilyneistä kaupunkipuistoista, Perspektiivi eli
nykyinen Maaherranpuisto. Tuon aikakauden rakennuksista on
jäljellä yksi, Lääninkivalteri Aschanin talo 1780-luvulta.
Historia